24.9.2017 Kauden 2017 viimeinen purjehdus; Jussarö-Siuntio

Engine run: 3,5h

35 NM

Aurinkoinen, mutta tuulinen sunnuntai. Tuuli idästä, joten vastatuulta ja kryssikotimatka edessä. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen, purjeet nostettiin heti ja lähdettiin kryssimään. Lapset vuorottelivat taas, sisällä ja ulkona. Hyvin pärjäsivät kovassakin tuulessa. Alvar osallistui purjeiden nostoonkin ja yhdessä minun kanssani nosti storan.

Kivaa kryssimistä! Koko ajan tekemistä, kun kohtuu kapeaa väylää tultiin, sisäkautta siis. Tuuli oli taas aika kova ja aallokkoakin alkumatkasta jonkin verran, tultiin ykkösreivillä. Mukavan lämmintäkin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lounasta venytettiin vähän pidemmälle, koska minäkin halusin kryssiä ja Barösund oli kuitenkin tulossa. Hyvällä ruokahalulla kaikki sitten söivätkin, kaksi santsikertaa melkein kaikille! Ja tyhjentelin siis tänä viikonloppuna aika huolella varastoja ja tänäänkin syötiin ihan pussimakaroneja, joita oli veneessä varamuonana ollut. Kommentit oli ihan loistavia, Alma totesi: ” sä oot kyllä tosi hyvä kokki!” ja Alvar: “oli mulla nälkäkin, mutta mä otan siksikin lisää, että tää on niin tosi hyvää!” 😀

Barösundin jälkeen ei enää nostettu purjeita vaan alettiin pikkuhiljaa purkaa venettä. Aivan uskomattoman haikeaa, että tässä tosiaan tämän kauden purjehdukset oli! Vielä en ole laskenut öitä enkä maileja, pitää tehdä sellainen postaus tässä kauden päätteeksi, kerätä myös kauden 2017 muistoja kokoon. Huh, mielettömän haikeaa! Ei millään haluaisi vielä lopettaa, mutta Suomen kesä ja venekerhon aikataulut nyt vaan on tällaiset. Minähän haaveilin vielä lokakuunkin purjehduksista, että olisi tilattu oma nosto marraskuun alkuun, mutta Macki palautti maanpinnalle ja muistutti, että satamasta suljetaan vedet aika pian viimeisen noston (eli 7.10.) jälkeen.

Kotisatamaan rantauduttiin kolmen aikaan, hyvinkin jo riisutulla veneellä. Maija tuli hakemaan lapsia ja joutui siinä samassa auttamaan purjeiden kantamisessa ja viikkaamisessa sekä tavaroiden roudaamisessa. Vieläkö jatketaan viimeisen purjehdusviikonlopun perinnettä? 😉

Ensi lauantaina siis nosto. Sitä ennen vielä veneen tyhjennystä ja toivottavasti ehdin siivotakin vielä kun vene on vedessä, joka vuosi nimittäin haaveilen lämminvesivaraajan hyödyntämisestä ja aina myöhästyn. Ehkä tänä vuonna! Ehkä varaan perjantai-illan Galatean siivoukselle.

23.9.2017 Jussarö

Engine run: 0,5h

20 NM

Hyvin nukutti koko porukkaa, aamulla kahdeksan maissa heräiltiin. Hauska oli illalla vielä pimeässä seurata lossin valoja. Lämmin ja pimeä syysilta oli! Ja kuulemani huhu todella oli totta, Barösundista saa vettä. Ainakin vielä tänä vuonna tosin oli irrotettava letku, mutta jokaisessa sähkötolpassa oli vesihanakin. Satamakonttori sen sijaan ei ollut auki, eikä mitään tietoa missään, olisiko jossain vaiheessa päivää auennut. Ilmeisesti Barösund on mennyt virallisesti jo kiinni.

