8.8.2017 Rödhamn

Engine run: 2h

52 NM

Ennusteet vielä aamullakin vaikuttivat niin hyvältä, että päätimme lähteä ylittämään Ahvenanmerta. Toki tunti nukuttiin pommiin, viideltä oli tarkoitus lähteä, kuudelta Hedda herätti meidät. Hiljaisesta ja rauhallisesta paratiisista lähdettiin, kaunis ja aurinkoinen aamu, ei liikenteessä vielä ketään muita. Ja lämmintä oli heti aamusta!

Lähdettiin pohjoisväylää pois. Paikoin todella kapeita kohtia, mutta hyvin riitti vettä ja leveyttä, päästiin ongelmitta pois. Aamu oli tosi rauhallinen, ei taaskaan tuullut riittävästi, vaan ajettiin aluksi moottorilla. Blidön kohdalla nostettiin purjeet ja loppumatka tultiinkin sitten mukavasti purjeilla aivan Rödhamniin asti.

Aluksi tosin vielä hieman rauhallisempaa vauhtia, tuulta vain noin 4 m/s paikkeilla. Nostettiin genaakkeri ja saatiin hieman enemmän vauhtia. Ohiteltiin kivasti muita veneitä. 🙂 Ja ihailtiin taas ohiajavia lauttoja, todella paljon oli laivaliikennettä näin aamusta.

Tultiin avomerelle ja tuuli alkoi olla jo lähempänä 9 m/s, joten laskettiin genaakkeri, nostettiin genoa ja reivattiin storaa ykkösreiviin. Vauhti pysyi silti samana, yli 7 solmua koko ajan! Aallokko vain oli aika isoa. Macki teki aivan kunnon työn ruorissa koko päivän, ihan hetken minä kokeilin, mutta ei mennyt ihan kauhean hyvin noin isossa aallokossa, olin koko ajan hetken liian myöhässä, joten vene keikkui aivan hirveästi. Niinpä vaihdoimme taas osia. Minulla tämä ylitys oli tosi helppo! Sopivan lyhyt ja kulki mukavasti. Ja kelikin oli ihan täydellinen siitä, että pystyi olemaan ulkona, sisällä lounasta laittamassa ja lapsia palvelemassa kyllä meinasi tulla huono olo. Macki säykäytti minut oikein kunnolla. Oltiin jo Suomen puolella, mutta avomerellä silti. Tulin sisältä ja Macki kehoitti katsomaan syväysmittaria. Minähän siis olin navigoinut ja niin monesti tarkastanut, että reitti toimii. Syväysmittari näytti 3,5m. Säikähdin niin paljon! Nappasin kartan ja aloin tutkimaan, missä ihmeessä ollaan! Oikeastihan syväys oli jotain 190m ja meidän mittari menee ihan sekaisin noin isoissa lukemissa! 😀

Iltapäivällä rantauduttiin sitten Rödhamniin. Satamassa kyllä veneitä ihan mukavasti, mutta ei missään nimessä täyttä. Tähän aikaan alkaa varmaan monessa satamassa jo hiljenemään ja uskoisin, ettei meillä tällä kertaa ole ongelmia mahtua minnekään minne halutaan mennä. 🙂 Rantauduttiin lähes samalle paikalle, kuin viime vuonna, eli kohtaan, jossa vanha ja uusi laituri kohtaavat. Ei kuitenkaan ollut mikään erityisen hyvä valinta, selkeästi matalampaa on tässä päässä, eli jatkossa jos valitsemaan paikkaa pääsee, itäpäähän laituria.

Lapset sain matkalla päiväunille lupaamalla, että se joka lepää hetken, pääsee uimarannalle. Niinpä lähdimme heti ensitöiksemme rantaan. Lapset kävivät uimassa ja leikkivät hiekkaleikkejä. Laiturille oli nostettu myös liukumäki, josta sitten voi liukua suoraan mereen. Syväys liukumäen kohdalla ei ollut kuin polvenkorkuinen, Heddallakin riitti jalat pohjaan. No, Oscar sitten innokkaana lähti, että haluaa mennä laskemaan mäkeä. Lähdin kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan, että olen lähellä nostamaan, jos säikähtääkin, eikä saa jalkoja alleen. Ja oi että sain kyllä päivän naurut! Vieläkin naurattaa, kun ajattelen näkyä! 😀 Poika laski innoissaan alas, mutta ei ottanut jaloilla ollenkaan vastaan, vaan aivan istuma-asennossa upposi kokonaan pinnan alle. Sai kyllä heti itse jalat pohjaan ja ponnistettua ylös, pärski vettä ja räpytteli silmiä – ja alkoi itsekin nauramaan! Niin hauskan näköistä ja selkeästi yllättyi itsekin, mitä tapahtui! 😀 Hedda laski myös, mutta häntä sentään pidin käsistä kiinni, enkä päästänyt ihan yhtä estottomasti veteen.

Illalla käytiin vielä koko porukalla kävelyllä. Luotsituvalle, rannalle aaltoja katsomaan ja museolle. Aallot olivat jo päivästä jonkin verran rauhoittuneet, ei enää niin isoja. Tuuli kuitenkin ja edelleen ihan mukavasti löivät rantaan. Museo sijaitsee siis saaren luoteisrannalla, entisessä radiomajakkatalossa. Museossa kerrottiinkin, miten radiomajakat ovat toimineet ja muutakin tämän alueen historiasta. Mielenkiintoista!

Ja niin kaunistahan täällä on! Ihastuin jo ensisilmäyksellä viime vuonna ja nyt ihastus vain syveni. Nimensä veroisesti saari on punainen, punaista kalliota, punaisia kiviä, punainen hiekkatie. Kanervikkoa, joka nyt kukki täydessä kukoistuksessaan, ihanat valkoiset rakennukset, jotka näkyvät kauas merelle ja joita kohti voi ottaa suuntaa jo Ruotsin puolelta tänne purjehtiessa. Tykkään tosi paljon! Rödhamn! ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s