22.9.2017 Barösund

Engine run: 45 min

16 NM

Todennäköisesti viimeinen purjehdusviikonloppu alkoi. Ei millään haluaisi myöntää, eikä mitenkään suostua tähän, mutta kyllä se taitaa taas pitkä talvi olla edessä… Nauttikaamme siis vielä tästä viikonlopusta täysin siemauksin! Nautintoon saimme mukaan myös bonuslapsia. Huomasinkin, että kaksi vuotta sitten samaan aikaan oltiin myös kauden viimeisellä viikonloppureissulla ja silloinkin sama miehistön kokoonpano! Eli ihanat serkut, myös isosiskoiksi ja -veljeksikin kutsutut, lähtivät mukaan.

Lähdettiin heti kun töiltä päästiin, käytiin hakemassa hamppariateriat ABC:ltä ja irrotettiin köydet. Pientä perjantaijuhlaa hampurilaisten ja serkkujen merkeissä. 🙂 Tuuli aika voimakkaasti jo heti lähteissä. Nostettiin pelkästään genoa ja lähdettiin sisäkautta länttä kohti. Macki purjehti alkumatkan, minä laitoin lapset syömään ja järjestelin paikkoja.

Stora Halsön edustalla vaihdettiin paikkaa ja Macki lähti syömään. Minä jäin purjehtimaan, ja voi että olenkin ylpeä itsestäni! Oikeasti purjehdin ihan itsekseni lähes koko matkan! Vasta Jakob Ramsjön jälkeen Macki tuli ulos ja ruoriin. Amanda oli jonkin aikaa seuranani ulkona, mutta enimmäkseen kaikki jiipit (okei, muutama turhakin!) selvisin itsekseni! Ja lopulta jopa säheltämättä. Vauhti pysyi mukavana, yli viiden solmun koko ajan, minulla oli varma olo, mitä tuulen kanssa tapahtuu, miten säädän purjetta. Huikea fiilis! Ja kyllä, toki pelkkä genoa käsiteltävänä ja helppoa myötätuulimenoa, mutta silti! Olen tyytyväinen itseeni!

Tuuli välillä aika kovastikin, parhaimmillaan yli 10m/s. Itätuulta, eli koko matka tultiin kivassa myötätuulessa. Magee fiilis, kun tuuli oikein tarttui kunnolla Galateaan ja lennätti aalloilla! Tykkäsin! Jos ei vielä ilmi käynyt. 😉

Syksyä eletään ja hämärä alkoi hiipiä. Barösundissa tuli vastaan joku sotalaiva. Jännän näköistä sivuta kapealla väylällä. Koska haaveena olisi huomenna jatkaa Jussaröön, tulimme tällä kertaa Barösundiin. Laiturissa oli yksi moottorivene ja meidän jälkeen tuli vielä yksi purjevene. Menimme rannan puolelle laituria, syväys riittää kyllä. Peruutimme laituriin, mikä kyllä tässä vanhemmalla laiturilla ei ehkä ollut se paras vaihtoehto, aika korkea laituri on. Huomenna kuitenkin jatketaan matkaa, joten ei ole niin väliä, miten päin tässä nyt ollaan.

23.6.2017 Juhannusaatto Elisaaressa

Tänään emme lähteneetkään minnekään eteenpäin, vaan päätimme jäädä Elisaareen. Aamulla tuuli aika kovasti ja lännestä, tosi kylmä tuuli vielä! Sen verran paleli, että todettiin, ettei siirtymisestä moottorilla Munckshamniin ole mitään järkeä, jos perillä pystyy vain veneessä lämmittelemään. Varsinkin kun tuuli oli aika hankalasta suunnasta Muncshamnin satamaan nähden.

Niinpä vietimme Elisaari-päivän. Lähdimme kävelylle metsään, aika outoja reittejä pitkin lampaiden luo. Hyvin jaksoivat lapset taas kävellä, mitä ihmeellisimmissä pusikoissakin. 🙂 Ja lampaat olivat selkeästi tässä muutamassa viikossa tottuneet turisteihin ja tulivat nyt suoraan aidan viereen syömään.

