31.7.2017 Kårö

Engine run: 0,5h

45 NM

Aivan täydellinen purjehduspäivä tänään! Juuri sellainen keli, tuuli, reitti, olosuhteet, mistä minä eniten tykkään! Eli huippuhienoissa maisemissa mutkittelevaa väylää, noin 6 m/s sivumyötäistä tuulta. Paikoin tosi kapeita kohtia ja kivikkoista, niin kaunista! Huippua!

Lähdettiin Oskarshamnista pohjoista kohti. Oskarshamnin nimi jäi kyllä niin mieleen koko perheellä, Hedda on vuorotellen itkenyt, että “missä on minun hamn?”, vuorotellen vakuutellut, että “saa sinne Ockin hamniin tulla me kaikki.” 😀 Käännyttiin siis tosiaan vähän niin kuin kotia kohti, mutta kiirettä ei aiota pitää ja vielä jää nähtäväksi löydetäänkö täältä mageita paikkoja vai otetaanko Tukholmakin vielä tälle lomalle. Yksi juhlamekko pitäisi ostaa, joten ehkä se pitää purjehtia Tukholmaan sitä hakemaan. 😉

Olin katsonut meille muutamaa vaihtoehtoista satamaa Klintemålan edustalta, mutta oli niin mukava purjehdus, ettei maltettu vielä siinä lopettaa. Idön luotsiasemaakin käytiin katsastamassa, mutta sinne tuuli suoraan sisään, joten jatkettiin vielä siitäkin matkaa. Lapset leikkivät tänään enimmäkseen sisällä, mutta niin ihanasti leikkivät keskenään, että me saimme keskittyä purjehtimiseen ihan rauhassa suurimman osan päivästä. Parhaimmillaan vauhtiakin oli 8 solmua!

Tultiin Kårön luonnosatamaan Loftahammarin edustalle. Edelleen ollaan siis Kalmarin läänissä. Lahdelmalla tuttuun tapaan muutamia muitakin veneitä, yksi toinenkin ankkurissa. Me tosiaan jäätiin taas ankkuriin, mutta kello oli sen verran paljon, kun saavuttiin, ettei enää jaksettu pumpata kumivenettä. Yllättävän helposti lapsetkin hyväksyivät, etteivät pääse maihin tänään. Oscar halusi pestä venettä ja sitähän ei tietenkään kielletä! Leikkivät vesileikkejä hetken molemmat, illalla kävivät taas kylvyssä merivedessä pesuvadeissa.

Lämmin päivä oli. Purjehtiessa ei sentään hellettä, mutta mukavasti tarkeni. Illalla sain omassa rauhassa nauttia ilta-auringosta.

30.7.2017 Lepopäivä Oskarshamnissa

Jäätiin pitämään lepopäivää ja viettämään sunnuntaita Oskarshamniin. Minä varasin aamulla nukkumisvuoron ja nukuttiinkin Heddan kanssa melkeen yhdeksään asti. 🙂 Laiska, rauhallinen aamu. Lupailivat ukkosta koko päivän, oli kyllä helle, mutta vasta illalla alkoi sataa ja ukkonen jyrähteli muutaman kerran jossain kauempana.

Lähdettiin tutustumaan Nalleen. Sataman pohjoisrannalla olevaan höyrylaivaan siis. Sympaattinen pieni höyrylaiva, joka edelleenkin toimii, ja edelleenkin toimii ihan höyryllä. Saatiin tosi hieno yksityiskierros, opas oli aivan loistava ja osasi kertoa laivasta, sen historiasta ja nykyisestä toiminnasta tosi hienosti! Mielettömän mielenkiintoista!

Lounas syötiin Nallen viereisessä ravintolassa, hyvää lohta oli. Nyt ollaan kyllä syöty kalaa tosi paljon, iltaruuaksikin laitettiin kalaa omalla veneellä. Lounaan jälkeen mentiin vielä tutustumaan merenkulkumuseoon. Museo oli aika pieni, yhdessä hallissa paljon merenkäyntiin liittyviä tavaroita, veneitä ja iso höyrymoottori, jonka Oscar sai käynnistää. Höyrymoottori, niin kuin Nallenkin moottori, on tehty Oskarshamnissa, niistä selkeästi molemmat oppaat olivat ylpeitä.

Sivistysannoksen jälkeen käytiin jätskillä ja levättiin. Illalla käytiin kuuntelemassa hetki konserttia, Missionbåten Shalom palasi kierrokseltaan kotiin, olivat muuten perjantai-iltana Byxelkrokissakin laulamassa, mutta silloin kauppareissu ohitti konsertin. Nyt kävästiin kuuntelemassa, mutta lapset eivät kauhean kauaa halunneet olla, Hedda jopa taas vähän pelkäsi kovaa äänentoistoa, joten siirryimme leikkipuistoon. Laulavat siis purjelaivan kannelta, yleisö istuu rannalla. Kiertelevät lähialueen satamia, kotisatama on siis täällä Oskarshamnissa, tänään oli sitten kiertueen viimeinen konsertti.

