27.5.2017 Pirita

Engine charge: 1h

Tänään otettiin rauhallinen aamu. Aurinko paistoi ja ilma oli taas yhtä mukava kuin eilenkin. Säät on kyllä suosinut tällä minilomalla, meillä ihan kesä, Pohjanmaalta tuli viestiä, että siellä +5 ja vesisadetta! Tänään tuuli välillä aika kylmästi ja iltapäivällä pilvistä ja viileää, mutta myös tänään on pärjännyt hetkittäin lyhythihaisella paidalla. Tykkään!

Lähdettiin tutustumaan Piritaan. Satamasta sillan toiselle puolelle. Oscar otti tietenkin uuden potkulaudan alleen, Hedda potkupyörän. Hedda on aivan muutaman kerran kokeillut pyörää aikaisemmin, eikä hänellä oikein meinaa jalat vielä kunnolla yltää maahan. Niinpä suhtauduin hieman varauksella pyörän mukaan ottamiseen, mutta niin vaan meidän pieni sisupussi taas näytti; meno paranee huikeasti koko ajan, nyt jo uskaltautui irrottamaan jalat maasta ja nauttimaan vauhdista! Hurja mimmi! ❤

Sillalle ja satamaan asti näkyy korkea rauniot ja kävimme katsomassa, mitkä ne oikeastaan ovat. Piritan luostarin rauniot. Mukavalta ja tunnelmalliselta paikalta näytti, mutta ei nyt tällä kokoonpanolla jaksettu alkaa maksamaan sisäänpääsylippua (2€/aikuinen), vaan tyydyttiin ihailemaan puutarhaa ja ulkoseiniä.

Jatkettiin puistoon, tällä kertaa löydettiin ihan leikkipuistokin. Hyvä tietää taas jos uudestaan tänne tullaan, tai joku muu lasten kanssa liikkuu täällä päin, satamasta joen toisella puolella, leikkipuistoa on sekä puistossa sisällä, että rannalla. Annettiin lasten hetki leikkiä.

Jatkettiin Piritan rantaan. Ihan aussi-fiilis tuli, kun tulimme surffiklubin ohi hiekkarannalle. Uskomattoman upea ranta! Hienoa, valkoista hiekkaa todella pitkästi! Merellä jollia, purjeveneitä ja surffilautoja. Uimareita ei sentään vielä. 🙂 Taas leikittiin ja keinuttiin. Macki kävi ihailemassa maisemia aallonmurtajallakin.

Rannalta lähdettiin takaisin veneelle lounasta laittamaan. Olin kyllä aivan vaikuttunut, vaikka Tallinna mukamas on tuttu ja usein olen täällä ollut, löytyy aivan erilainen Tallinna turistialueiden ulkopuolelta! Eikä oikeasti edes pitkän tai vaivalloisen matkan päässä, bussilla ehkä kymmenen minuuttia keskustasta!

Lounaan jälkeen minä lähdin käymään keskustassa kahvilla siskojen kanssa, sattuivat olemaan naisten retkellä samaan aikaan täällä. Kiitos pikaisesta, mutta mukavasta kahvihetkestä!

Mukava miniloma on kyllä ollut! Eilen kaupungilla Hedda laittoi yhtäkkiä kädet rinnalle ristiin ja huokaisi: “täällä on ihanaa!” Ihan samoihin ajatuksiin voin yhtyä, ihanaa meillä on ollut! Huomenna lähdetään jo heti aamusta purjehtimaan takaisin kotia kohti.

IMG_5224

P.S. Video koko pidennetystä viikonlopusta on tulossa, emme vain viitsineet päivittäisiä videoita alkaa roaming-maksuilla lataamaan. Kesällähän onneksi tämäkin ongelma on historiaa! 🙂

26.5.2017 Kalamaja

Aamupäivä meni töitä tehdessä, palavereissa ja sorsia ruokkien omalla veneellä. Sen jälkeen lähdettiin keskustaan. Tällä kertaa oltiin tosi reippaita ja mentiin bussilla. Jatkoa varten muistiin, ainakin bussi 8 kulkee Piritaan ja keskustan väliä. Ja ensi kerralla tiedämme myös, että vielä Olümpiakeskuksen jälkeen tulee kaksi muutakin pysäkkiä, jotka ovat lähempänä satamaa. 🙂

Bussimatka itsessään tietenkin oli seikkailu lapsille. Myöhemmin kävi ilmi, että toisen meistä ei olisi tarvinnut maksaa, sillä alle kolmevuotiaan kanssa pääsee aikuinen ilmaiseksi Tallinnan busseissa. Tätä ei tietenkään pelkkää venäjää puhuva bussikuski alkanut meille selvittämään. 😀 Jäätiin pois Virukeskuksen kohdalla ja suuntasimme vanhan kaupungin läpi Kalamajaan. Uusi alue, tai uusi siltä osin, että sinne nyt rakennetaan paljon, vanhan kaupungin kyljessä. Ja tosiaankin näkemisen arvoinen paikka. Vähän epäselvä, muutaman kerran jo mietittiin, että olemmeko ollenkaan enää koko Kalamajan alueella, mutta sitten taas löysimme itsemme kartalta.

