Valderøya ja Mauseidvåg

 

Ensimmäinen pääsiäispäivä ei ollut aivan yhtä aurinkoinen kuin muut päivät. Selkeästi kuitenkin paremmat kelit kuin viime vuonna, tällä reissulla ei ole ollut yhtään sadepäivää! Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän kylmempi ja pilvisempi päivä.

 

Me Mackin kanssa lähdimme aamupäivällä valloittamaan Mariannen asunnon viereisen huipun. Lapset ja Marianne jäi kotiin laittamaan lounasta. Heddalla on ollut välillä vähän ääni käheänä ja yskittänyt, joten ajateltiin, että hän voisi hetken ihan lepäilläkin kotona. Oscarkaan ei jaksanut lähteä mukaan, joten me menimme siis kahdestaan käymään pienellä aamulenkillä. Lunta satoi muutamia hiutaleita, mutta hyvin nopeasti loppui paleleminen jyrkässä nousussa! Metsän läpi noustiin huipulle, josta mahtavat näkymät Valderøyaan ja Ålesundiin. Kaunista, vaikkakin harmaata. Viime vuonna valloitettu Storhornet oli tänä vuonna lumessa! Kiva oli löytää tuttuja paikkoja ylhäältä katsottuna.

 

Lounaan jälkeen pakattiin koko porukalle eväitä taas reppuihin ja lähdettiin retkelle. Ajettiin Moaan, jossa tavattiin Aasta Marie ja Øivind, jotka saatiin mukaan retkellemme. Ja upeaan paikkaan osasivatkin meidät viedä! Iltapäivän retki suuntautui siis Mauseidvågille. Maasto tällä kertaa helppokulkuista ja ilma oli jo lämmennyt. Retken aikana aurinkokin löysi esiin pilvien takaa, eli ei kerrassaan mitään valittamista keksitty. 😉 Käveltiin kohtuullisen isoa metsätietä kuulumisia vaihtaen ja saavuttiin korkealle kalliolle, meren äärelle. Maisemat aivan uskomattoman upeat! Mahtavissa maisemissa syötiin eväitä ja Øivind kertoi meille paljon lähialueista, hänen lapsuudenkylänsä näkyi retkipaikallemme. Lapset keksivät vaikka kuinka monta leikkiä, jaksoivat koko retken ihan uskomattoman hienosti!

 

Retken jälkeen saimme vielä kutsun Aasta Marien ja Øivindin kotiin. Nautimme herkullisia pullia ja kuuntelimme – ja taisipa osa vähän testatakin – erilaisia kitaroita ja kontrabassoa. Ihania ystäviä Mariannella täällä on! Tuhannet kiitokset vielä kerran!

 

Pääsiäinen 2018 – Ålesund

Koittihan se pääsiäinen lopultakin ja lähdimme famon luokse Norjaan. Vain päivää aikaisemmin kuin vuosi sitten lähdimme! Tällä kertaa kuitenkin koko porukalla jo menolentokin ja kaikki sujui tosi hyvin, vaihto Oslossa oli helpompi kuin lentoemäntä antoi ymmärtää. Lasku Ålesundiin oli kaunein koskaan näkemäni lasku! Lumihuippuiset vuoret, Ålesundin kaupunki ja meri. Oih! Vieressä istuvan norjalaisrouvan kanssa yhdessä päiviteltiin, ruotsi-norja-englanti sekoituksella. 🙂 Mariannen kotona tuttuun tapaan odotti ihanat maisemat olohuoneen ikkunasta sekä täydellinen palvelu iltapalan ja valmiiden sänkyjen merkeissä. Ihanaa olla täällä! ❤

 

Ne luontopolut ja retket. Niitä tänne taas tultiin hakemaan, niinpä pakkasimme heti ensimmäisenä aamuna, pitkäperjantaina, eväät reppuun, perhe autoon ja lähdettiin seikkailulle. Ajettiin tällä kertaa pidemmälle ja Lepsøyan saarelle. Oikeasti saari jopa näkyy Mariannen kodista, mutta koska tunneleita ei suoraan mene, eikä autolauttoja, kesti matkustaminen saarelle noin 45 minuuttia. Ajettiin Haramin kuntaan ja sieltä lautalla Lepsøyan saarelle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli aamulla lähellä nollaa, mutta iltapäivällä jo lähes kymmenessä asteessa! Huumaavaa talven jälkeen tämä lämpö!