Lähdettiin vielä jatkamaan länttä kohti. Tuuli jälleen idästä, aluksi siinä 5m/s paikkeilla. Nostettiin purjeet ja tultiin leppoista tahtia Barösundista pois. Kaunista on syksyinen saaristo! Ruskaa siellä täällä ja muita veneitä todella harvakseltaan. Aurinko paistoi eikä edes merellä kovin kylmä ollut, pipo toki päässä, mutta ei jäätymistä. Vieläkään. 😉

Tuuli yltyi päivän mittaa. Ennusteissa oli koko ajan puhuttu niin eiliselle kuin tällekin päivää siinä 6 m/s paikkeilla tuulta, oikeasti molempina päivinä on lopuksi oltu yli 10 m/s  lukemissa. Mukavalla vauhdilla tultiin ja ihan loppumatkasta saatiin jo sen verran kulmaakin, että kallistuikin vene jo ihan mukavasti. Lapset vaelsivat, välillä koko porukka ulkona, välillä sisällä. Mukavasti kuitenkin keksivät tekemistä yhdessä.  Trunsön kohdalla reivattiin genoaa hieman, vauhti pysytteli silti edelleen 7 solmun paikkeilla. Mukava purjehdus!

Puolen päivän aikoihin tultiin lähes tyhjään satamaan Jussarössa. Kovasta tuulesta huolimatta rantautuminen onnistui hyvin. Päivän mittaa veneitä tuli enemmänkin, illalla jopa yllättävän täynnä laituri. Kiinni on ilmeisesti tämäkin satama, kahvila kiinni, eikä mitään muutakaan paikkaa, minne maksaa satamamaksua, missään. Sähkö kuitenkin tulee vielä laiturille.

Lähdettiin kävelylle saareen. Jussarön mielenkiintoinen historia kiinnosti lapsiakin ja saaren historian innoittamina lapset etsivät rautaa ja puhuttiin armeijasta, varsinkin mitä eroa on armeijalla ja sodalla. Rannalla leikittiin pitkään. Tuuli aika tavalla, meri vaahtopäissä ja kallioilla tuntui kuin tuuli veisi pienimmät mukanaan. Silti lapset viihtyivät hyvin ja jaksettiin kauan leikkiä. Muut lähtivät rannalta vielä pidemmälle kävelylle, me Heddan kanssa palasimme veneelle. Hedda nukahti pienille päikkäreille, minä viikkasin purjetta ja siivosin kantta. Näköalatorni oli ollut jo kiinni, auki kuulemma 1.6.-31.8. välisenä aikana. Olisikohan noi samat päivämäärät sitten satamankin viralliset aukioloajat, ehkä.

Muutkin palailivat veneelle ja alkoivat kalastaa. Kala ei kuitenkaan oikein syönyt, joten haavittivat meduusoja ja tutkivat niitä. Meduusoja on nyt tosi paljon, ihan lauttoina. Vesi on tosi kirkasta, joten näkee syvemmällekin ja meduusoja kyllä riittää! Kuulemma puhtaan veden merkki. Nämä Suomessa tavattavat meduusathan ei polta, joten lapsetkin saivat aivan rauhassa tutkia niitä.

Ruuan jälkeen paistettiin lettuja. Alvar tosin oli päässyt juuri kalastamisen makuun, eikä malttanut edes lettuja tulla syömään. Särkiä kantoi ämpäreihin kymmenisen. En ole kyllä vieläkään aivan varma, mikä diili oli, ilmeisesti seurasi haavin kanssa yhtä kalalla ollutta miestä ja keräsi roskakalat häneltä! 😀 Mutta tyytyväisiä ilmeisesti molemmat.

Oscar putosi kalliolta mereen. Olivat niitä meduusoja pyydystämässä ja monta kertaa oltiin taas varoiteltu, että älkää menkö niin lähelle vesirajaa. No, olin juuri itse lähdössä ulos, vasta toinen kenkä jalassa kun huuto alkoi kuulua! Onneksi oli pelastusliivit päällä ja Alvar oli aivan vieressä ja sai Oscarin vedettyä kalliolle. Säikähdyksellä selvittiin, vaatteita vaihtamaan veneeseen ja poika vaan lämpimään.

Pitkän ja vaiherikkaan päivän päätti vielä leffailta, Zootropolis katsottiin yhdessä. Vähän turhan jännittävältä vaikutti meidän lapsille ja serkut kuulemma olivat sen jo nähneet, mutta mukava leffailta silti.