29.7.2017 Oskarshamn

Engine run: 0,5h

21 NM

Aamulla tuuli sen verran sisään satamaan, että päätettiin lähteä. Ja oli vaikea paikka lähteä! Tuulen yläpuolella kaksi 40 jalkaista moottorivenettä, perät meihin päin, kumivenettä peräpeilillä vielä. Moottoriveneissä kiinni vielä yksi pienempi moottorivene. Tuulen alapuolella purjevene, takana kylkikiinnityksellä septilaiturissa muutama isompi vene, joten paljoa tilaa ei ollut säheltää. Ja tuuli aika navakasti tosiaan jo tuolloin aamulla. Kaikki sujui kuitenkin ihan ilman virheitä, ei yhtään kosketusta mihinkään ja päästiin kunnialla ja muita veneitä herättämättä satamasta pois. Hyvä me!

Tuuli siis lounaasta, mutta päätimme silti purjehtia Oskarshamniin, vaikka kryssiä olikin. Pohjoisemmas olisi päässyt todella mukavasti, mutta ei ihan vielä oltu valmiita siihen suuntaan, vaikka voihan paluumatkaa tehdä rauhalliseenkin tahtiin. 🙂

Mukava purjehdus! Tuuli noin 6 m/s suurimman osan matkasta, aaltoja oli taas jonkin verran ja kallistuskulma ärsytti vähän lapsia, varsinkin Hedda yritti komentaa Galateaa pysymään suorassa. 🙂 Mutta mukavaa oli! Galatea kulki mukavan vaivattomasti ja kryssiminen oli hauskaa. Tuulen suunta kyllä vaihteli aika paljonkin, joten strategiaa jouduimme vaihtamaan lennossa.

Puolen päivän aikoihin tultiin jo Oskarshamniin. Tukahduttavan kuuma olikin iltapäivällä! Pilvistä, mutta kuuma! Ukkosta ei kuitenkaan tullut, illalla hetken satoi. Huomiseksi on luvattu kovempaa tuulta, joten tämä ainakin on suojaisa satama. Tultiin ihan perille asti, kaupungin keskustan satamaan, Badholmenille. Satama oli ja pysyikin aika tyhjänä. Paljon saksalaisia liikenteessä, mutta ruuhkaa ei enää tosiaankaan ole. Heinäkuun viimeinen viikonloppu, onkohan tukholmalaisetkin jo palailemassa töihin?

Rannassa on tivoli, kuulemma tämän viikonlopun siinä. Iltapäivällä tivoli aukesi ja me lähdimme lasten kanssa hurvittelemaan. Ostimme muutamia laitelippuja ja lapset kiersivät laitteissa. Parasta oli silti kuulemma pomppulinna. Hedda yritti muutamaan otteeseen pomppimaan, mutta aina petti rohkeus ja tuli itkun kanssa pois. Lopuksi saivat vielä vetää narua ja voittivat nallet, jotka sitten veneessä nimettiin Simoniksi ja Elisabethiksi. Että terveiset vaan sinne Pohjanmaalle, meillä purjehtii nyt fammo-pupun ja faffa-koiran lisäksi nallet Elisabeth ja Simon. ❤

Illalla lähdimme kaupunkiin tutustumaan. Kovin oli hiljaista lauantai-iltana. Mutta mukavan näköinen kaupunki taas. Kauniita rakennuksia, kiva puisto. Kävimme sushilla, ihan mielettömän kivaa, kun voi lasten kanssa mennä sushillekin ja kaikki syövät! Paitsi mulle jää tietenkin nyt vähemmän. 😛 Lapset söivät kyllä yllättävän paljon, tilattiin 36 sushin tarjotin, ja ei kauaa kestänyt, kuin se oli hotkaistu parempiin suihin! Eikä mitään nirsoiltu! Yhteen Hedda laittoi liikaa soijaa, ja antoi minulle, muuten söivät viimeistä murua myöten kaiken. Miso-keittokin keräsi kehuja.

Kiertelimme vielä hieman keskustaa, veneelle palasimme puiston kautta. Huomisen tuulista ei tietenkään vielä varmuutta tiedä, mutta on hyvinkin mahdollista, että jäämme tänne vielä toiseksikin päiväksi.

28.7.2017 Ölanti autolla

Tänään on sitten autoiltu, koko päivä. Ja koko Ölanti läpi, pohjoisniemestä eteläniemeen, länsireunaa alas ja itäreunaa takas ylös. Pituuttahan saarella on kuulemma sieltä pohjoisniemestä eteläniemeen 145 km ja leveimmillään saari on 16 km leveä.

Aloitettiin ensin kiertämällä pohjoisen lenkki, eli käytännössä katsomassa Norra udd ja Nabbelundin satama, ihan pohjoisosassa tie teki vain pienen silmukan ja sitten lähdettiinkin kohti etelää. Autosta kuului heti alkuun joku kummallinen ääni, varmaankin jarruista, Macki renkaita päivän aikana tunnusteli joka pysähdyksellä ja tarkkaili ääntä, mutta kasassa auto sentään päivän kesti! 😀

Bödassa pysähdyttiin aivan ihanassa leipomossa kahvilla. Kaffestuga, samassa paikassa siis kahvila ja leipomo. Myivät myös aamiaispaketteja, jos tämän olisi tiennyt, olisin jättänyt aamiaisen veneessä väliin. Hyvät cappuccinot ja pullat saatiin, mukaan ostettiin leipää ja keksejä.

