17.7.2017 Matka jatkuu! Långholmen

Engine run: 3,5h

40 NM

Lopultakin maanantai! Enpä olisi uskonut koskaan tollasta lausetta kirjoittavani! 😀 Macki lähti heti aamusta käymään Sommaröstrandissa olevassa liikkeessä, mutta siellä ei oikeen oltu innostuttu palvelemaan, ei edes arvailemaan, mistä on kyse eikä oikein mitään vinkkejä antamaan. Soitto Tammisaareen antoi vastauksen, että voivat kyllä nostaa veneen ylös, mutta mitään eivät Volvo Pentasta ymmärrä, joten järkevämpää olisi ensin hommata korjausmies ja sitten vasta purjehtia Tammisaaren telakalle. Volvo Pentalta kehoittivat ajamaan Lauttasaareen ja mahdollisesti tässä viikon aikana tai viimeistään ensi viikolla ehtivät vilkaista. Hangosta lopulta huoltomies kuunteli ongelman, kyseli, eikä heti ensimmäisenä miettinyt rahastusta. Hänen vastauksensa oli myös, että voidaan tulla Hankoon ja hän voi tiistai-aamuna tulla katsomaan paikan päälle, mutta ei kyllä kuuleman perusteella usko, että meillä ongelmaa on. Niinpä päätimme uskoa Hangon miestä ja jatkaa lomaa!

 

Vettä tuli ja paljon aamusta! Lähdimme silti matkaan, minä kävin pikaisesti vielä kaupassa ja sitten menoksi. 7 m/s vastatuulta ja tosi kapeaa väylää, niinpä alkumatkan menimme moottorilla. Oli kyllä jännittäviä paikkoja, tosi paljon kallioita ja kiviä joka puolella, paljon liikennettä ja isoja aaltoja. Minä olin vielä ruorissa, oli pikkusen kuumottavaa vilkuilla ympärille ja plotteria yhtäaikaa!

 

Hangon jälkeen päästiin nostamaan purjeet ja olihan se taas mukavaa! Oscar nukkui kunnon päiväunet ulkona, Hedda leikki itsekseen sisällä. Hangon jälkeen kelikin kirkastui ja lopulta oli ihan mukava purjehduskeli. Tuuli edelleen siinä 7m/s paikkeilla, ihan loppumatkasta jopa 10m/s. Mutta niin mukavaa oli! Aika paljon tekemistä purjeiden trimmaamisessa, meidän edellä purjehti todella hyvin Hanse, kirittäjä, jota ei kyllä ehditty tavoittaa. Perillä huomasi, että tuuli ja intensiivinen purjehtiminen olivat vieneet voimia aika hyvin!

 

Pohdittiin Kasnäsiä ja Högsåraa vaihtoehtoina, mutta koska kello alkoi olla jo niin paljon, päädyimme NJK:n Långholmenille. Täällä käytiin ensimmäisenä Galatea-kesänämme, ja saarihan ei ole mikään lapsiystävällisin paikka. Jyrkkiä kallioita ja kallioissa halkeamia, vaikeakulkuinen.

 

Tämä ja meidän vanhempien väsymystila huomioiden päätimme jäädä poijuun yöksi, menemättä rantaan ollenkaan. Lapset aluksi meinasivat vähän kyseenalaistaa, mutta saimme markkinoitua ajatuksen, aamulla lähdetään taas jatkamaan matkaa, turha mennä näin hetkeksi enää maihin.

2.7.2015 Långholmen

Engine run: 0,5h

23 NM

Tankattu 25l

Tänään sentään tajusivat lapset nukkua lähes kasiin asti, juhlaa! Siinä sitten olivatkin tämän päivän nukkumiset, ei niin juhlaa… Macki lähti vielä aamusta käymään uudestaan terveyskeskuksessa, silmätulehdus oireilee, parempi hakea lääkkeet nyt kuin katua ulkosaaristossa. Mutta on se tunnollinen työntekijä, heti kun työt loppui, kaikki mahdolliset vaivat päälle! Lomaa ei kuitenkaan ainakaan vielä keskeytetä. 