22.9.2017 Barösund

Engine run: 45 min

16 NM

Todennäköisesti viimeinen purjehdusviikonloppu alkoi. Ei millään haluaisi myöntää, eikä mitenkään suostua tähän, mutta kyllä se taitaa taas pitkä talvi olla edessä… Nauttikaamme siis vielä tästä viikonlopusta täysin siemauksin! Nautintoon saimme mukaan myös bonuslapsia. Huomasinkin, että kaksi vuotta sitten samaan aikaan oltiin myös kauden viimeisellä viikonloppureissulla ja silloinkin sama miehistön kokoonpano! Eli ihanat serkut, myös isosiskoiksi ja -veljeksikin kutsutut, lähtivät mukaan.

Lähdettiin heti kun töiltä päästiin, käytiin hakemassa hamppariateriat ABC:ltä ja irrotettiin köydet. Pientä perjantaijuhlaa hampurilaisten ja serkkujen merkeissä. 🙂 Tuuli aika voimakkaasti jo heti lähteissä. Nostettiin pelkästään genoa ja lähdettiin sisäkautta länttä kohti. Macki purjehti alkumatkan, minä laitoin lapset syömään ja järjestelin paikkoja.

Stora Halsön edustalla vaihdettiin paikkaa ja Macki lähti syömään. Minä jäin purjehtimaan, ja voi että olenkin ylpeä itsestäni! Oikeasti purjehdin ihan itsekseni lähes koko matkan! Vasta Jakob Ramsjön jälkeen Macki tuli ulos ja ruoriin. Amanda oli jonkin aikaa seuranani ulkona, mutta enimmäkseen kaikki jiipit (okei, muutama turhakin!) selvisin itsekseni! Ja lopulta jopa säheltämättä. Vauhti pysyi mukavana, yli viiden solmun koko ajan, minulla oli varma olo, mitä tuulen kanssa tapahtuu, miten säädän purjetta. Huikea fiilis! Ja kyllä, toki pelkkä genoa käsiteltävänä ja helppoa myötätuulimenoa, mutta silti! Olen tyytyväinen itseeni!

Tuuli välillä aika kovastikin, parhaimmillaan yli 10m/s. Itätuulta, eli koko matka tultiin kivassa myötätuulessa. Magee fiilis, kun tuuli oikein tarttui kunnolla Galateaan ja lennätti aalloilla! Tykkäsin! Jos ei vielä ilmi käynyt. 😉

Syksyä eletään ja hämärä alkoi hiipiä. Barösundissa tuli vastaan joku sotalaiva. Jännän näköistä sivuta kapealla väylällä. Koska haaveena olisi huomenna jatkaa Jussaröön, tulimme tällä kertaa Barösundiin. Laiturissa oli yksi moottorivene ja meidän jälkeen tuli vielä yksi purjevene. Menimme rannan puolelle laituria, syväys riittää kyllä. Peruutimme laituriin, mikä kyllä tässä vanhemmalla laiturilla ei ehkä ollut se paras vaihtoehto, aika korkea laituri on. Huomenna kuitenkin jatketaan matkaa, joten ei ole niin väliä, miten päin tässä nyt ollaan.

17.9.2017 Aurinkoinen syyssunnuntai

Engine run: 3h

16 NM

Tankattu 42l

Aurinkoa riitti tällekin päivälle. Sunnuntai valkeni todella kauniina. Kosteutta oli aamusta melkoisesti, mutta nopeasti aurinko kuivatti paikat. Macki aloitti aamun kannen pesulla, voi kai sitä niinkin haluta tehdä ennen aamupalaa! 😀 Me muut sentään otimme oikean marssijärjestyksen, ensin aamupalat, sitten lapset ulos laiturille ja itse kahvikupin kanssa perään. Tosin Macki oli se aikainen mato, joka kyllä ehti samaan rytmiin meidän muiden kanssa kahvi-osiossa. 🙂

Lapset leikkivät yhdessä pitkin laituria ja metsää, uittelivat veneitä, melkeen kahlasivat itsekin ja tietenkin kalastivat. Tänään ei kyllä kala napannut, ehkä olivat vielä nukkumassa. 🙂 Pikkuhiljaa alkoi Elisaari tyhjentyä. Me otimme normaalin setin, eli lounas vielä Elisaaressa, lounaan jälkeen kotia kohti.