Ajeltiin isoa tietä alaspäin. Oikeastaan koko saaren kiertää yksi iso tie, josta sitten joka niemennokkaan lähtee pieniä kärrypolkuja. Tien varrella oli todella paljon pieniä kyliä ja joka kylässä oli oma kirkko. Näin pikaisella, päivän läpileikkauksella sanottakoon, että uskomattoman paljon kirkkoja, karavaanareita ja leirintäalueita sekä tuulimyllyjä. Ja niin uskomattoman söpöjä pieniä taloja ja kiviaitoja! Mielettömän kaunista!

Poikettiin isolta tieltä etsimään uimarantaa, mutta vaikka ihan tuoreeseen turistikarttaan oli merkattu uimaranta, oli tiellä kuitenkin Privat-kylttejä, joten palasimme isolle tielle.

Puolen päivän aikoihin olimme Borgholmissa, jätimme auton parkkiin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Toki ihan ensimmäiseksi Borgholmissakin eksyimme satamaan ja kävimme vilkaisemassa, miltä Borgholmin satama näyttää. Ihan jos ei satuta purjehtimaan sinne, niin tiedämmepä ainakin. 🙂 Lounaaksi söimme silakkapihvejä rannassa, sellaisesta ruokakärrystä. Silakkapihvit oli hyviä, perunamuussi taisi olla mummonmuusia, mutta hintakin oli niin halpa, että annettakoon anteeksi. 🙂

Borgholmissa oli kuuma!! Alkoi olla jo ihan tukahduttavan kuuma, lapset vähän kitisivät kuumuutta ja minullakin iski päänsärky, joka kyllä onneksi helpotti särkylääkkeellä. Kävelimme kävelykatua läpi ja ihailimme taloja. Taas samanlaisia vanhoja, söpöjä taloja, kuin mitä koko saari on täynnä. Kaunis kaupunki. Borgholmin linna ja Solliden, eli se kuninkaallisten kesänviettopaikka, jäi meiltä välistä, nähtiin vain ohi ajaen ne. Porukka oli sen verran väsynyttä ja lapset kinusivat uimarantaa..

Seuraavaksi siis etsittiin ranta. Ekerumin leirintäalueella (yllätys, yllätys, taas yksi leirintäalue!) olikin tosi lapsiystävällinen ranta. Matalaa tosi pitkälle, molemmat lapset pystyivät huoletta uimaan käsipohjaa. Meidän lapsethan on aina ollut aika arkoja uimaan, vesi kylmää ja ilma kylmää. Mutta tänään innostuivat molemmat oikein kunnolla. Hyppivätkin laiturilta matalaan veteen. Lopuksi nostettiin vedestä kaksi tärisevää, mutta onnellista lasta.

Hedda nukahti autoon ja nukkuikin koko matkan eteläkärkeen asti. Saaren eteläosassa on iso luonnonsuojelualue, mutta me emme tänään lähteneet sinne patikoimaan. Siellä varmasti yksistäänkin patikoidessa saisi monta päivää kulumaan. Eteläkärkeen sen sijaan pysähdyimme ja nousimme autosta. Eteläkärjessä on siis Ottenbyn luonnonsuojelualue. Ja siellä aivan kärjessä on Långe Jan -majakka ja luontokeskus. Otteby on todella tärkeä etappi linnuille, joten luontokeskuksessa kerrottiin paljon linnuista. Suosikki oli lentosimulaattori, jossa itse sai käsiä heiluttamalla ja vartalon liikkeillä lennettyä pikkulintua Etelä-Afrikkaan. Majakkaan ei jaksettu kiivetä, olisi maksanut erikseen ja lisäksi eteläkärjessä tuuli tosi kovaa, joten en halunnut lasten kanssa lähteä ylös tuuleen seikkailemaan.

Paluumatkalle jatkettiin sitä isoa tietä, eli käännyttiin Ölannin itäpuolta kiipeämään pohjoiseen. Pysähdyimme Gräsgårdin satamassa, kartan mukaan siellä olisi saaren pittoreskein kalasatama. Koska ruoka-aika alkoi taas olla käsillä, päätimme kokeilla, löytyisikö kalasatamasta kalaa. Ja löytyihän sieltä! Satamassa tosin olivat veneet jo parkissa ja kalastajat viikonlopun vietossa, mutta mikäpäs muukaan sataman vierestä löytyi kuin leirintäalue! Ja grilli, jossa oli kalaruokia myynnissä. Ostettiin fish&chips ja olihan kyllä hyvää! Todella tuoretta kalaa! Ja taas todella halvalla! Kannatti poiketa! 😛 Ja satamakin oli toki kaunis.