Lounaan jälkeen otettiin rennosti veneellä, laiskoteltiin ja nukuttiin päiväunia. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin kumiveneellä Barösundissa käymässä jätskillä ja leikkipuistossa. Menomatkalle sattui juuri sadekuuro, mutta onneksi on vedenpitävää takkia kaikilla. Ja lopultakin opimme ottamaan aallot oikein kumiveneellä, ettei kukaan kastu. 🙂

Paljon on porukkaa kyllä Elisaaressa! Lähes täynnä, ehkä ihan yksittäisiä paikkoja jostain saisi järjestettyä, mutta selkeästi täyttä. Nyt iltaa kohden alkaa kuulua jonkin verran mölinää ympäriltä, mutta se kai oli odotettavissakin, kun tänne juhannusaatoksi jäätiin. 🙂 Hauskaa juhannusta kaikille!

11.6.2016 Oma Barösund Runt

Engine run: 0,5h

30 NM

Perjantaina firman kesäjuhlat häiritsivät sen verran, että emme lähteneet heti merelle, vaan lapset nauttivat mummon ja vaarin seurasta kotona ja me käväisimme juhlimassa.

Lauantaina aloitimme kuitenkin hyvissä ajoin, sovimme Reetan, Mikan, Patrikin, Karlan ja Kertun kanssa treffit kymmeneltä Barösundiin, joten sehän tarkoitti herätyskelloa soimaan kello kuudelta ja matkaan satamasta puoli kahdeksalta. Lauantai-aamuna! 😛 Kyllä lapsetkin oli vähän kummissaan, kun nostettiin ne autoon ja syötiin aamupala vasta veneessä.

Hedda nukahtikin päikkäreille – tai varmaankin jatkamaan kesken jääneitä uniaan – ja nukkui lähes koko matkan Barösundiin. Kyllä oli aamulla kylmä! 11 astetta sisälläkin, Oscar paleli peittojen alla kunnes saatiin vene lämpenemään!

Barösundiin tultiin mukavalla myötätuulella. Otettiin lisää miehistöä kyytiin ja lähdettiin tekemään oma Barösund Runt. Ilmeisesti aika lailla sama reitti, mikä elokuussa järjestettävässä uudessa purjehduskilpailussa purjehditaan. Kyllä oli mukava purjehdus! Kerrankin päästiin oikeen kunnolla purjehtimaan, kun Jaloset oli mukana! Aluksi jopa reivattiin, kun tuulta olikin luvattua enemmän ja lastina sentään aika paljon alaikäisiä. Tuuli kuitenkin tyyntyi ja tultiin saarten suojaan, joten poistettiin reivit ja jatkettiin täysin purjein. Mukavaa menoa oli! Sekä Reeta että Patrik ohjasivat ja molemmat todella hienosti!

Barösund Runtin jälkeen tultiin Elisaareen. Pudotettiin Mika Barösundiin, hän ajoi auton Elisaareen asti, siis sinne soutuveneen päähän. Hyvin onnistui pudottaminen laiturille vauhdissa, eikä tarvinnut rantautua. 🙂 Elisaaressa sitten nautittiin kesästä. Ilma oli lopulta ihan mukava, ei kuuma missään tapauksessa, mutta ei sentään satanut ja ilman pipoja tarkeni! 😉 Elisaaressa oli tänään kunnon turistimenot, merirosvoja ohjaamassa ulkomaisten turistien ryhmiä, jotka suorittivat erilaisia tehtäviä. Hauskaa seurattavaa pirattiryhmät! 🙂

Siuntion venekerhon eskadeeri saapui iltapäivästä. Nyt meitä on kolme tuttua venettä vierekkäin, meidän vene sopivasti keskellä, Ragan ja Fayn ympäröivänä. Kääk, lapset, älkää huutako paljon! 😀

