20.7.2016 Landsort Öja

Engine run: 1 h

26 NM

Tänään palattiin Tukholman saaristoon, tosin ihan reunalla ollaan vielä, Landsort Öjan saarella.

IMG_4051

IMG_4053

Kiva purjehdus leppoisessa kelissä, tuuli oli noin 4 m/s lähes koko päivän. Tultiin kapeita väyliä, osittain samoja kuin tulomatkallakin. Koska reitti mutkitteli, saatiin vähän joka tuulta, laiskottelua myötätuulessa, kryssimistä vastatuulessa ja ihanat vauhdit sivutuulessa. Kiva purjehdus oli ja alun kitinöiden jälkeen lapsetkin löysivät tekemistä ja minäkin pääsin purjehtimaan. Body painting on muuten ollut tällä reissulla kova juttu, onni on myrkyttömät tussit, jotka peseytyy helpolla pois! Mutta jos minäkin saan purjehtia, maalatkoon vaikka hetken toisiaan. 😉 Ihan hyvä purjehdus se oli, voitettiin jopa Dehler 36, jolla oli uudet purjeet. Hyvä me! Ja nähtiinpä hylkeitäkin! Liikennettä oli paljon ja varsinkin vastaantulijoita, ihan helminauhana tuli veneitä vastaan!

IMG_4059

IMG_4065

IMG_4070

IMG_4076

IMG_4077

IMG_4081

Tultiin Landsortin satamaan Öjan saarelle. Aika täynnä oli satama jo yhden maissa kun tultiin. Me työnnyttiin todella kapeaan väliin, mutta hitaasti mentiin, niin hyvin mahduttiin. Meidän perässä tuli vanha pariskunta pienemmällä purkkarilla. Heille neuvottiin laiturin perässä paikkaa, kuulemma syväyskin riittäisi, mutta eivät uskoneet. Etsivät laiturista parempaa paikkaa ja peruuttivat jollansa päälle, saivat köyden potkuriin. Kun sitä sitten olivat selvitelleet kaiken yleisön edessä, lähtivät purjehtimaan jonnekin muualle. Voi toiset!

IMG_4082

IMG_4084

IMG_4088

IMG_4090

Vaippoja täällä ei myydä. Ne siis oli tänään kortilla ja ulkona Hedda saikin lainata Oscarin kalsareita. Sanotaanko näin, että meidän nero ei tässä asiassa valitettavasti päässyt yllättämään, vaan ihan on yksivuotiaan tasolla näissä pottahommissa ollaan. 😉 Huomenna on kai pakko ottaa varman päälle ja tehdä vähintään pikapysähdys Nynäshamnissa tai Dalarössä.

IMG_4094

IMG_4096

IMG_4098

Landsortin majakka on vierassatamasta neljän kilometrin päässä. Majakka on teknisesti ottaen Ruotsin vanhin, on olemassa joku vielä vanhempi, mutta se on rakennusaikanaan kuulunut Tanskalle. Ajattelin ensin, että no voi harmi, tuskin sinne majakalle sitten selvitään, varsinkin kun kaikki lastenistuimella varustetut pyörät oli jo vuokrattu. No, päätimme ottaa asenteella ja lähteä silti. Pakattiin laukku täyteen evästä, kerrottiin Oscarillekin, että nyt on pitkä matka ja mentiin. Tie kulki metsän keskellä, suurimmaksi osaksi vain metsää, välillä toki aukeni upeat merimaisemat, Öjan saari on aika kapea saari. Taidetta on laitettu vähän joka puolelle, pääsinkin selittämään kolme ja puolivuotiaalle mitä on taide. Aika hankala käsite, kokeilkaa vaikka? Pyöräily majakalle ja takaisin meni Oscarilta tosi hienosti, olin niin ylpeä, jaksoi siis kahdeksan kilometriä potkutella!

IMG_4102

IMG_4107

IMG_4114

IMG_4115

IMG_4120

Saaren eteläpäässä on kylä ja toinen satama, jossa oli meripelastusveneitä ja muutamia moottoriveneitä. Siellä sataman luona oli kahvila, pub, kauppa (jonka valikoimaan ei kuulu vaippoja!) ja kirkko. Sekä tietenkin se majakka. Majakalle menevän tien vieressä oli koskettava taideteos, raskaana oleva äiti pitää pientä poikaa kädestä ja katsoo merelle. Se oli jotenkin niin liikuttava, saaristolaisten elämää silloin joskus.

IMG_4172

IMG_4146

IMG_4154

Majakka oli ihana! Ja maisemat majakalta mielettömät! Sisään majakkaan pääsisi päivittäin klo 11 ja 15, me ei nyt osuttu kumpaankaan, joten ihailtiin ulkoa. Syötiin eväät majakan vieressä betonipöydissä ja kierreltiin toisen maailmansodan aikaisia betonibunkkereita ja tykkejä ihmettelemässä. Oscar oli aivan innoissaan, eikä häntä meinannut pois saada!

IMG_4148

IMG_4150

IMG_4155

Paluumatka oli hieman ikävämpi, hyttysiä oli ilmestynyt metsä täyteen ja ne olivat todella äkäisiä! Tultiin siis mahdollisimman nopeasti takaisin ajatuksena laittaa erittäin likaiset lapset kylpemään ulos, helle jatkui vielä vaikka kello oli jo seitsemän! Tultiin veneelle, aloin kaivamaan avaimia… vain huomatakseni, ettei niitä löytynyt mistään! En tajua itsekään, miten voin olla näin tohelo!

IMG_4161

IMG_4164

Kaivoin taskut ja tyhjensin koko laukun sisällön, ei mistään! Mackin avaimet oli tietenkin veneessä sisällä. Kävin äkkiä vuokraamassa pyörän ja itkua vääntäen ja Tour de Francen kärkinopeuksia hipoen pyöräilin ruosteisella ja kitisevällä pyörällä takaisin majakalle, juoksin kaikki paikat läpi ja mitään ei löytynyt. Epätoivon vallassa menin kahvilalle kysymään, olisiko joku palauttanut sinne ja ette arvaa, miten onnelliseksi tulin, kun vastasivat: “Joo, sellainen nalle-avaimenperä, on se täällä…” ja kun sitten kaivoivat avaimeni esille, aloin itkeä helpotuksesta! Olisin voinut halata niitä kaikkia tarjoilijoita! Niinpä sitten poljin entistä lujempaa ja taas itkien takaisin satamaan, tällä kertaa avain solmittuna shortsien naruun. Puhelin mereen, avain tippui, jokohan pitäisi lopettaa avoimiin taskuihin luottaminen?

Ilta kuitenkin päättyi vielä ihan onnellisesti, lapset kylvetettiin sitlodanissa ja minä sekä Oscar käytiin uimassa veneen perästä. Kyllä vain, minä vilukissa! Talviturkki heitetty, vaikka ajattelin jo että ihan hyvä se turkki on pitää päällä koko kesän. 🙂 Vesi on noin 17 asteista, joten mitenkään pitkä pulahdus toi mun uiminen ei ollut.