Loppumatka oli kyllä kieltämättä aika lailla paluumatkaa. Porukka oli aika väsynyttä, lapsetkin katsoivat iPadilta videoita takapenkillä ja minäkään en enää ihan jokaista kirkkoa ja tuulimyllyä jaksanut kuvata. 🙂

Mukava päivä. Todellakin kannatti vuokrata auto ja ajella läpi Ölannin. Vaikka paljon ajettiinkin, tehtiin kuitenkin aika paljon ja aika pitkiäkin pysähdyksiä, eikä ole sellainen olo, että olisi vain istunut autossa koko päivän. Illalla Macki laittoi lapset nukkumaan ja minä kävin vielä katsomassa luonnon järjestämän näytöksen, auringon laskun mereen. Paljon oli ihmisiä rannalla sekä aallonmurtajalla, komea oli show!

27.7.2017 Byxelkrok

Engine run: 0,5 h

30 NM

Aikainen purjehtija pyykit pesee vai miten se nyt menikään. Tämä aamu tosiaan alkoi kello neljältä pyykkituvassa. Eipä ollut paljoa elämää satamassa siihen aikaan! Viideltä, kun kävin siirtämässä pyykit kuivausrumpuun, lähti ensimmäinen innokas purjevene merelle. Mehän olimme melkeen jo päättäneet jäädä Västervikiin toiseksikin päiväksi, käydä tutustumassa vaikkapa linnaan tai jopa lähteä bussilla Astrid Lindgrenin maahan, pitää välipäivä purjehtimisesta. Mutta sääennusteet olivat muuttuneet ja luvattiinkin ihan hyvää purjehduskeliä, joten merellehän me lopulta lähdettiin.

Harmaa aamu taas, mutta ei kylmä. Lähdettiin taas etelää kohti. Västervik on todella suojassa, noin kolmen mailin sisäväylän päässä, joten siellä ei todellakaan tiennyt vielä mitään sääolosuhteista. Tultiin Grönön ja Spårön välisestä todella kapeasta salmesta, virsikirjalla mukavassa myötätuulessa. Nopeusrajoitus salmessa on neljä solmua, me tulimme neljää ja puolta, ylinopeutta purjeveneellä! 😀

Salmen jälkeen aloin miettiä reittiä, mihin tänään purjehdittaisiin. Ja melkeenpä suoran viivan sai vetää Ölantiin, joten heitin ilmoille ehdotuksen, että mentäisiinkö jo tänään Ölannin puolelle. Ja niinhän me mentiin! Avomerta oli tällä reitillä, Västervik-Byxelkrok, noin parikymmentä merimailia. Aallokkoa oli kyllä taas, ei kuitenkaan ihan yhtä pahaa kuin eilen. Helposti olisi varmaankin tällä tuulella päässyt myös Visbyyn, mutta itse olin jo niin ajatellut, että jätetään Gotlanti väliin ja mennäänkin Ölantiin, että en edes osannut ajatella Visbyä vaihtoehtona!

Genaakkerilla tultiin koko avomeripätkä. Mukava ja helppo ylitys, jopa lämmintä, t-paidalla tarkeni koko ylityksen! Aallokko tietenkin vähän kiusasi ja kymmenisen astetta enemmän sivutuulta, niin olisi tullut vielä mukavammin. Mutta ei valittamista tällä kertaa. 😛 Kahden aikoihin iltapäivällä saavuimme jo Byxelkrokiin.

Byxelkrokin satama on siis Ölannin pohjoisosassa. Ihan pohjoiskärjessä olisi myös Nabbelundin satama Grankullavikenillä, mutta se satama menee jo vähän itäpuolelle Ölantia. Tänne siis tultiin, suojaisa satama isojen betonilaitureilla, avoin lounaistuulelle (SW), mutta nyt on luvattu kevyttä tuulta, kääntyy kyllä etelään yölle, mutta kaakkoistuuleksi (SE). Reunimmainen laituri toimii samalla aallonmurtajana. Satamassa oli vielä hyvin tilaa  kun me saavuimme, mutta iltaa kohti alkoi täyttyä ja lopulta illalla kiinnittivät jo kylkikiinnitykseen kolmattakin venettä. Kaikki kuitenkin mahtuivat sisään, ketään ei käännytetty pois. Pohjassa on kasvillisuutta niin paljon, että melkeen häijyä teki, kun epäilytti syväys. Riitti silti.

Heti satamassa on mukavan pieni tori, paljon punaisia vanhoja rakennuksia, joissa myydään niin käsitöitä, designia kuin ruokaakin. Vähän jäi kaihertamaan yksi kello, voi olla, että se pitää vielä noutaa sieltä mukaan…

Käytiin jätskillä, piheinä ostettiin ICAsta jädet ja syötiin ne puiston pöydässä. 😀 Jätskien jälkeen lähdettiin käymään rannalla kävelemässä, tosi hieno ranta! Aivan sileitä kiviä, samanlaisia kuin Jurmossa, sekä tosi hienoa hiekkaa. Päivä oli lämmin, mutta aika pilvinen. Ei otettu mitään rantakamoja mukaan, vaan käytiin vain kävelemässä. Hedda nyt tietenkin kävi vähän kahlaamassa, ei malttanut pysyä poissa merestä, vaikka aallot aika isoina rantaankin löivät.