Paljon vanhoja puutaloja, osa aika ränsistyneessä kunnossa, toisia selkeästi kunnostettu. Paljon rakenteilla olevia kerrostaloja sekä juuri valmistuneita, modernia designia. Sekaisin siis kaikkea. Ja keskellä kaikkea oli Kalamajan tori. Perinteisiä torikojuja, vihanneksia, marjoja, villasukkiakin. Torin sisällä pieniä laatikoita, joissa sitten oli erilaisia putiikkeja, ruokaa, mausteita, leluja, vaikka mitä! Selkeästi kuitenkin alakerta enemmän painottunut ruokaan, oli myös isot liha- ja kalakaupat.

Syötiin sushia, lapset tilasivat nuudeleita, mutta innostuivat silti odotellessa syömään minun sushini! No, olin kyllä ihan tyytyväinen, jatkossa voi siis miettimättä mennä sushille eikä tarvitse olla nakit ja ranut vaihtoehtoa tarjolla. 🙂 Viimeksi siis kun testattiin, ei sushi kelvannut. Kehitystä tässäkin suunnassa tapahtunut.

Yläkerrassa sitten oli muitakin kauppoja, krääsää, mutta myös käsityökauppoja, kivan näköisiä lastenvaatekauppoja ja antiikkia. Löytyi myös outlook-myymälä, mistä hamstrasin Heddalle aika paljonkin vaatteita, hänen kaikki paitansa ovat aivan yllättäen jääneet pieneksi. Nyt on taas jotain mitä päälle pukea, ja halvallakin sai!

Kävelimme pitkin ja poikin Kalamajan katuja, seikkailimme rakennustöiden välissä ja ihailimme taloja. Kävimme kahvilassa kivassa pienessä kahvilassa, terassilla tarkeni jopa varjossa.

Kalamajaan tutustumisen jälkeen istuimme pitkään Toomparkissa. Söimme Kalamajan torilta ostettuja mansikoita ja kirsikoita ja pelasimme palloilla. Yritimme muka vähän ottaa lepoa, mutta uudet pallot ja iso nurmikenttä oli aivan vastustamaton yhtälö! 🙂

Kaikki olimme aivan väsyneitä kun lähdimme puistosta. Oscarille olimme suunnitelleet potkulaudan ostamista, pyörä kun ei enää mahdu veneeseen mukaan. Koko päivän oli poika jaksanut kulkea, aina välillä kysynyt, että missä se scootteri-kauppa nyt on. Niinpä kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksoimme vielä Virukeskukseen. Onneksi ensimmäisestä urheiluliikkeestä löytyi, ja olihan onnellinen poika! Ihmeen hyvin osasi heti potkutella, alkoi rohkeasti ottaa enemmän vauhtia ja nostipa molemmat jalatkin kyytiin. Taitava poika! Toki illalla satamassa tuli vähän takapakkia, kun yritti vähän liiankin hienoja temppuja, kaatui ja polvet auki. Ehkä olisi pitänyt ostaa myös polvisuojat!

Syömässä käytiin tässä Kalev Jahtklubin ravintolassa. Jos haluaa hyvää ruokaa Tallinnassa ja jaksaa nähdä vähän vaivaa, voi tätä ravintolaa kyllä suositella! Nyt ehkä kolmesti käynyt siellä, eikä kyllä ole tuottanut pettymystä. Tämän päivän carpaccio ja ankka oli kyllä taas hyvää!

Piritan satamassa rakennetaan juuri uutta laituria, joten täällä on vähän rakennustyömaat kesken, eikä meidän laituriin tule sähköä eikä vettä. Ei pitäisi toki olla mitään hätää, kummankaan suhteen. Ilmeisesti laiturin pitäisi valmistua ihan lähiaikoina, mutta muutama suomalainen vene tässä on käynyt ihmettelemässä, minne voivat veneensä jättää. Yksi joutui ilmeisesti kääntymään pois, kun tilaa ei ole.