 

Ajatuksena oli ensin lähteä luontopolulle, jossa olisi peikkoja lapsille etsittävänä Ajoimme kuitenkin väärälle puolelle saarta, eli jos joskus haluat mennä peikkoja etsimään, aja saaren pohjoisrannalla menevälle tielle. Me menimme eteläkautta länsipuolelle, mutta ei se huono vaihtoehto sekään ollut. Aurinko paistoi tälle rannalle ja löysimme sieltäkin Stikk ut -polun. Ei mikään varsinainen lasten reitti, mutta hyvin pärjäsivät lapset ja aikuiset! Koko reitti meni meren rannassa, alkumatka matalalla varvikossa, loppumatka todella mahtavilla kallioilla, välillä jopa aika jyrkissä ja kapeissakin kohdissa. Ei käyty koko reittiä, vaan pysähdyttiin suojaisaan kallion levennykseen, auringonpaisteeseen, syömään eväitä. Eväiden jälkeen käännyttiin takaisin autolle.

 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihastelemaan Skodjen siltoja. Vanhoja, tosi upeita siltoja, harmillisesti opaskylteistä puuttui tarinat. Kerrottiin vain, että sillat on kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja älä tuhoa niitä, mutta eivät vaivautuneet kertomaan miksi ne ovat tärkeitä. Kauniita kuitenkin olivat! Maisemat silloilta henkeäsalpaavat ja mahan pohjasta kouristavat!

 

Illalla kävimme vielä lasten kanssa pikaisesti viereisen koukun pihalla seikkailupuistossa. Hurjia kiipeilyjä ja kaunis kuutamo nousi. Oudon paljon lapsilla riittää virtaa, aikuiset aivan poikki ja lapset vain jaksavat juosta!

 

Lankalauantaina pääsiäispupu oli käynyt asunnolla ja lapset saivat tolkuttomasti herkkuja aamiaisen jälkeen. Sen verran tolkuttomasti, että mahdollisesti äiti-verottajan pitää hammashoidollisista syistä puututtava asiaan. 😉 jälkeen lähdimme kaupunkiin. Ei nyt varsinaisesti tarvetta shoppailuille, mutta todettiin, että tänään on ainoa arkipäivä, joten parhaat mahdollisuudet että kaupungissa olisi mitään paikkoja auki. Aluksi olikin tosi hiljaista kaupungilla, mutta pikkuhiljaa vilkastui, liikkeitä aukesi ja turistejakin alkoi virrata kaupunkiin, satamassa oli yksi iso risteilyalus. Me lähinnä kävelimme ja ihastelimme kaupunkia, mukaan tarttui Heddalle housut ja minulle takki. Mutta kyllä Ålesund vaan on kaunis kaupunki! Joka vuosi samat kuvat sillalta kanavalle, mutta on se vaan niin kaunista! Tällä kertaa käytiin majakallakin kuvaamassa kaupungin suuntaan. Ihastuttavaa!!

Koska ilma oli kuin morsian (hieman viileähkö tosin), lähdimme Sunnmøren museolle. Kyseessä on siis paikallinen Seurasaari, eli ulkoilmamuseo, jonne tuotu eri puolelta Norjaa eri aikojen rakennuksia. Todettiin, että kyllä on entisaikojen ihmiset ollut pieniä – tai pihejä ovien kanssa – oviaukkojen perusteella. Hedda innostui joutsenista ja sorsista, vielä kierroksen päätteeksi kävi niitä katsomassa. Hautausmaalla oli koskettava kulmaus, vain lapsien hautoja. Oscar kyseli paljon hautakivistä ja totesi lopuksi: ”olisi kyllä ollut parempi jos ne olis elänyt aikuiseksi asti.” ❤ Museon kahvilasta ostettiin vielä jätskit ja kaakaot jotka nautimme terassilla. Oi että mä nautin!

3.4.2017 Storhornet Godøya

Vielä yksi Norja-haaveeni oli toteuttamatta, eli kiivetä jonnekin korkealle. Realiteetit toki tunnistin, eli kaksivuotias ei välttämättä ole ihan vielä valmista vuorikiipeilijäkamaa. Sanoin, että mennään jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa minä voin halutessani kiivetä ja voidaan tehdä joku leppoisen paikan parkki, missä sitten voidaan syödä eväitä ja retkeillä. Näillä ajatuksi valittiin siis Godøya og Fjellfotvegen. Vähänpä tiesin! 😂

Ajeltiin siis heti aamulla Godøyaan, mikä on siis samalla saarella kuin Alnes, missä ekana päivänä käytiin. Auto parkkiin ja lähdettiin koko porukalla polkua hakemaan. Jossain siellä alhaalla (ainakin kartan mukaan) olisi mennyt toinenkin reitti, mutta koko seurue yksimielisesti päätti lähteä rinnettä nousemaan. Katsotaan nyt mitä sieltä tulee!