Käytiin Barösundissa tankkaamassa. Kauppa oli jo kiinni, mutta lossi nähtiin ja riemuittiin siitä. Tuuli oli heikkoa koko päivän. Ihan hetkittäin kävi 3m/s, jolloin toki kävi mielessä purjeiden nosto, mutta sitten taas tippui alle kahden. Tultiin siis moottorilla. Vaikka aurinko paistoikin ja rannassa sekä spreikan alla olikin todella lämmin, ruorin takana alkoi kuitenkin loppumatkasta palelemaan. Minä ajoin muuten, Macki tuli Vormön itäpäässä ruoriin.

Todella ihana viikonloppu takana! Mieli on levännyt. Mukana silti pieni haikeus, kausi alkaa lähestyä loppuaan. Luimme satamassa tarkemmin, ei ensi viikonloppuna olekaan isojen veneiden nosto, vaan 30.9. Luultavammin siis vielä yksi viikonloppu jäljellä. Joka henkäyksellä ja joka silmäyksellä tallennan näitä hetkiä pitkän ja pimeän talven varalle. Talvella suljen silmäni ja palaan Galatean kannelle, tunnen meren tuoksun ja tuulen, auringon…

Mutta ei siis mennä vielä asioiden edelle, hyvä viikonloppu oli nyt ja nautitaan kaudesta loppuun saakka! 😀 Illalla löydettiin Oscarista vielä punkki, laskuissa jo meinaa seota, oisko kesän neljäs, kaksi molemmilla lapsilla. 

16.9.2017 Sieniä ja seuraa Elisaaressa

Kaasupullo vaihdettu, kiitos Bergströmien. Meidän kaasun piti riittää, mutta kesken illallisen laiton loppuikin. Lisää kaasua ei ollut mukana, mutta Fannyssa onneksi oli Galateaankin sopiva extra-pullo! Pelastitte meidän lapset nälältä! 😛

Ihana syyspäivä! Aurinko paistoi ja oli lämmintäkin. Silti selkeä syksyn tuntu, lehdet leijailevat hitaasti värikkäistä puista alas, tuuli tuntuu viileältä ja Oscarin sanoin “kyllä takkipaita (huppari) pitää jo olla!”

Aamiaisen jälkeen lähdettiin ulos, lapset ensimmäisenä, me aikuiset aamukahvin jälkeen. Tarkeni mukavasti ja metsässä oli kiva leikkiä. Lähdettiin kävelylle, lampaat ja lehmät oli jo viety sisätiloihin tai ainakaan niitä ei enää näkynyt laitumilla. Ei paljoa muitakaan ihmisiä, kartanolla taas aamujumppaajia/joogaajia/mitäikinätekevätkään ja muutamia sienestäjiä. Niin rauhallista ja kaunista!

Me kävelimme kartanon ohi metsään ja löysimme sieniapajat. Konsultoimme Linneaa kuvaviestien välityksellä ja löysimme upean saaliin kanttarelleja ja torvisieniä. Isot kiitokset konsultaatiosta! Ehkä meidänkin perheessä vielä opitaan sienestäminen! 😀 Mukanahan meillä ei ollut mitään astioita tai muuta, eväsrepusta saimme yhden pakastepussin irrotettua. Kun sekin pussi tuli täyteen, vuorasimme Heddan pyöräilykypärän paperilla ja keräsimme kypärän täyteen sieniä. Hätä keinot keksii! 😀 Lapset leikkivät metsässä tosi hienosti meidän sienestyksen ajan.

Palattiin satamaan, Macki putsasi sieniä ja minä laitoin lounasta. Juuri kun lounas oli valmis, Fanny tuli. Kyllä oli taas riemua täynnä koko satama! Lounaan jälkeen juotiin kahvit ja syötiin herkullista suklaakakkua Fannylla, hyvää oli! Kiitos!

