9.8.2017 Kastelholm

Engine run: 4h

20 NM

Aamulla tuli tuoreet sämpylät ja sääennusteet veneen kannelle, joten lähdettiin vähän tavallista myöhempään liikenteeseen. Tiedettiin myös, ettei ole niin kauhean pitkä matka tänään, lähdimme nimittäin Kastelholman suuntaan. Kastelholm on pitkään ollut haaveissani, olen monena vuonna yrittänyt sovittaa sitä reiteille, nyt se lopultakin onnistui! Macki tosin nauroi, että ei nyt suorastaan kotia kohti reitillä olla. 🙂

Nostettiin genoa, mutta jätettiin stora suosiolla nostamatta, sen verran vaihteleva reitti oli edessä, Lemströmin kanava ja kaikkea. Moottorilla lopulta tultiin koko päivä, genoa kylläkin ylhäällä auttamassa. Puolipilvistä oli, ei ihan niin lämmintä, kuin parina edellisenä päivänä, mutta ihan mukavasti kuitenkin pärjäsi.

Lemströmin kanavalle tultiin puoli yhdeltätoista. Kanavalla on siis kääntösilta, joka aukeaa joka tasatunti maksimissaan kymmeneksi minuutiksi. Avaavat siis sillan, jos veneitä on odottelemassa, pitävät auki sen aikaa kuin tarve on, sulkevat heti viimeisen veneen mentyä. Maarianhamina muuten ohitettiin tänä vuonna kokonaan, ei käyty meno- eikä paluumatkalla. Kirjaimellisesti tänään ohitettiin, itäsataman ohi meni meidän reitti. Kanavalle tuli odottamaan sitten meidän lisäksi toinenkin vene meidän suunnasta ja vastapuolella oli odottamassa vielä yksi vene. Hyvin kuitenkin mahduttiin ohittamaan toisemme juuri sillan kohdalla ja heti kolmannen veneen mentyä, sulkivat sillan. Jännittävä kokemus, ei näköjään pelkästään minulle, rannoille oli tullut ihmisiä katsomaan ja kuvaamaan tapahtumaa.

Lumparnin yli sitten tultiin Kastelholmaa kohti. Lumparn on kyllä jännä, ensimmäistä kertaa siis olen tässä osassa Ahvenanmaata, sellainen Ahvenanmaan oma sisämeri, joka suuntaan noin 6 merimailia. Aallokkoa oli jonkin verran Lumparnilla. Lumparnilta lähti sitten reitti Kastelholmaan, ja todella kapea ja paikoin matalakin reitti oli. Viimeiset mutkat suorastaan kuumottavia, mutta hyvin selvittiin! Väylän syvyys on siis 2,5m, ja sitä se aidosti näytti olevankin, mutta viimeinen mutka ennen Kastelholman vierassatamaa, on todella matala molemmista rannoista, joten tarkasti keskellä ja väylällä! Lisäksi reitillä on yksi sähkökaapeli, 22m korkeudessa, joten me pääsimme alta, mutta tätä ei esimerkiksi satamakirjassa mainittu lainkaan.

Tyhjää oli Kastelholman satamassa! Satamakapteeni totesikin, että valitse ihan minkä paikan haluat. Täällä on siis ensimmäisessä laiturissa eteläpuolella poijut ja pohjoispuolella paalut, toisessa laiturissa molemmin puolin aisat ja kolmannella laiturilla molemmin puolin paalut. Etelätuulesta johtuen valittiin keskimmäisen laiturin aisat. Etelätuuli muuten puhaltaa yllättävän kovaa tänne, vaikka tällaisessa Elisaaren tyylisessä pohjukassa ollaankin!

Lähdettiin melkein heti saavuttuamme Kastelholman linnalle. Se linna oikeastaan olikin se juttu, miksi tänne olen niin paljon halunnut. Eikä tuottanut pettymystä! Aivan mahtava paikka, tykkäsin tosi paljon! Linnan historiasta oli kerrottu paljon ja linnassa pääsi todella helposti kiertämään kaikissa kerroksissa ja tutustumassa linnan erilaisiin vaiheisiin. Ahvenanmaan noitavainoista oli paljon kerrottu, niitä käsittelevä taidenäyttely oli myös yläkerrassa. Olinkin jo ihan unohtanut koko vainot, Ruotsi-Suomen noitavainot 1660-1680 on siis saanut alkunsa juurikin Ahvenanmaalta ja Karin Persdotter oli ensimmäinen, joka poltettiin noitana. Yhteensä Ahvenanmaalla tuomittiin 16 naista, Ruotsissa ja Suomessa sitten lisäksi vielä muutamia satoja. Aiheestahan on tehty elokuvakin, Tulen morsian, joka näytti olevan iTunessakin vuokrattavana. Katselulistalle meni, heti kun tässä joku ilta jaksaa alkaa elokuvaa katsomaan. Ehkä joulun välipäivinä! 😀

Linna siis teki vaikutuksen. Lapsetkin jaksoivat linnassa juoksennella, tutkivat innolla paikkoja. Linnan jälkeen meinasi sitten tuttu en jaksa kävellä -väsymys iskeä, mutta saatiin houkuteltua vielä Vita Björn -nimiseen vankilamuseoon. Hienosti oli restauroitu vankisellejä eri vuosikymmeniltä väliltä 1800-1950. Ja vartijan asunto rakennuksen toisessa päässä, niin kuin oikeastikin on kuulemma ollut, siellä vartijan lapset on leikkineet toisessa päässä, kun toisessa päässä on tosi karun näköisissä jalkaraudoissa vankeja pidetty, pahimmillaan jopa kuutta vankia samassa huoneessa, naisia, miehiä ja lapsia sekaisin! Pahin tilanne siis luonnollisesti 1800-luvun sellissä.

Välipalat tarjosimme väsyneille lapsille Vita Björnin viereisessä kahvilassa ja lähdimme takaisin satamaan. Matkalla satamaan tultiin museoalueen ohi, ja siellä on juhannussalko, tuttuun tapaan jo kuivahtanut, mutta vielä koristeissa. Ekstrandithan olivat täällä juhannuksena ja näimme ihania kuvia, joissa Rebecca osallistui salon koristeluun. Tämä tietenkin lapsille kerrottiin, että juuri tämä on se salko, mistä Linnea kuvia näytti ja sen jälkeen joka kerta kun salon ohi käveltiin, lapset kertoivat, että Rebecca on rakentanut tämän juhannussalon. 😀

Loppupäivä siivottiin ja lepäiltiin veneellä ja leikittiin leikkipuistossa, satamassa on siis pieni, mutta todellakin riittävä leikkipaikka. Satamakirjasta poiketen, Kastelholmassa ei siis ole tässä lähellä kauppaa, vaan satamakonttori myy joitain elintarvikkeita. Pyörän olisi saanut kyllä vuokrata ja lähteä seitsemän kilometrin päähän kauppaan, mutta jätettiin väliin ja päätettiin purjehtia parin päivän sisään sellaiseen paikkaan, jossa kauppa on.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s