Heti ensimmäiset vastaantulijat toki varoittelivat että rinne on jyrkkä ja se on täyttä nousua koko ajan. Mutta jatkettiin silti. Jopa Hedda halusi kävellä itse, vaati toki aika paljon tukea takana kulkijalta. Oscar kyllä yllätti, nelivuotias kiipesi koko matkan aivan valittamatta! Ensimmäisenä meni, jaksoi hyppiä ja kävipä aina välillä takaisin alempana meitä muita moikkaamassa ja palasi takaisin ensimmäiseksi! Käsittämätön suoritus!

Nimittäin olihan se jyrkkä reitti! Varmasti kaikilla meistä otti koville, mutta kyllähän se oli mukavaa! Teki niin hyvää! Keli oli huomattavasti mukavampi, noin +12 astetta, kiivetessä tuli jopa kuuma. Varsinkin silloin kun Hedda oli kantorepussa. 🙂 Pidettiin sopivasti taukoja, syötiin osa eväistä jo matkalla, mutta niin vaan ylös päästiin! Ylhäällä on Alnesvatnet-järvi. Uskomattoman kauniit maisemat avautuivat yli järven! Järvi on tosi iso ja se on kuulemma ihan suoraan juomavettä, uiminen esimerkiksi on tästä syystä Alnesvatnetissa kielletty.

Pistettiin leiri pystyyn isolle kivelle ja syötiin eväitä. Ja levähdettiin nousun rasituksista. Kyllä saivat nimittäin viimeiset metrin lähes vanhatestamentilliset tunteet, korpivaelluksen viimeset metrit vaativat pelkkää uskoa! 😂

Mahat täynnä lapset lähtivät tyytyväisinä leikkimään, niin eikös kohta ala Heddan huuto kuulua, tyttö oli pudonnut vesilätäkköön! Raukka siellä jääkylmässä vedessä, aivan naamalleen! Läpimärkänä, kumisaappaat puolillaan vettä! Riisuttiin tyttö ja käärittiin Mackin paitaan. Onnellinen jälleen niistä merinovillaisista vaatteista, kuivuvat nopeasti ja paluumatkalle puettiin taas kuivat villahousut jalkaan. Hedda matkusti siis alas villahousuissa, Mariannen sukissa ja Mackin fleesessä. Eikä palellut! Jopa nukahti kantorinkkaan loppumatkasta!

Heddan kuitenkin vielä kuivatellessa ylhäällä, minä lähdin luvan kanssa vielä kiipeämään ihan huipulle, Storhornetille asti. Huippu on siis 497 metriä meren pinnan yläpuolella. Ja kyllä se kiipeäminen ihan urheilusta kävi! Paikoin oli ihan niinkin pystysuoria pätkiä, käsillä ja jaloilla piti kiivetä, ei enää ihan pelkästään kävelyksi mennyt. 🙂 Voi että mä tykkäsin! Puuskutin ja puhisin, mutta tykkäsin! Tuuli tosi kovaa, olisiko ollut sellaista 17-18 m/s, jos nyt ihan arvauksen heitän. Piposta sai pitää kiinni ja nojata tuulta vasten. Kyllä oli kauniit maisemat ylhäältä!! Näkyi taas Ålesund, tietenkin Alnesin majakka sekä myös Valderøya, missä siis tämä Mariannen koti on. Ja loputon meri! Avointa Atlantia niin pitkälle kuin vain silmä kantaa. Lumisia vuoria näkyi, se kaikki taas jälleen kerran salpasi hengen! (Maisemat ja tietenkin ohuempi ilma yhdistettynä sohvaperunan kuntoon, heh!)

Muut olivat jo lähteneet paluumatkalle ja saavutin heidät liukkaalla ja jyrkällä polulla. Huomasi kyllä väsymyksen, aina kun pysähtyi paikalleen, jalat alkoivat täristä! Niin huippua! 😀

Huomenna lennetään kotiin, vieläpä aamulennolla. Niinpä tänään oli vähän niinkuin viimeinen päivä Ålesundissa. Tähän hätään, pakkohan tänne on palata!! Ikävä tulee, tietenkin Mariannea, kuten aina, mutta myös tätä kaikkea. Tuota ihanaa maisemaa olohuoneen ikkunasta, ihania vuoria! Näitä mielettömiä ulkoilumaisemia, ihanan reipasta elämäntapaa. Tulen kaipaamaan. Tulen palaamaan, joskus!