Lapset kaivoivat kalastusvälineet esille ja alkoivat kalastaa. Ja kerrankin saivat kalaa! Vilma taisi olla onnekkain kalamies, mutta kyllä Heddakin sai, elämänsä ensimmäisen kalan! Hedda ei vaan halunnut olla lähelläkään kalaa, ei edes valokuvan ottamisen aikaa! 😀 Ahvenia tuli ja yksi särki, muutama vähän isompikin ja pieniä. Kaloja käytiin sitten ämpärissä ihailemassa ennen kuin ne päästettiin takaisin vapauteen. Ei niin paljoa tullut eikä sen kokoisia, että olisi voinut alkaa paistamaan. Harmi kyllä. Mutta kyllä riemua riitti!

Käytiin porukalla uimarannalla leikkimässä. Vesi on tosi korkealla ja houkutteli lapsia läträämään. Hedda (kuka yllättyi?!) kävikin kohtuu syvällä kengät jalassa, mutta hämmästyttävän hyvät kengät hänellä, sukat ei kastunut!

Illalliseksi paistettiin sieniohukaisia. Ai että olikin hyvää! Aivan mieletöntä, vaikka itse sanonkin! Vielä joku kermaviili- tai jogurttikastike olisi ehkä kruunannut, mutta toisaalta näin paljaaltaan sienten maku pääsi oikeuksiinsa. Tämä oli ruoka, mitä piti syödä vaikka nälkä ei enää ollutkaan, vain siksi, että maistui niin hyvältä. Ruoka, joka oli enemmän nautintoa kuin ravintoa. Vaikka varmasti siis ravintoarvot ja muutkin ihan kohdallaan, niistä en niin tiedä. 😀 Mutta hyvää oli!

Illalla vielä leikittiin ja kalastettiin laiturilla. Hedda nukahti helposti, olihan päikkärit taas jäänyt väliin. Oscar taas nukahti hetkeksi ennen ruokaa, joten hänelle ei uni meinannut heti tulla. Me aikuiset istuimme iltaa vielä hetken. Viimeistä iltaa näissä merkeissä tälle kaudelle, sillä Fanny nostetaan ensi perjantaina. Isot, isot kiitokset niin upeista hetkistä merellä ja saarissa kaudella 2017! ❤

Meidänkin satamassa kai on ensi lauantaina isojen veneiden nosto, mutta vielä elättelen hieman toiveita kauden pidentämisestä ja oman noston järjestämisestä myöhemmälle ajankohdalle. Ei millään vielä malttaisi lopettaa!

15.9.2017 Perjantaipurjehdus Elisaareen

Engine run: 30 min

15 NM

Viime viikonloppuna purjehdukset jäi väliin kokonaan. Aivan maakravuiksi heittäydyttiin ja annettiin vesisateen häiritä, uskomatonta! 🙂 Tavarat oli kyllä ruokia myöten pakattu autoon ja Macki pukkitalkoissa, että sen jälkeen lähdettäisiin. Vettä tuli kuitenkin kuin aisaa ja sadevaatteista huolimatta talkoissa oli kastunut aivan läpimäräksi, joten päätimme jäädä kotiin. Tänään sitten todellakin oli jo aika päästä merelle! Aurinko paistoi ja satamassa iltapäivällä oli lähes kuuma! Lyhythihaisella paidalla pärjättiin pakkailut.

Koska tuuli mukavasti idästä, noin 5-7 m/s koko matkan, lähdimme länttä kohti. Laitoin lasagnen uuniin, että saadaan sitten keskittyä purjehtimiseen, kun purjeet nostetaan. Ihan hyvä suunnitelma muuten, mutta valmista lasagnea uunista nostaessa, veneen ollessa todella paljon kallellaan juuri keittiön puolelle, lasagne kaatui uuniin! Ja voitte arvata mikä sotku! Kaasu-uuni, kaikki ne pienet aukot siellä uunin pohjalla! Ei auttanut kuin lapioida isoimmat pois heti ja jättää uuni jäähtymään myöhempää siivousta varten. Ruokaa sentään riitti, sen verran isosta lasagnesta oli kyse. Mutta ei mitään mukavaa hommaa iltapuhteina, en suosittele kokeilemaan!