Korkattiin grillikausi, iltapalaksi nautittiin Reetan tekemään todella hyvää raparperipiirakkaa, mitä jäi onneksi vielä aamupalalle hieman! Ehdittiinpä käydä me äidit keskenämmekin kävelyllä miesten jäädessä lasten kanssa veneelle ja laittamaan iltakahveja meille. Macki keräsi irtopisteitä, miten loistava isä onkaan, kun tällä tavalla lapsia hoitaa ja antaa vaimolle omaa aikaa! 😛

Mielettömän kiva päivä olikin. Koko porukka onnellisena, mutta myös erittäin väsyneenä. Oscar oli nukahtanut sillä aikaa, kun olin hyvästelemässä vieraita. Lähtivät soutaen toiselle puolelle ja autolla kotia kohti. Varmasti hiljaista porukkaa on sielläkin autossa, sen verran paljon aktiviteetteja tänään oli! Isot kiitokset, olipa mukavaa kun olitte mukana!

IMG_1373

img_0229

img_0230

img_0227

IMG_0228

img_0231

img_0236

img_0225

img_0233

img_0238

img_0223

img_0224

img_0239

img_0240

 

27.5.2016 Pitkästä aikaa Jussarö!

Engine run: 3,5h

30 NM

Tänä viikonloppuna Macki käytti vanhan lomapäivän ja minä yli menneitä tunteja ja päätimme lähteä jo aamusta merelle. Lähtö oli taas sellainen että pisti miettimään koko elämäntapaa! Molemmat lapset huusivat ja minulla järkyttävä päänsärky. Mutta päästiinpä matkaan ja taas tilanne rauhoittui kun merelle päästiin.

Mackilla, vaikka lomapäivää yrittikin viettää, oli puolen päivän aikoihin palaveri, joten puksuttelimme moottorilla sisäreittejä saaristosta nauttien Barösundiin. Syötiin lounas, jonka jälkeen me lähdimme lasten kanssa kävelylle ja Macki sai keskittyä palaveriinsa veneessä ilman meidän huutokuoroa. Kyllä oli taas Barösundin luonto kaunis! Käveltiin – Oscar pyöräili tietenkin – Elisaaren suuntaan. Niin kesäistä! Hiekkatie pölisi, linnut visersivät ja ampiaiset pörräsivät, mikä mieletön tunnelma! Pitihän se kesän kunniaksi jätskit ostaa! Barösundin kaupassa on muuten myös Inkoon apteekin lääkekaappi, sain ostettua vähän lisää lasten särkylääkettä veneeseen. Tosi huippu toi kauppa!

Jätskien ja palaverien jälkeen jatkoimme matkaa. Barösundista tulimme vielä moottorilla ulos, mutta kun pääsimme ulos, nostimme lopulta purjeet! Heddan päikkärit jäi aika lyhyiksi, niinpä oli neiti hieman ailahtelevalla tuulella. Pääsääntöisesti kuitenkin saatiin ihan mukavasti purjehdittua, ihan loppumatkaksi lapset saivat mennä sisälle levähtämään ja katsomaan Ryhmä Hauta. Koko päivä auringossa kuitenkin, teki ihan hyvää ottaa pieni lepo sisällä.

Jussarössa oltiin viimeksi kolme vuotta sitten, kun Oscar oli puolivuotias! Yhtä mielenkiintoinen paikka edelleenkin, kaikki rauniot ja rappioromantiikka. Ja häikäisevä luonto! Tää on ihana saari! Vierassatamamaksu on 20€/vuorokausi, mikä on kyllä aika paljon. Sähkö toki kuuluu hintaan, mutta silti. Satamassa oltiin pitkään ainoita, vasta illalla saatiin toinen purjevene laituriin.

Syötiin Cafe Ön mielettömän hyvät lohisopat ja lähdettiin näköalatorniin. Vahtitorniin, kuten Ryhmä Hau -fani intoili. 🙂 Mielettömät maisemat siellä olikin, tosin ikkunoita ei enää saanut avattua, joten kuvista tuli huonoja. Ja lämpöä tornissa oli ehkä +40, joten ei siellä kauheen kauaa viihtynyt.

