21.7.2015 Högsåran kautta Taalintehtaalle

Engine run: 1h

12 NM

Tänään otettiin rauhallinen aamu, jopa söimme aamiaisen rannassa. 😉 Lähes helteisessä kelissä nostimme ankkurin ja lähdimme kohti Högsåraa ja Taalintehdasta. Nostimme heti purjeet ja purjehdimme mukavassa myötätuulessa 5-6 solmun vauhtia. Mackin mielestä kuitenkin hieman liian laiskasti, kun ei ole genaakkeria. Siitä vaan virittämään. 😊 Saavutimme meitä ennen Helsingholmenista lähteneen veneen ja menimme heittämällä ohi. 😉 Saimme heiltä Högsårassa pari hyvää kuvaa meidän purjehduksesta. 

Högsåra on ihana!! Niin tunnelmaa, kuin olisi suoraan jonnekin vanhaan aikaan siirtynyt. Hiekkatiet, vanhat puutalot, lehmät ja lampaat… Rakastuin! Olen käynyt silloin viidennen luokan leirikoulussa Högsårassa, mutta näin upeaa saarta en muistanut. Aivan ihana paikka! Kävelimme Byvikenin vierassatamasta Farmors Cafeen, jota kaikki ovat kehuneet. Eikä yhtään turhaan! Ihana miljöö ja hyvää ruokaa. Ja tietenkin ne kakut!! 😘 Lounaan jälkeen (seisova pöytä, mahat täynnä!) menin ostamaan kahvit ja kakut. Sai itse leikata kakustaan palan. Kassa sanoi mulle, että sellaisen kohtuullisen. Leikkasin ihan hyvänkokoisen palan, johon totesi: “no saat sä kyllä isomman palan ottaa!” 😄

Takaisin Byvikenille Oscar ei enää jaksanut pyöräillä, vaan matka tultiin reppuselässä. Onneksi vain kilomerin matka, niin mamma jaksoi leikkiä pollea. Rohkea poika kävi vielä uimassa ennen lähtöä, Högsårassahan on upea hiekkaranta. Oscar olisi viihtynyt rannalla pidempäänkin, mutta tuulten takia olimme jo varanneet paikan Taalintehtaalta, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Samaa teki näköjään muutama muukin, kävivät Högsårassa, mutta jatkoivat yöksi muualle, käyntimaksu laiturissa on 5€. Eli jos miettii niitä paikkoja, mihin mahtuu vähän myöhemminkin, ainakin tänään olisi Högsåraan mahtunut. 

Loppumatka tultiin moottorilla. Tänään oli taas niitä päiviä kun Hedda ei oikeen suostunut nukkumaan, joten loppumatka meni mulla myös lapsia nukuttaen. Hetkeksi nukahtivat molemmat, Oscar ulos ja Hedda Oscarin kajuuttaan. 

Taalintehtaalle saapuminen oli kuin tapaisi vanhan ystävänsä. Yhtäkkiä kaikki paikat oli niin tuttuja ja muistin tykkääväni tästä paikasta. No loppuosaan ei ehkä enää se vanha ystävä -vertaus sovi, vanha ystävä jonka olemassaoloa ei oikeen muistanut, hmmm? 😄 Joka tapauksessa, ilahduin kun pääsin tänne. Ja jäädään varmaankin myös toiseksi päiväksi, tänään jäi ainakin se Rosala Handelsbod käymättä, kun se olikin muuttanut tähän rantaan ja mä menin entiselle paikalle.