Mielettömän kiva purjehdus meillä sitten muuten kyllä oli! Todella hauskalla sivutuulella tultiin, vauhti ihan loppumatkaa lukuunottamatta yli seitsemän solmua. Loppumatkasta jopa hieman kryssittiin. Hauskaa! Eikä mitenkään älyttömän kylmää. Syksyistä selkeästi, mutta ei syväjäädytystä. 🙂 Tutkaheijastin tippui kyydistä alkumatkasta, molskahti alas spriideristä, suoraan veteen ja upposi saman tien. Kuulemma se olikin jo aika huono. Mutta ollaankohan me nyt tutkalle näkymättömiä? James Bond, tervetuloa kyytiin! 😉

Tultiin Elisaareen. Muutamia veneitä laitureissa, ei ruuhkaa enää. Lapset ja Macki kävivät maksamassa satamamaksun, minä siivosin uunia. Ilta pimeni jo nopeasti, aurinko laski tänään 19:45, liputettiin vahingossa puolisen tuntia liian pitkään.

Viikonloppu, sinua on odotettu! ❤

3.9.2017 Vesisadetta kotimatkalla

Engine run: 2h

10 NM

Kotimatka. Tänään oli ihan puhtaasti vain suoriutuminen kotiin, ei muuta.

Lähdimme jo kahdeksan aikoihin, aamupala syötiin matkalla. Satoi hiljakseltaan vettä, eikä tuullut. Iltapäiväksi oli kuitenkin ennustettu kovaa itätuulta, siksi lähdimme jo niin aikaisin matkaan. Niin isot kiitokset vielä Fannyn miehistölle; leivästä (miten voikaan unohtua?!), yöpaikasta, mutta ennen kaikkea loistavasta seurasta! ❤

Kotimatka meni pakkaillessa ja Mackilla kantta pestessä. Tuulta ei ainakaan täällä maissa huomannut iltapäivällä, ei mitään myrskyyn viittavaa. Koska olimme niin ajoissa jo kotona, kävimme Oscarin kanssa kahdestaan leffassa Mackin ja Heddan viettäessä laatuaikaa kotona.

2.9.2017 Sådö

Engine run: 0,5h

15 NM

Todella rauhallinen ja laiska aamu Galateassa. Oscar tosin heräsi jo puoli seitsemältä, mutta nukkui sentään sinne asti! 12 tunnin yöunet! Me muut jatkoimme vielä nukkumista/nuokkumista, Oscar sai katsoa videoita, kaikki tyytyväisiä! 😀 Ulos selvisimme vasta kymmenen aikoihin, Hedda ei meinannut silloinkaan jaksaa lähteä. Mitähän tää tyttö on teini-iässä, kun nyt jo valvotaan myöhään ja aamulla ei meinata selvitä minnekään? 😉

Aamupäivä tutustuttiin sitten Lähteelään. Ihan mukava paikka, ei mitenkään hurmannut ja jättänyt lähtemätöntä vaikutusta, mutta ei myöskään mitään tänne ei koskaan enää -fiilistä. Kaunista kalliomaisemaa oli ja pieni uimaranta. Kävimme kävelyllä myös lintutornin suuntaan, mutta matkaa olisi ollut kuulemma muutama kilometri, joten emme lähteneet tornille asti. Syksyn tuntee kyllä metsässä. Mukava syysilma oli, aika harmaata ja vilpoisaa, ei kuitenkaan vielä kylmää. Lounaan jälkeen lapset onkivat vielä laiturilla ja juotiin kahvit.

Paljon tuli veneitä satamaan puolen päivän aikoihin, me teimme tilaa laiturissa. Nostimme purjeet, me spinnun ja Fanny genaakkerin. Tuuli oli taas kevyt, mutta tänään ei ollut aallokkoa. Hyvä spinnupurjehdus meillä oli! Jiipitkin sujui tänään hyvin, ei sähellystä eikä kestänytkään mitenkään älyttömän kauan. Toki keli oli niin kevyt, etten itseäni ihan mielettömän hyväksi voi tituleerata, mutta parempaan suuntaan!

