3.7.2018 Lepo- ja leikkipäivä Jurmossa

Kerrankin kuuntelimme lasten mielipiteitä ja jäimme toiseksikin päiväksi Jurmoon. Ja tänään ollaan kyllä annettu heidän vain leikkiä ja leikkiä. Sanoinkin Oscarille, että ihan turha tulla seuraavaksi minulle kertomaan, ettei tehdä ikinä, mitä he haluavat tehdä. 😀

Aamupalalta lapset heti ottivat jalkapallot mukaan ja menivät potkimaan, kun me aikuiset jäimme vielä aamukahveille. Leikkimökki on ollut myös kovassa käytössä, ovat leikkineet siellä lähes koko päivän. Luontotuvassa kävimme myös tutustumassa saaren historiaan.

Kävimme kävelyllä telttailualueella päin, kivisellä rannalla. Löydettiin kuollut joutsen, joka kuulemma on jo talvella kuollut. Juttelin satamakapteenin kanssa pitkään, Jurmosta ja linnuista, luonnosta ja valokuvaamisesta. Saaren isäntä tiesi myös kertoa, että noita kuolleita joutsenia saaresta löytyy ainakin viitisen kappaletta. Kuulemma ne joutsenet, jotka viimeisenä lähtevät, saavat seuraavana keväänä parhaat pesimäpaikat. Ne, jotka ottavat varman päälle ja lähtevät etelään, säilyvät hengissä, mutta häviävät pesintäpaikoissa. Nämä kuolleet joutsenet poikkeuksellinen jäätalvi sitten yllätti, eivätkä enää ehtineet pois, jäivät jäähän kiinni ja kuolivat nälkään.

Tänään saunottiin iltapäivällä jo. Saunan jälkeen tehtiin hamppareita veneessä ja pidettiin sadetta. Lapset nukahtivat todella helposti aktiivisen leikkimisen jälkeen.

2.7.2018 Maaginen Jurmo

Engine run: 1,5h

25NM

Jurmo on lähtemättömästi mieleenpainuva. Heti ensimmäisen – ja tähän asti ainoan – käynnin jälkeen on mieli palannut tänne. Nyt, viiden vuoden tauon jälkeen, päätettiin purjehtia Jurmoon.

Aamulla kävin vielä Kasnäsissa “koska saatavilla” -kauppareissun ja yhdeksän jälkeen lähdettiin harmaalle merelle palelemaan. Kylmä oli! Tultiin moottorilla kapeaa väylää pitkin, Holman jälkeen nostetiin purjeet. Jätettiin aluksi kakkosreiviin, koska ei tiedetty, millaista keliä ulkona oikeasti olisi. Tuuliennusteet on nyt viime aikoina mennyt vähän miten sattuu, joten skeptisesti suhtauduttiin. Tuuli lopulta noin 8m/s, aivan Jurmon ulkopuolella taas 10m/s. Myötätuuli oli kuitenkin sen verran mukava, että purettiin kakkosreivi ja jätettiin ykkösreivi.

Purjeiden noston jälkeen huollettiin tahmeasti liikkunut styran vinssi. Purettiin osiin, putsattiin ja rasvattiin uudestaan, jo alkoi pyöriä! Sateisimmat kohdat Macki purjehti yksin, minä laitoin ruokaa. Lapset oli sisällä koko matkan.

Saavuimme Jurmoon, satamakapteenin opastuksella laituriin. Poiju tosin makasi sen verran pahasti Hanse 410:n alla, että missasin sen. Ei ollut kuitenkaan paha, sillä lepäsimme makkaroiden varassa nätisti Hansen kyljessä ja saimme laitettua poijun kiinni jälkikäteenkin. Jurmon satamakarttaa ei oikein löytynyt googlaamalla, joten kirjoitetaan tänne, itselle muistiin ja ehkä jotain muutakin hyödyttää. Syväys laiturin alkupäässä vain 1m, laiturin päässä väittävät olevan 2,5m. Meidän kaiku näyttää 1,9m, mutta sen tiedetäänkin olevan kalibroitu marginaalilla. Laituri on koillis-lounaissuunnassa, aallonmurtajan sisäpuolella. Sähköt laiturille ja jätehuolto Jurmoon on tullut nyt uutena, vettä ei edelleenkään saa.