Huomiseksi vuokrattiin auto. Tulee siis päivä ilman purjehdusta, johan tässä kuusi päivää putkeen purjehdittiinkin. 🙂 Ajateltiin autolla käydä kiertelemässä Ölantia, varsinkin jos saaren itäpuolta kävisi autolla vilkaisemassa, sinne nyt kun ei kuitenkaan purjehtimaan lähdetä, ainakaan tällä lomalla. Ja autolla varmaan saadaan aika hyvää kuvaa, mitä tämä saari oikeastaan onkaan. Nyt vaikuttaa lupaavalta, jo täällä Byxelkrokissa on kaunista, mitä kaikkea huomenna sitten löydämmekään!

26.7.2017 Västervik

Engine run: 0,5h

35 NM

Harmaa aamu, puolesta päivästä alkaen taas hellettä, sama tuttu kuvio taas tänäänkin kelin suhteen. Ja samaa myötätuulta jatkettiin, tänään vain tosi ison aallokon kanssa. Jatkettiin väylää etelään, nostettiin purjeet heti, taas sama virsikirja puomilla -rikaus, tosi toimivaksi osoittautui päivän aikana.

Purjeiden nostamisen jälkeen vasta aamupalaa miehistölle. Lapset jäivät ensin sisälle, mutta olisikohan hieman huonoa oloa tullut aallokosta, Oscar meni ihan vaisuksi ja makaamaan sohvalle, Hedda aloitti kuuluvan kitinän. Saatiin molemmat ulos ja johan helpotti. Kerran luettiin yhdessä Findus och Pettson ja sen jälkeen olivatkin lapset taas valmiit leikkimään. Kannelle ei sentään tämän päivän aallokossa päästetty.

Tosi kaunis reitti oli! Aika paljon oli avointa selkää, täällä päässä Ruotsia saaristo on aika kapeaa, avomeri alkaa nopeasti. Välillä kuitenkin sukellettiin saariston suojaan ja paikoin mentiin todella kapeitakin kohtia! Vaikka isot aallot ei niin mukavia olekaan, mageen näköisiä ne olivat kallioihin lyödessään!

Tultiin Västervikiin puolen päivän jälkeen. Purjeet laskettiin vasta aivan Västervikin edustalla. Västervikissä on monta satamaa, meidän valintamme oli Skeppsbrofjärden. Ihan siitä syystä, että heillä näytti olevan pesutupa sekä kävelymatka keskustaan. Perillä tosin selvisi, että lähes kaikki satamat ovat ihan vierekkäin, että olisi se sama kävelymatka ollut muillakin. Satamassa mukavaa ja ystävällistä palvelua, satamakapteeni oli ohjaamassa laituriin. Lisäksi tässä satamassa olisi oikeasti jopa uima-allas! Ihan sellainen etelän sininen uima-allas, ei vaan itse ainakaan vielä innostuttu altaalle löhöilemään, niinpä ei mainostettu sitä lapsillekaan. 🙂 Poijut on tosi lähellä laituria, poijuhakaa ei voitu laittaa ollenkaan, vaan pelkästään köysi poijusta läpi ja takaisin veneeseen. Riitti kuitenkin kiristämään, kovaa tuultakaan ei ole luvattu ja satama on onneksi hyvässä suojassa. Illalla viereen tuli todella amatoori Maxi 999, törmäsivät meihin, ehkä sai jalan väliin, mutta kylkeen kiinni tulivat kuitenkin. Köydet heiltä puuttui kokonaan, koko vene ajelehti minne sattuu, kun kiinnittivät poijua kiinni. Lisäksi vene vuotaa jotain polttoainetta veteen, koko veneen ympäristö on nyt ihan öljyssä!

Västervikin kaupunkiin lähdettiin sitten iltapäivällä tutustumaan. Ja todella kaunis kaupunki tämä onkin! Lapset ottivat pyörän ja potkulaudan mukaan ja jaksoivat tosi hienosti koko kaupunkireissun. Ostettiin Oscarilla kotiin jääneiden uimahousujen tilalle uudet, Heddalla alkureissusta mereen tippuneen lippiksen tilalle uusi, Mackin mereen pudottamien vesipullojen (2 kpl!!) tilalle uusia pulloja… Varustetäydennystä! 😀 Käytiin pizzalla ja ehdittiin myös ihailla kaupunkia. 1800-luvun kaupunki, kauniita vanhoja rakennuksia on säilynyt paljon.