Me valitsimme sisäreitin, sillä olimme jo melkeen menossa kotiin. Katsoimme vielä uudestaan säätiedotuksia ja koska sunnuntaiksi luvattu kova tuuli oli siirtynyt enemmän iltapäivään, päätimme sittenkin jatkaa purjehdusta ja ottaa vastaan esitetty kutsu Sådöön. Suunnitelman muuttumisesta johtuen teimme yhden turhan spinnun laskun, mutta saatiinpa harjoitusta lisää, onnistui ihan hyvin nostaa spinnu suoraan piikistä kansiluukun kautta.

Sisäreitti kuitenkin osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi ja heti Stickelandetin jälkeen tuuli loppui. Sinnittelimme kuitenkin Vormön puoleen väliin, jiippasimme kahdestikin, kunnes laskimme purjeet ja tulimme loppumatkan moottorilla. Fannylla oli ulkoreitillä tuuli riittänyt ihan perille asti.

Sådössä vietimme ihanan iltapäivän ja illan. On tämä vaan niin kaunis paikka! ❤ Lapset ehtivät hetken leikkiä yhdessä ja me aikuiset kahvitella. Tänään lapset menivät ajoissa nukkumaan ja jopa Hedda nukahti helposti! Macki ja Marcus kävivät vielä grillaamassa maissia ja aikuisten iltapala nautittiin tänään Fannyssa. Isot kiitokset jälleen kerran kaikesta Fannyn miehistölle!

1.9.2017 Lähteelä

Engine run: 0,5 h

12 NM

Lopultakin perjantai! Ensimmäinen työviikko takana, paluu arkeen sujui lapsilla todella helposti, aikuisilla ehkä hapotti enemmän. Vanhuus! 😀 Tänään sydän huusi merelle, ja heti töiden jälkeen irrotimmekin köydet.

Kevyttä tuulta, nostettiin kuitenkin heti purjeet. Annoimme moottorin kuitenkin avustaa meitä Kantvikin väylälle asti. Kantvikin väylällä saimme hieman lisää tuultakin ja hetki mentiin todella mukavassa sivutuulessa reipasta yli kuuden solmun vauhtia. Minä tosin laitoin juuri tuon ajan ruokaa, nämä iltapäivän lähdöt yleensä tarkoittaa vauhdissa syömistä.

Tuuli lännestä, joten lähdimme itää kohti. Porkkalaan, mutta tavoistamme poiketen emme Högholmenille, sillä s/y Fanny oli myös lähtenyt merelle ja sovimme purjehtivamme Lähteelään. Uusi paikka kaikille, kummatkaan eivät ole täällä aikaisemmin käyneet.

Kantvikin väylän päässä nostimme spinnun ja näimmekin Inkoon suunnasta tulevan Fannyn. Keli oli kuitenkin aika rasittava. Tuuli todella kevyttä, siinä 2-3 m/s, mutta aallokko tosi isoa! Purjeet paukkuivat ja lepattivat, stora hakkasi puolelta toiselle ja koko vene keikkui aika lailla! Sinnillä silti jatkettiin!

Aivan loppumatkasta päästiin sentään vähän suojaan aallokolta ja lopultakin oli sellaista, kuin spinnulla kuuluisi kesäiltana olla; hiljaista, rauhallista liukumista auringon viimeisissä säteissä. 😉 Lämmintä oli kyllä vielä ihan auringonlaskuun asti!

Lähteelässä olikin yllättäen tosi paljon porukkaa! Täällä on siis kaksi laituria ja poijut. Tilaa vielä toki löytyi yksittäisiä paikkoja, sen verran isot laiturit, mutta odotin, että olisi ollut tyhjempää. Paljon ihmisiä, mutta silti ihan rauhallista. Kuulopuheiden mukaan syvyys riittäisi molemmissa laitureissa ja koko matkalta, mutta tämä tieto on siis nimenomaa kuulopuhetta, me jäimme ensimmäisen laiturin päähän ulkoreunalle.

Kello oli jo sen verran paljon, ettemme enää sen enempää lähteneet paikkaan tutustumaan, Macki ja Hedda kävivät pienellä kävelyllä. Oscar oli nukahtanut jo tulomatkalla, toivottavasti unta riittää aamuun asti! Heddaa taas ei meinannut saada nukkumaan ollenkaan, vaan jatkoi illanviettoa aikuisten seurassa.  Fanny rantautui viereen ja yhdessä joimme vielä iltateet Galateassa.