Meillä siis oli rauhallinen aamu, todella idyllinen! Hellettä heti aamusta, mä söin oikeen pitkän kaavan aamupalan, jonka jälkeen leikittiin sitloodanissa ja tankattiin vettä. Kun Macki tuli, lähdettiin tankkaus- ja tyhjennyspysähdyksen kautta pois Hangosta. 

Oi mikä keli! Nostettiin purjeet samantien ja vaikka alkuun kelluskeltiinkin vähän hiljaisemmilla vauhdeilla, päästiin Tullinniemen jälkeen ihan mukavaan matkanopeuteen. Ja lämmintä oli silti! Teimme lounasta Oscarin kanssa yhdessä, ajatella, että kaksivuotiaan jo voi ottaa mukaan. Siinä hän pilkkoi kalasalaattiin perunat, kovin oli isoja paloja osa, mutta onhan meillä hampaat! 😊 Ja unohtui muuten nälkäkiukku kokonaan, kun pääsi auttamaan. 

Paljon oli liikennettä, oikea veneiden valtatie. Ja kaikki matkalla Turun saaristoon, kuulemma alkaa monissa paikoissa olemaan täyttä jo puolen päivän maissa. Me suunnistimme taas NJK:n satamaan, otetaan nyt jäsenmaksusta kaikki irti. 😉 Purjehdimme siis todella mukavan ja lopultakin kesäisen purjehduksen Kasnäsin eteläpuolelle Långholmenille. Hedda oli koko päivänä ottanut vain todella lyhyitä torkkuja, mutta oli kyllä ihmeen tyytyväinen silti. Ja voi miten hellyttävää, Oscar leikki Heddan kanssa tänään! Hedda makasi sitlodanin pohjalla, Oscar antoi hänelle köyttä ja aina kun Hedda sai kiinni köydestä, riemuitsi: “hyvä Hedda! Hedda on reipas poika!” (Joo, meillä ollaan sukupuolisensitiivisiä eikä opeteta kumpaa sukupuolta nää on 😜)

Långholmeniin päästyämme (ensimmäinen kalliorantautuminen muuten, pelotti aika hirveästi, mutta ei kastuttu!) Hedda nukahti heti. Macki ja Oscar lähtivät taas tutustumaan saareen, minä laittamaan ruokaa. Kun myöhemmin illalla kävin itse saaressa, täytyy kyllä nostaa hattua, että Macki pärjäsi siellä Oscarin kanssa! Todella vaikeaa maastoa! Korkeita, jyrkkiä kallioita, joita peittää osittain vielä sammal ja havunneulaset, jotka lähtevät liukumaan jalan alla, äkkijyrkkiä pudotuksia suoraan mereen… Onni, että tulivat kunnossa molemmat miehet takaisin veneeseen. Ei mikään lapsiystävällinen saari, ei edes tälle meidän metsässä viihtyvälle ja kallioilla hyppelevälle lapselle. Mutta kaunista! Onhan ne kalliot jylhiä ja maisemat sieltä korkealta upeita. Iski taas korkeanpaikankammo ja otin kuvia lipputangosta kiinni pitäen. 😄

Ilta sitten hengailtiin veneessä, Oscar pesi kantta. Kyllä on tarkkaan katsonut, miten kansi pestään! Nyt nosteli omalla ämpärillään vettä ja harjasi kantta. Välillä kävi jo hyvinkin lähellä veteen tippuminen, mutta pelastusliivit oli päällä ja tänään oli niin hellepäivä ettei uimisestakaan olisi niin isoa haittaa ollut. 😊 Ei kuitenkaan vielä tänään, hyvin mahdollista että vielä tänä kesänä putoaa, mutta jäämme odottamaan milloin. 

Ihanan rauhallinen ilta, lapset nukahtivat ajoissa, minä nautin ilta-auringosta omassa laguunissamme. Kallioiden takaa väylältä kuuluu toisinaan jonkun moottoriveneen ääni ja kalat hyppelevät Galatean vierellä, muuten on täysin hiljaista. Aivan upeaa!