Engine run: 7,5h
51 NM
Täysin tyyni aamu. Meri oli peilityyni, kuin silitetty. Lapset ja koko Fyruddenin satama jatkoi vielä uniaan, kun lähdimme matkaan. Purjehduksesta ei aamulla voinut edes haaveilla, myöhemminkin päivällä oli parhaimmillaankin joillain aukeilla selillä tuulta vain 2m/s. Ihan loppumatkasta olisi ollut jopa 4m/s, mutta silloin mietittiin jo yöpymispaikkaa eikä enää jaksettu alkaa nostamaan purjeita. Eli koko pitkä päivä moottorimarssia!
Onneksi reitti sentään oli kaunis! Todella kapea ja sokkeloinen, mutta niin kaunis! Jostain syystä mun aivoille tämä etelän suunta on kaikista vaikein, kun kartta on pohjoinen ylhäällä ja maasto päinvastoin. Ja joo, tiedän, että kartankin saisi toisinpäin, kokeilin sitäkin, mutta siitä menen vain entistä enemmän sekaisin! Niinpä lääkkeeksi vaan lisää harjoitusta ja aivojen opettamista. Mutta monta kertaa sain palauttaa itselleni, että oikea onkin vasen ja vasen oikea. 😀 Mutta siis niin kaunis ja lämmin aamu!
Taivaalle alkoi kuitenkin kertyä vähän pilviä kun edettiin, joten hellettä tänään ei tullut. Lämmintä ja shortsikeli kuitenkin koko päivän, Mackin mielestä huomattavasti parempi näin. Köröteltiin eteenpäin, ruuhkaa oli paikoin. Ohitettiin saari täynnä merimetsoja ja samassa saaressa kaksi merikotkaa istumassa kylläisinä rantakalliolla. Maisemia ihaillen matkattiin kohti etelää. Loppumatkasta leivottiin kaurakeksejä, tosin aika ratkaisevia aineksia puuttui, selkeästi tänä vuonna ollaan leivottu vähemmän. Kauppalistaa täydentämään, ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin. Toki nämäkin keksit upposivat, ei kai voi epäonnistua täysin, koska sokeria ja voita sentään löytyi. 😀
Tultiin Getbergsfjärdenille, jossa oltiin muutama vuosi sitten Bergströmien kanssa. Yritettiin rantautua Utlångöön, missä satamakirjan mukaan riittäisi vesi ja olisi mahdollista rantautua. Köli kuitenkin otti pohjaan kiinni, ei mitään dramaattista kolinaa, mutta sen verran jumiin, että vaikka minä pääsinkin rantaan, en saanut Galateaa vedettyä tarpeeksi lähelle, että olisimme koko perhe päässeet kulkemaan. Niinpä otettiin suunnitelmat ja jäätiin roikkumaan ankkuriin lahdelle. No, uimista kai olisi ohjelmassa ollut joka tapauksessa, eli ei kai isosti olisi rantaa tarvittukaan. Uimahyppyjen välissä syötiin hodareita ja luettiin kirjoja. Oscar on jo melkein lukenut eilen ostetun kirjan loppuun! On kuulemma tosi hyvä kirja.
S/Y Galatea's Weblog 