Pitkä purjehdus takana, pitkä ja helteinen päivä sekä lapsille että meille aikuisillekin. Illalla väsähtivät vähän kaikki! Onneksi lapset nukahtivat helpolla tänään ja pääsin nauttimaan siitä, mitä koko talven on odottanut; iltateet kannella! Niin parasta! Eikä edes kylmä, ainakaan villapeiton alla. 😉

IMG_0120

IMG_0121

IMG_0122

IMG_0124

IMG_0125

IMG_0126

IMG_0127

IMG_0128

IMG_0129

IMG_0130

IMG_0131

IMG_0134

IMG_0133

IMG_0135

IMG_0136

IMG_0137

IMG_0138

IMG_0139

IMG_0140

IMG_0141

IMG_0142

IMG_0143

IMG_0144

IMG_0145

 

15.8.2015 Elisaareen

Engine run: 2h

14 NM

Aamulla pohjoistuuli oli yltynyt ja aallokko suhteellisen isoa. Niinpä Östra Långö ei ollutkaan enää niin hyvä paikka viettää aikaa. Virittelimme köysiä, millä päästäisiin lähtemäänkin, tuuli painoi koko ajan meitä pois sen kiven luota, josta pääsi kulkemaan veneisiin. Saimme lopulta sellaisen viritelmän, että pystyimme laskemaan veneitä kauemmaksi rannasta ja köydet saisi veneestä käsin irrotettua. Niinpä istuimme alas ja nautimme aamupalaa. 😊 Päätimme kuitenkin, ettei tällä tuulella Östra Långö ole hyvä paikka viettää päivää, niinpä soveimle reitistä Elisaareen ja lähdimme matkaan.

Suuntasimme etelään Stora Långön ja Östra Långön välistä ja heti aavalle päästyä nostimme purjeet. Tuulta ei oikeen riittänyt, mutta innoissamme purjehdimme silti! Lämmintä oli, mikäs nauttiessa kesäpäivästä! Tulimme siis ulkokautta Barösundiin. Kauniita maisemia, niin kauniita!!

Laurin ja Paulan kaverit tulivat Barösundista kyytiin. Me jatkettiin Elisaareen, heidän piti vaan käydä vähän vielä maistelemassa merta kavereidenkin kanssa ja tulla sitten perässä. Helppo nakki, eikös? No, muuttui kaikkea muuta kun helpoksi. Ensin oli irronnut Charlottan storasta helman kiinnike, lähtenyt siis kiskoaan pitkin irti. Lähtivät takaisin Elisaarta kohden, niin diesel loppui! Tankkasivat varakanisterista, mutta olivat yrittäneet käynnistellä niin monta kertaa, että ilmeisesti jotkut tulpat oli kastunut (joo, kuulopuheita, minä en näistä mitään ymmärrä). Ilmasivat ja yrittivät, yrittivät ja ilmasivat, mutta ei käynnistynyt! Saivat purjeen korjattua ja jatkoivat purjehtien. Rantautuminen Barösundiin ei onnistunut, vierassatama oli ollut siellä jo niin täynnä, ainoat paikat olisi ollut aika haastavia purjein rantautua. Lauri mietti jo rantaan uimista köysi hampaissa. 😄 Kun mikään ei auttanut, me aloimme jo valmistautua lähtemään hinauskeikalle ja sitä kautta suoraan kotiin. Ja silloin Charlottan moottori oli ilmeisesti sen verran kuivunut, että yllättäen se käynnistyikin! Niinpä pääsivät lopulta tänne perille, sudennälkäisinä, eivät olleet koko päivänä saaneet syötyä!

Laitettiin ensiavuksi leipiä ja sitten pääsivät nälkäiset seikkailijat grillailemaan. No, lohdutettakoon sillä, että varmasti oppivat paljon uutta purjehtimisesta ja merestä. Tai ainakin sen, että toisinaan kannattaa tankatakin. 😄

Illalla vielä paistettiin sämpylöitä, onnstui paremmin kuin croissantit. 😄 Kiitos Pia&Markus vinkistä ostaa esipaistettuja mukaan!

