25.7.2017 Gubbö Kupa

Engine run: 0,5 h

33 NM

Aamulla lähtö Oxelosundista jälleen kevyessä myötätuulessa. Huomattavaa ehkä kertoa, että Oxelosundin Badhusvikenin septitankilla ei todellakaan ole satamakonttorin väittämää 3-4 metriä vettä, vaan pohjakosketus otettiin. Pehmeä pohja, joten mitään vahinkoja ei käynyt, mutta älä kokeile yli kahden metrin syväyksellä.

Etelään matka taas, luonnollisestikin. Tänään ylitettiin viimevuotinen raja ja näin etelässä en olekaan koskaan vielä purjehtinut, minultahan (vielä 😉 ) ne välimeren purjehdukset puuttuu.

Aluksi vähän turhankin kevyttä myötätuulta oli, nostettiin kuitenkin purjeet ja laitettiin puomin avulla genoa virsikirjaan. Edessä oleva väylä oli aika mutkitteleva, joten ei nostettu spinnua. Toisaalta niitä kaipaamiani jiippi-harjoituksia olisi kyllä tänään tullut… 🙂 Genoallakin päästiin loppujen lopuksi ihan mukavasti etenemään. Lapset leikkivät taas aika paljon ulkona, ovat keksineet niin hauskat leikit kannelle, että jatkoivat eilisiä leikkejä siellä.

Tultiin Gubbö Kupaan. Linnea suositteli tätä paikkaa, minä olin jo ihan nimen perusteella valmis tulemaan tänne, ehkä hauskin nimi koskaan! 😀 Ja onhan täällä kaunistakin, kannatti tulla! Vain viisi venettä, mikä siis on ruotsalaiseksi luonnonsatamaksi vähän. Me emme kuitenkaan jaksaneet alkaa kiinnittymään kallioon, vaan otimme hyväksi todetun ankkuri ja kumivene -konseptin käyttöön. Vasta toisella yrityksellä saatiin ankkuri pitämään, pohja varmasti samanlaista kalliota, kuin rannatkin.

Ruuan jälkeen oli kumivenekin sopivasti pumpattu ja olimme valmiit poistumaan Galatealta. Muut veivät minut rantaan kiipeilemään kallioille ja lähtivät kumiveneellä kiertämään saaren. Ei todellakaan ole mikään helppo saari kävellä, todella korkeat kalliot, välillä ihan pystysuoria seinämiä, joita kiipeilin. Välillä taas todella tiheää metsää, jossa joku piikikäs kasvi irrotti todella teräviä piikkejä, jotka tarttuivat ihan joka paikkaan! Mutta kaunista! Korkealta kallioilta upeat maisemat lahteen, jossa Galatea lepäsi. Pieni lammeksi levenevä puro, ilmeisesti tässä on ollut aikasemmin kaksi saarta, jotka ovat kasvaneet nyt yhteen. Saaren toiselle puolelle asti en jaksanut jatkaa, sillä metsä muuttui tosiaan tiheäksi ja piikikkääksi.

Macki ja lapset tulivat kumivenereissultaan hakemaan minua, jäimme hetkeksi vielä rantaan leikkimään, siinä kohtaa sentään oli vähän loivempia kallioita. Kuumasti aurinko paistoi, leikkipaikassamme alkoi melkein olla tukahduttavan kuuma!

Palattiin Galatealle, lapset leikkivät vielä hetken kumiveneessä. Ja kyllä, jos oikein tarkkaan kuvaa katsotte, on siinä sentään köysi kumiveneen ja Galatean välillä, ihan ei vielä luoteta neljä- ja kaksivuotiaiden soututaitoihin. 😉 Illalla vielä lapset kylpivät pesuvadeissa merivedessä. Hellettä jatkui ihan iltaan asti. Ihana kesä!