Välipalan jälkeen lähdimme kävelylle tähän taianomaiseen saareen. Niin kaunista! Jotain aivan maagista täällä on, tulee sellainen kokonaisvaltainen onnellisuuden tunne. Luonto on karua ja kaunista, linnut laulavat kovaa ja läheltä. Tämä erikoinen luonto on täysin läsnä, tulee iholle ja sykkimään sydämeesi. Rauhoittuu, kuuntelee niitä lintuja ja katselee eläimiä. Aivan mielettömän ihanaa!

Kappelin luota löysimme ne alpakat. Me Heddan kanssa vähän varovasti lähestyimme niitä, etteivät säikähtäisi. Turhaan; tulivat tutkimaan Mackin kameraa tosi läheltä! Taitavat olla tottuneita turisteihin. 😀 Kappeliin kävimme tutustumassa, Oscar kirjoitti nimet vieraskirjaan, tosin: “mä kirjoitan tänään mun nimen koolla” minä: “mutta sun nimi kirjoitetaan ceellä.” “Kyllä mä sen tiedän, tänään mä vaan haluan kirjoittaa sen koolla.” Okei! 😀 Kappelin takana rannalla kävimme vielä syömässä eväitä ja katselemassa merta ja tasaisena nauhana saapuvia purjeveneitä.

Ostimme satamakonttorista savustettua lohta ja söimme aivan mielettömän herkullisen illallisen. Illalla minä kävin vielä kallioille kiipeilemässä ja hengittämässä tätä ihanaa saarta! Tule Jurmoon, mutta varo, tämä kaikki kauneus aiheuttaa vakavaa riippuvuutta!

12.7.2013 Oleskelua Jurmossa

Engine charge: 1h

Mun on pakko aloittaa mun historiankäsitykset mullistaneesta tiedosta; olettekos te tienneet, että olemme eläneet isojaon aikaa?!? Suomen viimeinen isojako tehtiin Jurmossa 1.2.1990. Siis 1990!!! Tästä tulee toisaalta hyvä kompakysymys tietokilpailuihin; “kuinka vanha olisi nuorin ihminen, joka eli isojaon aikaan?” 🙂

Jäätiin siis toiseksikin päiväksi Jurmoon. Ja myös ylläolevan mullistavan faktan tarjosi Jurmon luontotupa! 🙂 Siellä oli kerrottu kivasti saaren historiasta, ihmisistä ja luonnosta. Oscarin mielestä paikka vissiin oli tylsä, koska nukahti rattaisiinsa.

Lähdettiin sitten aamukävelylle katsomaan Munkringareita. Ei mitään käsitystä, mitä ne olis, mutta kun nähtävyys oli merkitty, niin tottahan se piti käydä katsomassa. Matkalla sinne meitä vastaan metsäpolulla juoksi ihan pokalla kolme alpakkaa! Jännä näky, nekin hetken ihmetteli meitä ja jatkoi sitten matkaa.

Munkringar itsessään oli hienoinen pettymys. En ole varma, mitä odotin, mutta ehkä kuitenkin jotain näyttävämpää… Ne siis oli kiviä ringissä. Kuulemma kukaan ei oikeen tiedä mitä ne on, mutta todennäköisemmin teltan paikkoja. Just… Jatkoimme aamukävelyä rantaan, mikä oli ihan täynnä sileitä kiviä. Oscar istui maassa ja ihmetteli. Nauratti niin paljon ne kivet! Ja mun oli pakko testata, saako sähköaidasta oikeesti säkärin ja kyllä vaan siitä tulee. 🙂 Älkää innostuko liikaa, ei mennyt tukka kiharalle eikä mitään, pikku näpsähdys vaan. 🙂 Ei siis turha reissu siltikään! 🙂

Kävelyn jälkeen tultiin tekemään lounasta, juttelemaan naapureiden kanssa sekä ottamaan päikkäreitä. Oscarin aloittaessa päikkärit mä kävin vielä valokuvaamassa toisella rannalla ja kun tulin takaisin, Oscar oli herännyt, mutta jatkoi päikkäreitä niin, että äitikin sai nukkua. Fiksu poika! Iltapäivä laiskoteltiin, ja koska Macki ei osaa laiskotella, vahasi hän kantta ja puuhaili muuta kannella. 🙂

Illalla vielä käytiin saunassa, Oscarkin pääsi kylpyyn ja voi että olikin onnellinen saadessaan läiskyttää kunnolla vettä!