  
  
                

3.8.2015 Purjehdus kotiin

Engine run: 1h

15 NM

Kaunis, aurinkoinen aamu. Otettiin rennosti ja aamiaisen jälkeen irrotettiin köydet. Koska Elisaaren septi-imuri ei toiminut, mentiin Barösundiin tyhjentämään septitankki ja käytiinpä samalla varmuuden vuoksi kaupassakin.

Barösundilta lähdimme kotia kohti. Nostimme purjeet heti, kun mukava myötätuuli oli. Tuuli vaihteli tosi paljon, välillä vain 2 m/s, jonka perään saattoi tulla 10 m/s puuska! Ihan mukavasti kuitenkin päästiin purjehtimaan ja nopeasti meni matka!

Tultiin kotisatamaan, siivottiin vene ja lähdettiin kotiin taas vähän pesemään pyykkiä ja moikkaamaan leikkikavereita. Vielä tämä viikko on Mackillakin lomaa, vielä mahdollisesti purjehtimaankin ehditään. Mustikat himoittaa, ehkä purjehdus johonkin saareen mustikka-apajille…

          

1.8.2015 Boxin sisäväylää pitkin Elisaareen

Engine run: 2h

24 NM

Tänään raaskittiin jättää Tammisaari. Mukavaa taas kerran oli, Tammisaari on kiva kaupunki! Lähdettin heti aamusta, aamiainen nautittiin matkalla. Päätettiin testata sisäreitti Barösundiin, Boxbyn ohi menevä väylä. Ei oltu kuultu keneltäkään, voiko siitä mennä, mutta navigaattorit tai merikartat ei kertoneet syytä, miksi ei voisi. Niinpä lähdimme testamaan.

Ja kaunis Boxbyn väylä olikin! Eikä mitään ongelmia, toki paikoin kapea, varsinkin viimeinen pätkä ennen Barösundia. Mutta syväys riitti hyvin, matalimmillaan taisi olla noin 5m, eikä siltoja tai mitään korkeusesteikään ollut. Kaunista tosiaan, tuli mieleen ne Tukholman saariston kapeat reitit. Sillä erotuksella, että Tukholmassa rannat oli täynnä miljoonahuviloita, täällä mökki siellä täällä. 😊 Kelikin oli mukava, lämmintä ja myötätuulta sen verran, että pelkällä genoalla purjehdittiin kolmen-neljän solmun vauhtia. Olimme varautuneet huristelemaan moottorilla, kun kapeasta väylästä on kyse, mutta iloiseksi yllätykseksi pystyimme purjehtimaankin.

Elisaareen tultiin puolen päivän jälkeen. Tosi tyhjää oli vielä silloin ja edelleenkin on kyllä hyvin tilaa. Mä sain nukkua päänsärkyni pois, sen jälkeen lähdettiin pienelle kävelylle. Uimarannalla Macki kiipeili Oscarin riemuksi tähystystorniin, siellä vilkuttelivat tuleville veneille. Laiturilla kalastettiin haavilla, pullakahvit juotiin kannella (Pasasille kiitos pullista!). Hedda istui rattaissa ensimmäistä kertaa, ihan kummastutti pientä, miten pystyi seuraamaan ympäristöään. 😍

Juuri tällä hetkellä kahvilan terassilla soittaa joku Two Hats -duo. Me tietenkin niin kalkkiksia, että nautimme musiikista omassa veneessä lapsia nukuttaen. 😊

                          

20.6.2015 Juhannus -Barösund

Engine run: 7h

Tankattu: 45l

25 NM

Saavuttihan se luvattu juhannussää meidätkin! Aamu alkoi kaatosateessa, oli kyllä Elisaari hiljainen! Nautittiin pitkän kaavan aamiainen, käytiin Oscarin kanssa hyppimässä vesilätäköissä ja lähdettiin matkaan. Käytiin Barösundissa tankaamassa ja löysipä fammo herneitä, mansikoita ja kirsikoitakin sieltä. Niitä sitten herkuteltiin pitkin päivää. 