Paluumatkalla veneelle tutustuttiin myös Stegholmsin linnanraunioihin, lapset tykkäsivät tunneleista ja käytiin vielä sataman lähellä olevalla Kulbackenilla. Kulbacken on siis paikallinen Seurasaari. Ulkomuseorakennuksia oli vähemmän kuin Seurasaaressa, mutta lisäksi Kulbackenilla on museo, joka kylläkin oli kiinni jo. Ihania vanhoja rakennuksia ja ennen kaikkea ihanan tervattuja veneitä. Ah sitä tuoksua! Kiivettiin näköalatornille asti, joka sekin tietenkin oli jo suljettu. Mutta tykeissä silti riitti ihmeteltävää, samoin maisemissa.

Veneelle palatessa oltiin sitten todella väsyneitä. Pienet iltavillit lapset nyt tietenkin ottivat, mutta aikaisin nukahtivat molemmat. Aallokot, helle ja kaupungilla kiertely on vienyt ehkä aikuistenkin voimat ja silmät alkavat painua umpeen. Kello laitetaan silti soittamaan 3:45, sillä kaikki järkevät pesutupavuorot perjantaihin asti oli jo varattu, joten meillä on nyt sitten pesuvuoro aamulla 04-06. zZZzzzZz, mitäpäs sitä lomalla muutakaan aamuisin tekisi?! 😀

25.7.2017 Gubbö Kupa

Engine run: 0,5 h

33 NM

Aamulla lähtö Oxelosundista jälleen kevyessä myötätuulessa. Huomattavaa ehkä kertoa, että Oxelosundin Badhusvikenin septitankilla ei todellakaan ole satamakonttorin väittämää 3-4 metriä vettä, vaan pohjakosketus otettiin. Pehmeä pohja, joten mitään vahinkoja ei käynyt, mutta älä kokeile yli kahden metrin syväyksellä.

Etelään matka taas, luonnollisestikin. Tänään ylitettiin viimevuotinen raja ja näin etelässä en olekaan koskaan vielä purjehtinut, minultahan (vielä 😉 ) ne välimeren purjehdukset puuttuu.

Aluksi vähän turhankin kevyttä myötätuulta oli, nostettiin kuitenkin purjeet ja laitettiin puomin avulla genoa virsikirjaan. Edessä oleva väylä oli aika mutkitteleva, joten ei nostettu spinnua. Toisaalta niitä kaipaamiani jiippi-harjoituksia olisi kyllä tänään tullut… 🙂 Genoallakin päästiin loppujen lopuksi ihan mukavasti etenemään. Lapset leikkivät taas aika paljon ulkona, ovat keksineet niin hauskat leikit kannelle, että jatkoivat eilisiä leikkejä siellä.

Tultiin Gubbö Kupaan. Linnea suositteli tätä paikkaa, minä olin jo ihan nimen perusteella valmis tulemaan tänne, ehkä hauskin nimi koskaan! 😀 Ja onhan täällä kaunistakin, kannatti tulla! Vain viisi venettä, mikä siis on ruotsalaiseksi luonnonsatamaksi vähän. Me emme kuitenkaan jaksaneet alkaa kiinnittymään kallioon, vaan otimme hyväksi todetun ankkuri ja kumivene -konseptin käyttöön. Vasta toisella yrityksellä saatiin ankkuri pitämään, pohja varmasti samanlaista kalliota, kuin rannatkin.

Ruuan jälkeen oli kumivenekin sopivasti pumpattu ja olimme valmiit poistumaan Galatealta. Muut veivät minut rantaan kiipeilemään kallioille ja lähtivät kumiveneellä kiertämään saaren. Ei todellakaan ole mikään helppo saari kävellä, todella korkeat kalliot, välillä ihan pystysuoria seinämiä, joita kiipeilin. Välillä taas todella tiheää metsää, jossa joku piikikäs kasvi irrotti todella teräviä piikkejä, jotka tarttuivat ihan joka paikkaan! Mutta kaunista! Korkealta kallioilta upeat maisemat lahteen, jossa Galatea lepäsi. Pieni lammeksi levenevä puro, ilmeisesti tässä on ollut aikasemmin kaksi saarta, jotka ovat kasvaneet nyt yhteen. Saaren toiselle puolelle asti en jaksanut jatkaa, sillä metsä muuttui tosiaan tiheäksi ja piikikkääksi.

Macki ja lapset tulivat kumivenereissultaan hakemaan minua, jäimme hetkeksi vielä rantaan leikkimään, siinä kohtaa sentään oli vähän loivempia kallioita. Kuumasti aurinko paistoi, leikkipaikassamme alkoi melkein olla tukahduttavan kuuma!

Palattiin Galatealle, lapset leikkivät vielä hetken kumiveneessä. Ja kyllä, jos oikein tarkkaan kuvaa katsotte, on siinä sentään köysi kumiveneen ja Galatean välillä, ihan ei vielä luoteta neljä- ja kaksivuotiaiden soututaitoihin. 😉 Illalla vielä lapset kylpivät pesuvadeissa merivedessä. Hellettä jatkui ihan iltaan asti. Ihana kesä!