20130712-203810.jpg

20130712-203826.jpg

20130712-203859.jpg

20130712-203941.jpg

20130712-204000.jpg

20130712-204011.jpg

20130712-204038.jpg

20130714-225844.jpg

11.7.2013 Jäätävän kaunis Jurmo

Tankattu: 18l
Engine run: 45 min

Kasnäsissä vielä tankattiin dieseliä sekä kanisterit täyteen vettä ja lähdettiin matkaan. Kiva paikka Kasnäs, mutta nyt toistaiseksi meille riitti kaksi yötä ja on hyvä jatkaa.

Tuuli aika reippaasti heti aamusta, kaikista kapeimman alkumatkan mentiin moottorilla ja ihasteltiin luontoa. Niin kaunista! Ja Oscar keksi maailman hauskimman leikin, mä laitoin hänelle sukkia jalkaan ja joka kerta repi välittömästi ne sukat pois. Hauska leikki! 🙂 Kun tultiin vähän leveämpään kohtaan, saatiin nostettua purjeet, lopultakin! Tuntui hyvältä purjehtia, Oscarkin nukahti heti purjeiden nostamisen jälkeen ja nukkui tosi hienot unet. Tuuli aika kovasti ja oli isoja aaltoja, mutta koska olimme juuri päässeet purjehtimisen makuun, emme raaskineet jäädä Vänöön, Borstöön emmekä vielä Trunsöönkään, vaan tulimme hyvällä vauhdilla Jurmoon saakka!

Ja oi miten kaunis saari tämä onkaan! Ei ole turhaan kuullut kehuttavan, todella idyllinen! Ihan ensimmäiseksi kuitenkin laitoimme lounasta veneessä, Kasnäsistä ostetut loput kalat syötiin pois. Lounaan jälkeen lähdimme käymään kävelyllä, mutta kävelyretki keskeytyi Kaffelasta leijailevaan tuoreen pullan tuoksuun. 🙂 Oscarin välipalan jälkeen lähdimme uudestaan kävelylle ja tällä kertaa pääsimme Jurmon kappelille ja kylälle saakka. Karua, kaunista luontoa. Ja kappeli oli kaunis, pieni, suloinen kappeli! Hautausmaalla oli hautakivi, missä oli koko perhe kuollut samana päivänä vuonna 1892, mitäköhän lienee tapahtunut?

Täällä on hauskoja yksityiskohtia, kahvilan seinät ja katot ovat täynnä tyhjiä pulloja, seinillä (muuallakin kuin kahvilassa) on eri maiden laivoista pelastusrenkaita. Onkohan löytynyt rannoilta vai mistäköhän kerätty? Ihana paikka, nouskohan mun suosikkilistalla kärkeen? Tosi ylös ainakin!

Kävelylenkin jälkeen ostimme Kaffelasta savustettua kampelaa, paistoimme loput kanttarellit ja keitimme uudet perunat. Kolmas kalaruoka putkeen, mutta ei kai se nyt niin haittaa… 🙂

Huomenna katsomme vähän sääennustuksia, jatkammeko matkaa, vai jäämmekö tänne vielä toiseksi päiväksi. Ainakin meiltä on vielä näkemättä ranta, mikä on täynnä ihan sileitä kiviä. Sellainen kuulemma on täällä. Ja joku luontotupa täälläkin on, sekin pitää vielä käydä katsomassa, mitä siellä on.

Koko päivän on tuullut tosi kylmästi, mutta nyt illalla ihan jäätävän kylmä tuolla ulkona! Lipun kävin juosten laskemassa, ei paljoa viitsi iltaa istuskella ja auringonlaskua ihmetellä! Jos joskus haaveilinkin siitä Myrskyluodon Maijan elämästä, niin en ole sittenkään varma – jos Myrskyluodon kesä on tällainen, en ole varma haluanko edes kokea talvea…

20130711-220350.jpg

20130711-220359.jpg

20130711-220405.jpg

20130711-220418.jpg

20130711-220532.jpg

20130711-220548.jpg

20130711-220604.jpg

20130711-220644.jpg

20130711-220701.jpg

20130711-220717.jpg

20130711-220731.jpg

20130711-220746.jpg

20130711-220804.jpg

20130711-220828.jpg