25.5.2017 Tallinnaan

Engine run: 2,5h

55 NM

Helatorstai. Tulimme jo keskiviikkoiltana satamaan, että pääsisimme mahdollisimman aikaisin lähtemään. Macki sattui olemaan työmatkalla Oslossa keskiviikon, joten missasimme yhden illan. 😉 Pakkailut ja veneen järjestelyt saatiin kuitenkin tehtyä, tänään irrotettiin köydet jo ennen kahdeksaa.

Pari ensimmäistä tuntia ajettiin moottorilla, aluksi oli lähes bläkä, seuraavaksi vastatuulta. Porkkalan majakan kohdalla nostettiin purjeet, todettiin, että vieläkin on lähes vastaan, mutta sellaisella kulmalla Galatea jo ihan mukavasti purjehtii, eikä tarvitse kryssiä.

Ja mukava ylitys olikin! Olihan se aika kylmä, mutta tuuli todella mukavasti, siinä 7 m/s paikkeilla lähes koko matkan, Tallinnan edustalla vielä enemmän, silloin puuskissa jopa 10 m/s. Lapset oli enimmäkseen sisällä, Macki ruorissa ja minä juoksemassa edes takaisin. 🙂 Loppupätkä tosin vaihdettiin, minä ruoriin ja Macki lämmittelemään. Nyt näkyi jo muitakin veneitä merellä, varsinkin Tallinnan edustalla aika paljonkin liikennettä. Purjeveneitäkin aina yhtä kuumottavien autolauttojen lisäksi!

Tultiin Piritan satamaan. Kaupungin satama olisi tietenkin lähempänä keskustaa ja nykyaikaisempikin, mutta Galatean edellinen omistaja oli varannut meille Piritasta satamapaikan. Halvempaa ja helppoa. Samalla päästiin myös vaihtamaan kuulumiset ja ihailemassa hänen uutta venettään. Tai siis kaksi vuotta vanhaa, osti silloin Dehler 38. Meidän Galatean isosisko. 🙂

Purjehdus kylmässä, tuulessa ja aallokossa, niin kivaa kun se olikin, selkeästi vei voimia. Ehkä pahin yhdistelmä, aikuisilta ihan virta lopussa, lapset ladanneet pattereita koko päivän sisällä veneessä. Niinpä lähdettiin ruuan jälkeen vielä minä ja lapset kävelylle. Lasten toivomaa leikkipuistoa ei löydetty, mutta käytiin sitten kävelyllä. Hienosti jaksoi jopa Hedda kävellä! Ja sain kahdestikin tänään kukkia, parhailla viitesanoilla: “äiti mä tuon nää sulle siksi, koska tykkään susta.” ❤

25.4.2015 S/Y Galatea vedessä!

Kuten jo vihjailtiinkin, tuleva kausi tuo taas uusia kuvioita meidän perheen purjehduksiin. Helmikuussa miehistömme täydentyi yhdellä jäsenellä, Hedda liittyi joukkoihimme. Nähtäväksi jää, onko neiti yhtä leppoisaa purjehdusseuraa kuin isoveljensä. 🙂 Toinen muutos koskee venettä, Charlotta vaihtui hieman isompaan veneeseen. Saammeko esitellä, s/y Galatea, Dehler 34.

Tänään lähdimme koko porukalla Tallinnaan laskemaan Galateaa veteen. Ihanan aurinkoinen ja lämminkin päivä, iltapäivällä tosin nousi kylmä sumu, mutta siinä vaiheessa olimme jo valmiita syömään ja kotimatkalle.

Markus lähti suoraan Piritan satamaan, Maria lasten kanssa kaupungille vähän shoppailemaan. Ja hyvin meni pienten kanssa koko reissu! Galatea saatiin laskettua jo puolen päivän aikoihin, joten nappasimme lounasta mukaan ja lähdimme Piritaan mekin. Mackihan kävi helmikuussa venettä katsomassa, mutta meille muille tämä oli ensikohtaaminen.

Ja hyvältähän se näytti! Ihana vene! Vaikka mitään en veneistä ymmärräkään, tuntui mukavalta veneeltä. Söimme lounasta ja nukuimme päiväunia, hyvin maistui molemmat! Macki ja myyjä laittoivat venettä kuntoon, naruja paikoilleen ja muuta tärkeää. 😉 Oscar olisi halunnut auttaa koko ajan!

Kävimme kaupassa ostamassa tarvikkeita valmiiksi ensi viikonloppua varten. Silloin on nimittäin tarkoitus purjehtia Galatea Siuntioon. Tuskin maltan viikkoa odottaa!