24.7.2017 Oxelösund Badhusviken

Engine run: 2h

36 NM

Aamulla heitettiin hyvästit Linnealle ja Sixtenille ja lähdimme myötätuulella jatkamaan etelää kohti. Kyllä, kerrankin myötätuulella! 🙂

Nostimme purjeet heti, aluksi genoan, mutta vaihdoimme sen aika pian spinnuun. Jiipeissä sitten minä sähläsin oikein kunnolla ja oikein jokaisessa. Varsinkin ensimmäinen oli aivan ala-arvoinen! Oli kyllä aallokkoa aika paljon, mutta silti! Ihan kaikki meni pieleen ja jiippi kesti luvattoman kauan! Vaatii lisää harjoitusta…

Lapset keksivät tänään leikkejä tosi hyvin ja olivat lähes koko päivän ulkona. Oli majaa, leikittiin kannella junaa ja uimahallia (kannella sentään, kukaan ei oikeasti uinut) ja liukumäkeä. Välillä meinasi vähän hirvittää, kun leikit oikein vauhdikkaiksi muuttuivat, mutta hyvin meni.

Puolen päivän aikaan tuuli sitten kuoli. Kääntyi ensin ihan suoraan vastaan, spinnu tuli syliin, ja kuoli sitten kokonaan pois. Laskettiin spinnu, suoraan kansiluukusta piikkiin ja alettiin laittamaan lounasta. Sitä eilisestä asti odotettua rapulounasta. Ja oli se odottamisen arvoinenkin!

Muutama tunti ajettiin moottorilla, kunnes taas tuuli sen verran, että pystyttiin purjehtimaan. Tällä kertaa nostettiin genoa. Oxelösundiin tultiin mukavan leppoisessa myötätuulessa. Koko päivän tuuli on ollut aika kevyt.

Tällä kertaa päätettiin testata Badhusvikenin satamaa, viime vuonnahan oltiin Fiskhamnissa. Oxelösundhan on teollisuuskaupunki, eikä satamissa kummassakaan mitään erikoisen upeaa ole, näkymät isoihin nostureihin ja teollisuusalueeseen, kuulemma tekevät betonia täällä. Lapsienhan mielestä toki nosturit ovat hienoa katsottavaa. Lisäksi täällä Badhusvikenin puolella on leikkipuisto, missä sitten kahteenkin kertaan tänään käytiin leikkimässä.

23.7.2017 Nynäshamn

Engine run: 0,5h

8 NM

Tänään tultiin vain ihan lyhyt matka, sillä lainaisovanhempamme Sixten ja Linnea olivat lähellä ja halusimme tavata heidät. He ovat matkalla etelästä pohjoisemmas ja ylittävät Ahvenanmeren varmaankin ensi viikon aikana. Tässä kohtaa sitten reitit kohtasivat ja valittiin tapaamispaikaksi Nynäshamnin. Viime vuonnahan kävästiin vain maailman nopein kauppareissu – ne puuttuvat vaipat! – tänä vuonna selvittiin ihan kaupunkiin astikin.

Lyhyt matka tultiin kevyessä myötätuulessa, pelkällä genoalla purjehtien. Matkan aikana Macki ja Oscar pesivät kannen.

Heti rantautumisen jälkeen (rantautumiskuvat Linnea Ekstrand, kiitos!) oli kuitenkin lounasaika. Käytiin ostamassa rannalla olevasta Nynäs Rökeristä lounasta ja tultiin Olivialle syömään. Nynäs Rökerin yhteydessä on myös ravintola ja olisi sielläkin ollut saaristolautasta ja muita, mutta melkeen uskallan väittää, että parempikin lounas näin saatiin. Oli nimittäin uskomattoman hyvä lounas!! Savustettua lohta, savustettua katkarapua (taas! Mun uusi lempiruoka!), perunasalaattia, salaattia, näkkileipää… ja jälkiruuaksi Linnean leipomaa mustikkapiirakkaa, aamulla poimituista mustikoista. Aivan taivaallista! Lounaalla viihdyttiin Olivialla niin hyvin, että nuorimmalle iski väsymys ja poistuttiin omaan veneeseen komean huudon kera. Kiitos ja anteeksi! 😀

Heddan päiväunien aikana minä siivosin sisältä, eli nyt on Galatealle pidetty siivouspäivä sekä ulkona että sisällä. Oscar kalasti uudella haavilla laiturilla ja saikin seitsemän kalaa. Ymmärsi, miten kalat pyydystetään ja oli kyllä onnellinen jokaisesta kalasta. Illalla käytiin pitkä keskustelu, miksi kalaämpäriä ei voi tuoda sisään, lopuksi suostui kuitenkin siihen, että päästetään kalat vapaaksi. Katsottiin yhdessä mihin suuntaan lähtivät. Näille kävi hieman paremmin, kuin Sandhamnissa pyydystetyille kaloille; niille olivat Oscar ja Macki laittaneet niin vähän vettä, että päivän auringonpaisteessa vedet olivat haihtuneet pois ja kalat jääneet kirjaimellisesti kuivalle maalle! 😀