Lounas käytiin syömässä Ekin ja Hannan laiturissa. Upea paikka olikin! Kyllä kelpaa mökkeillä tollasissa maisemissa! Kun jatkettiin matkaa, oli sääkin muuttunut taas paremmaksi, aurinko alkoi pilkistellä. Ja koko ajan vain parani, lopulta tarkeni jo lyhythihaisella paidalla! Ei kerrassaan keksi valittamista juhannussäästä. 

Kaunista, niin kaunista olikin! Hedda ei taaskaan nukkunut kunnolla, jopa hän oli päivää paistattelemassa kannella. Lämmintä! Nähtiinpä luodolla lepäilevä kotkakin! Illaksi tultiin kotiin, fammo ja faffa aikovat lähteä heti aamulla kotia kohti, meillä vieraat vaihtuu, mutta merelle on tarkoitus sunnuntainakin lähteä. 

Kiitos Marianne ja Frille vierailusta Galatealla! Kiitos lastenhoitoavusta, kokkailuavusta, tiskausavusta (ennen kaikkea tästä!😉) sekä mukavasta seurasta. Kiitos! 

         

    
 


          

24.5.2015 Barösundin kautta kotiin

Engine run: 1,5h

26 NM

Hieman paremmin nukuttiin toinen yö, aamu kyllä alkoi luvattoman aikaisin, Oscar heräsi viideltä, Hedda kuudelta. Pitänee varmaan takakajuutan ikkunaan keksiä joku verho, jos se antaisi muutaman tunnin lisää. Oscar sentään jatkoi unia vielä meidän vieressä, mutta neiti päätti herätä ja herättää myös mamman. Niinpä meidän naisten päivä alkoi jo kuudelta, miesten jatkaessa unta lähes puoli yhdeksään.

Vilkuteltiin aamiaisen jälkeen naapurivene matkaan (se oli minun Vilmani! Totesi Oscar) ja lähdettiin itsekin. Päätettiin kiertää Barösundin kautta, aurinko paistoi ja aamu vaikutti mukavalta. Tosin lähes heti lähdettyämme meni aurinko pilveen ja vettä alkoi satamaan. Hedda nukahti päikkäreille ja Oscaria ei vesisade haitannut. Jotain kieron siistiä kieltämättä oli seistä ruorin takana vesisateessa! Viimeistään nyt kai mustakin on tullut purjehtija, kun näin tunnen. 😋 

Barösund on kaunis! Ei nostettu purjeita vielä, vaan juotiin aamukahvit ja ihailtiin maisemia, ihmeteltiin lossia. Sunnuntai-aamun rauhaa, ei taaskaan kyllä paljoa liikennettä näkynyt. Barösundin kanavasta tullessa sitten nostettiin purjeet ja samalla alkoikin kunnon merenkäynti! Oli luvattu vain kevyttä tuulta, mutta tuulikin kuitenkin 7-8 m/s ja aallokko oli kova! 

Ensimmäistä kertaa Oscar pelkäsi! Aikaisempina vuosina hän on kai ollut sen verran pieni, ettei ole edes tajunnut pelätä vaikka pahemmissakin keleissä ollaan oltu. Nyt huusi välillä ihan hysteerisena. Säälitti toinen! Yritin selittää, ettei ole mitään pelättävää ja pidin sylissä, rauhoittelin. Ja kiinnitin huomiota muihin veneisiin ja kaikkiin muihin asioihin kuin veneen keinumiseen. Aina hetken se auttoikin, mutta enimmäkseen kuitenkin huusi kauhuissaan tai ulisi sylissäni kuin pieni pelokas koiranpentu. Mutta ei kai sitä vielä yhdestä kerrasta tarvitse elämäntapaa vaihtaa vaan yrittää vaan opettaa, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää, vai mitä? Nukahti lopulta syliini ja jatkoi unia kotisatamaan asti. 

