18.7.2016 Harstena

Engine run: 1 h

6 NM

Tänään päätettiin tehdä lyhyt päivä ja vain siirtyä läheiselle saarelle, sillä Harstenan saari kuulosti todella mielenkiintoiselta. Niinpä nukuimme pidempään, söimme aamupalan ihanassa aamuauringossa, todella lämpimässä kelissä, Tyrislötin satamassa.

IMG_3957

IMG_3960

Aamiaisen jälkeen lähdettiin, Oscar ilmoitti että tänään on hänen vuoronsa ohjata. Niinpä tarttui ruoriin ja ohjasi meidät ulos satamasta. Kuunteli hienosti Mackin ohjeita ja käänsi oikeaan suuntaan, tarkasteli muka navigaattorista reittiä. Näkyvyys on tietenkin metrisellä pätkällä hieman hankala, joten aika nopeasti itse väsyi, mutta oli niin pollevana, kun kiiteltiin ohjauksesta. 🙂 Tästä se alkaa opettelemaan, vuosi vuodelta enemmän ja enemmän mukana. Ja Hedda tietenkin samalla tavalla, Heddan luonteen tuntien tulee todennäköisesti hyvinkin pian kaikkiin samoihin harjoituksiin Oscarin kanssa. 🙂

IMG_3962

IMG_3965

Lyhyt ja kivikkoinen pätkä oli, joten ei vaivauduttu nostamaan purjeita. Todella kevyt myötätuuli, joten tuskin olisi hirveästi edes liikuttanut meitä. Mutta lämmintä oli! Kerrankin ihan jopa merellä, ei pelkästään satamassa. Koko päivän oli hellettä, illalla vasta tuli sade, joka viilensi ilmaa mutta myös puhdisti pölyjä.

IMG_3969

IMG_3970

IMG_3971

IMG_3974

Tosi kiva paikka tämä Harstena! Ja aikaisin täyttyi satama, joten ihan hyvä, että oltiin ajoissa liikenteessä. Satamassa on aika matalaa, kaikki normaalit laituripaikat (ankkurikiinnitys) olivat meille liian matalia, noin 1,5 – 1,7m, lisäksi laiturin vieressä oli jotain aika pahan näköisiä kiviä. Ystävällinen saksalaismies tuli auttamaan meitä ja juoksi maissa katselemassa paikkoja, varmisti vielä ravintolasta ja meidät ohjeistettiin kiinnittymään kylkikiinnitykseen ravintolan laituriin. Olemme siis terassilla tänään. 😀 Iltapäivällä saimme vielä toisen veneen meidän kylkeen kiinni, meitä on nyt kaksi tässä rivissä. Vähän totuttelemista vaati, kun oltiin kaikki sisällä ja silti joku tuli kävelemään kannelle. Ihan meinasi hätkähtää, että mitäs nyt. 🙂

IMG_3976

IMG_3990

IMG_3993

IMG_3995

Täältä löytyy ihana leipomo, siellä käytiin kahvilla heti tultuamme ja myöhemmin kävin ostamassa leipää sieltä vielä mukaan. Hyvin jaksoivat lapset kävellä, vain paluumatkalla Heddalla alkoi päiväunet painaa ja Oscarkin hyppäsi Mackin reppuselkään. Leikkipuistoakaan ei kaivattu, hyvin kelpasi kallioilla ja puissa leikkiminen taas vaihteeksi. Hedda ihan yllätti minut; tutkittiin tammenterhoja ja näytin, että tässä on tammenterho ja tässä sen hattu, ne irtoaa tällä tavalla. Alettiin maasta etsiä tammenterhoja, niin Heddakin muka tajusi, mitä etsittiin! Sieltä kaikkien käpyjen (joita yleensä kerätään!), havunneulasten ja keppejen seasta oikeasti toi minulle aina tammenterhoja ja niitä hattuja! Yksivuotiaani on nero! 😉 (ja heti kun kerroin tätä ylpeänä Mackille, samainen nero nappasi tammenterhon suuhun ja alkoi pureskella! 😀 )

IMG_3999

IMG_4002

IMG_4004

IMG_4006

Ravintolakin saarella on. Siis se, minkä terassilla ollaan. Päätettiin sitten mennä illalliselle sinne ja oi, se oli katastrofi koko illallinen!! Hedda kiukkusi. Päikkärit jäi aika lyhyiksi, joten hän huusi vähän kaikesta jo ravintolaan mennessä eikä alkupalaksi tarjoamani porkkana ihan kokonaan huutoa poistanut. Sisseinä kuitenkin jatkoimme ravintolakeikkaa, saimme tilauksen tehtyä ja juomat pöytään. Siinä  sitten noin sekunnin sisään; Macki pyytää Oscarilta puhelinta takaisin, Oscar alkaa hassuttelemaan puhelimella ja osuu sillä omaan maitolasiinsa, Hedda työntää omaa maitolasiaan kauemmaksi, koska ei halua juoda enempää… Seurauksena siis puolisen litraa maitoa pöydällä, lattialla ja seinällä ja Mackin puhelin (melkeen toinen tälle reissulle!!!) siellä maitolammikon keskellä! Ja tästä tietenkin molemmat lapset huutamaan ihan täyttä kurkkua! Onneksi ravintolassa oli lounaan ja illallisen välinen aika menossa ja vain vähän ihmisiä, sisällä ei meidän lisäksi ketään muita. Macki yritti itse siivota jälkiä, mutta tarjoilija kieltäytyi tuomasta rättiä, vaan sanoi että itse siivoaa ja osoitti meille toisen pöydän. Sinne ne maidot jäivät pitkin seiniä ja lattiaa, tarjoilija siivosi kyllä pöydän mutta antoi lattian olla. Seinän väliin ja alakertaan kai ne siitä valuivat, ei ehkä hirveän järkevää jättää lattiaa siivoamatta… :/ Mutta että sellainen ravintolareissu. Ihan hyvin! Ruoka periaatteessa oli ihan hyvää, mutta aika pienet annokset ja toi maito-onnettomuus sotki vähän koko fiilistä.

IMG_4012

IMG_4016

Ilta meni sitten vähän samoissa merkeissä, kun oltiin hyvät kiukut päälle saatu. Juteltiin mikä meni vikaan ja pyydeltiin anteeksi, ja minä ajattelin kevyen illallisen vuoksi paistaa lettuja iltapalaksi. Ehkä päivä oli pitkä ja täynnä kaikkea jännää ja ravontolassa itkeminenkin väsytti, mutta lettukestit eivät olleet ihan hirveän hilpeät. Milloin itketti se, että joutui odottamaan haarukkaa, milloin se, ettei kukaan ymmärtänyt että pyydettiin hilloa letun päälle yksivuotiaan kielellä… Illalla nukkumaan mennessä meidän iltajuttelulla Oscar sanoi, että oli “melkeen hyvä päivä, mutta sitten se maito kaatui ja mä en antanut vesipulloa Heddalle”. Melkeen hyvä tää olikin, pääosin tosi kiva, mutta ilta katastrofi!