Käytiin tutustumassa hieman kaupunkiin. Sunnuntai kun on, oli keskustassa todella hiljaista. Kahvila kuitenkin löydettiin ja syötiin torilla jätskit. Keskustan ulkopuolelta löytettiin upeita taloja ja kivoja reittejä pyöräillä. Mukavan näköistä Nynäshamnia varsinkin Trehörningenin kaupunginosassa! Mielettömän reippaasti lapset kyllä jaksoivat potkutella. Me käännyimme Heddan kanssa vähän aikaisemmin takaisin, Macki ja Oscar kävivät vähän pidemmällä seikkailulla. Ja kuulemma myös kastumassa jonkun sadettajassa. 😀

Illallinen syötiin taas Oliviassa. Linnea leipoi arabialaista leipää, jonka reseptin oli saanut irakilaisilta ystäviltään. Oli kyllä hyvää! Päälle laitoimme lounaalta jäänyttä lohta ja muita hyviä täytteitä. Taas niin herkullista! Tänään on kyllä syöty hyvin!

Kauppareissulla oli pakko vielä poiketa savustamolle ja ostaa huomiseksi lounaaksikin niitä katkarapuja. Odotan jo nyt huomista lounasta! 😀

Isot kiitokset Linnea ja Sixten! Jälleen kerran on ollut niin mukava viettää päivä kanssanne, kiitos että olette! ❤

22.7.2017 Rånö

Engine run: 3 h

33 NM

Tankattu 28 l

Ei nyt tietenkään mikään yllätys ollut, mutta bileet perjantai-iltana Sandhamnissa kyllä oli! Joka veneestä eri musiikit kaikuivat yli sataman, ihmiset lauloivat ja nauroivat aivan estottomasti, kunnes kahdeltatoista kaikki meteli lakkasi. Satamasta kertoivat aamulla, että yhdeltätoista on hiljaisuus, vaikka tunnin myöhempään todellisuudessa, silti aika vaikuttavaa, että se meteli loppui kerrasta. Aamulla sitten oli hiljaista satamassa! 🙂

Aamu oli harmaa, mutta ihan yllättävän lämmin. Muutama pisara vettäkin tuli, mutta aika nopeasti aurinko alkoi pilkistellä ja ilma lämmetä. Tultiin aluksi moottorilla, sen verran kapeita kohtia oli ja taas vastatuulta. Runmärön ja Långholmenin välisestä kapeasta kohdasta tultiin. Navionics näyttää 3 metrin syvyyttä siihen kohtaan, mutta ei kyllä ihan koko aikaa ollut niin syvää, kahdessa metrissä kävi, ei mitään pohjakosketusta, mutta hyvä tietää, 2m syväyksellä päästiin, paljon siitä enemmän, en kyllä lähtisi kokeilemaan. Kaunis tuo kapea kohta kyllä on! Molemmilla puolin ihania punaisia huviloita! ❤

Runmärön jälkeen nostettiin purjeet ja ihan mukavalla sivutuulella päästiin purjehtimaan. Mukava purjehdus, lämmintäkin! Hedda on ollut vielä hieman heikossa kunnossa, vähän väliä nukahtelee, vatsa on sekaisin ja ajoittaista tyytymättömyyttä ilmassa. Mutta sitten taas vuorotellen on tosi iloinen ja reipas oma itsensä. Lapset olivat tänään aika paljon ulkona. Nostin heille ämpärillä vettä ja leikkivät vesileikkejä. Ei paljoa tarvita!

Tuuli kuitenkin kävi niin heikoksi, että ajoimme taas loppumatkan moottorilla. Tultiin Rånön luonnonsatamaan, Utön viereen. Aika paljon on veneitä, sekä kallioihin kiinnittyneenä, että ankkurissa. Me jäimme ankkuriin ja pumppasimme kumiveneen. Meidän jälkeen tuli vielä monta venettä lisää, aika pelottavan lähellekin ankkuriin yksi brittivene, toivottavasti ei törmätä!

Macki jäi veneelle lepäämään ja leikkaamaan videoita (olettehan käyneet katsomassa edellisistä postauksista videoita? Ne ovat tulleet sinne vähän kirjoituksista jäljessä), me lähdimme lasten kanssa Rånöön kumiveneellä. Kävi ilmi, että täällä olisi joku kyläkin, kauppaa ja jopa ravintolaa. Me kuitenkin tyydyimme leikkimään metsässä ja kallioilla sekä uimaan. Aluksi kuitenkin kävimme hieman seikkailemassa metsässä ja on kyllä mahtava, miten nämä kaksi keksivät leikit yhdessä, miten niiden mielikuvitus (okei, Oscarin lähinnä, vielä) alkaa kehitellä mitä hienoimpia juonia leikkeihin!

Rantaan tulimme kumiveneen viereen uimaan. Kallioiden välissä hiekkaranta, pienen pieni, mutta riitti meille aivan hyvin. Ilta-auringossa oli vielä lämmin ja lapset uivat innoissaan. Oscar opastikin minua: “äiti se ensin tuntuu kylmältä se vesi, mutta sitten kun siellä vaan on, ei se yhtäkkiä olekaan enää kylmää!” 🙂