Kantvikin väylällä meno hieman rauhoittui, mutta kyllä satamaan asti tuuli jatkui lähes samanlaisena. Päästiin kuitenkin rantautumaan, vaikka selkeästi vielä tämä isompi vene vaatii treenaamista, että kaikki sujuu yhtä hyvin kuin Charlottalla. 

Ihana viikonloppu olikin! Tuntuu kuin lomalla olisimme olleet! Lepoa, purjehdusta, merta, kauniita maisemia ja hyvää seuraa… Ei kai sitä ihminen muuta tarvitse? No okei, muutama lisätunti unta ei olisi pahitteeksi, mutta krooninen univelka kai kuuluu pienten lasten äitien toimenkuvaan. 🙂 

              

22.5.2015 Elisaari

Engine run: 3,5h 

15 NM

Lopultakin perjantai koitti ja vieläpä aurinkoisena! Macki tuli töistä suoraan satamaan, me pakattiin valmiiksi ja käytiin kaupassa, joten oltiin heti iltapäivällä valmiita starttaamaan. Viikolla muuten katsastettiin vene ja tänään tuli lopultakin rekisteröintitodistuskin. Muuten jos joku on rekisteröimässä venettä, niin huomioikaa seuraava. Trafi mainostaa, että rekisteröinnin voi laittaa alulle netissä pankkitunnuksilla kirjautumalla tai sitten käydä mainituissa veneliikkeissä. Me tietenkin nykyaikaa elävinä teimme netissä. Mitään ei ala kuulumaan, joten soitin Trafille. Sieltä he kertovat, että rekisteröinnissä menee kahdesta kolmeen viikkoa (maistraatista tuli rekisteröinti parissa päivässä!), mutta jos olisimme menneet sinne venekauppaan, olisimme saaneet jonkun väliaikaisen rekisteritodistuksen sieltä. Hei siellä Trafissa, tulkaas 2010-luvulle tai kirjoittakaa ainakin tämä aika merkittävä seikka sivuillenne!!

Tuuli oli päivän mittaa yltynyt, puuskissa jopa yli 10 m/s. Satamasta lähteminen oli hieman jännittävää, mutta kunnialla selvittiin! Merellä oli myös aika kylmä, pipoja ja hanskoja vielä tarvitsee. Kovin oli hiljaista, ei montaa venettä matkan varrella tullut vastaan. 

Oscarkin nukahti päikkäreille kannelle, hetken aikaa jopa molemmat lapset nukkuivat yhtä aikaa. Kun ruoka valmistui, heräsivät sitten molemmat huutamaan yhtä aikaa. Heddakin tietenkin haistoi, että nyt äiti yrittää syödä ruuan lämpimänä. 🙂 

Ilma oli sen verran kylmä, että loppumatkaksi minä jäin lasten kanssa sisälle, vasta Bärosundissa tulin ulos auttamaan Mackia rantautumisen valmisteluissa. Hienosti jaksoi Heddakin leikkiä perhosellaan hetken aikaa, tosin rantautumisen sitten huusi.

Elisaaressakin todellakin oli tilaa! Vain muutama vene laiturissa, paikan sai valita kyllä vapaasti. 🙂 Elisaaren omien sivujen mukaan laitureilla syväys on 1,5-2,5m. Missään ei kuitenkaan mainittu mitkä ne matalat kohdat on. No, tuulia kuulostellen valitsimme ulkopuolen laiturista ja tässä ainakin syväys riittää. 

Rantautumisen jälkeen minä jäin nukuttamaan Heddaa ja miehet lähtivät seikkailemaan kallioille. Idyllinen ilta-aurinko vaipuu hiljakseltaan metsän taakse ja kauan odotettu yö veneessä edessä. Haaveilemani rauhallinen iltateehetki jäi kyllä toteutumatta, Oscar ei suostu nukkumaan. Teehetki siltikin, ja toivottavasti poika kohta nukahtaa!