2.4.2017 Norjaan rakastuminen – ulkoilua, kaloja ja henkeäsalpaavia maisemia!

Sataa vettä edelleen, mutta ei me enää tänään jaksettu siitä välittää. Puettiin heti aamusta kunnolla vaatetta päälle, lapsille eilen ostettuja ulkoiluvaatteita, ja lähdettiin taas poluille. Fammo jäi kotiin laittamaan lounasta, olihan tänään sovittu myös akvaariokäynti.

Ajettiin lentokentän taakse Roaldiin ja sieltä lähdettiin Budafjellet og Molnesfjøra polulle. Sade ei haitannut – vaikka kyllä välillä satoi aika rankastikin – niin upeat oli maisemat! Niemen kärjessä oli loisto, jota kohti käveltiin. Hedda ei oikeen tänään jaksanut kävellä, joten kantorinkka tuli käyttöön. Ja oli kyllä aika kätevä! Hedda nautti ja minullakin maisemista ja ulkoilemisesta nauttiminen onnistui, ei tullut sellaista oloa, että äkkiä nyt pois täältä.  Loiston luona Heddakin toki tuli pois kyydistä kun Oscar keksi niin hauskat kalastusleikit lätäköissä. Ja kuulemma delfiineitä siellä myös ruokittiin! 😀 Lasten leikkiessä lätäköissä, me kävimme kiertämässä vuorotellen loistoa ja ihailemassa merta. Se tuoksu! Harmi, ettei blogiin ja videolle saa taltioitua sitä meren tuoksua!

Kyllä teki hyvää kävellä meren rannalla, seikkailla liukkailla kallioilla! Käveltiin niemen nokan ympäri, ihmeteltiin meren lisäksi myös lehmiä ja upeita hiekkarantoja. Tontteja siellä oli myytävänä ja minä olinkin ihan valmis muuttamaan tänne! Macki skeptisenä epäili, että nyt tykkään, mutta entäs kun heinäkuussa olisi samanlaista keliä? 🙂

Lounaalle tultiin takaisin, hyvin maistui fammon valmiiksi laittama ruoka! Syötiin ja vaihdettiin vähän vaatteita, tosin Oscar ei malttanut luopua kerrastostaan, niin mukava on eilen ostettu merinovillainen kerrasto, että poika on pitänyt niitä koko päivän. Ja on se ihan mukavan näköinen, että pitäkööt. Vähän alkoi vaan harmittamaan, että piheys eilen iski enkä raaskinut itselleni vastaavaa ostaa!

Ja sitten suunta kohti Atlanterhavsparkia. Kello 13 alkoi sukellusnäytös, jonne suuntasimme heti. Oli hauska ja hieman jännittävä näytös lapsille. Sukeltaja siis ruokki kaloja ikkunan takana ja juontaja kertoi kaloista, sekä norjaksi että englanniksi. Lapsia akvaariossa oli tosi paljon ja aika vauhdikasta ja äänekästä menoa oli välillä. Hämmästelimme kaloja, mutta ehkä parasta lasten mielestä oli kiipeillä sisälle rakennetuilla kallioilla. Naurettiinkin, että maksettiin sitten päästäksemme Norjassa kiipeilemään kallioille! 😀 Katsottiin vielä pingviinien ruokkiminen, se oli kyllä aika lyhyt show, olisikohan vesisateella ollut vaikutusta, pigviinit nimittäin asuvat ulkoaltaassa. Marianne muisteli, että pigviinienkin ruokkiminen olisi kestänyt noin puolisen tuntia, nyt se oli viidessä minuutissa ohi. No, lapset tykkäsivät siltikin. Ulkona oli myös hauska vesiputous, jossa lapset saivat laittaa esteitä ja määräillä veden kulkureittejä. Meidän lapsilla ei nyt ollut kumisaappaita jalassa, joten jätimme sen tänään huomioimatta, mutta hauskalta se näytti.

Akvaariolta lähdettiin keskustaan ja kohti Fjellstuaa. Fjellstua on siis korkealla vuoren päällä oleva rakennus, jossa on ravintola ja näköalapaikka. Kiinnitin huomiota siihen jo heti silloin kun menimme laivalla keskustaan ja sanoin silloin, että haluan käydä siellä. Fjellstuaan pääsee autolla ylös asti, mutta menee sinne myös 418 porrastakin. Marianne ja lapset menivät autolla ja me Mackin kanssa käveltiin. Tosi upea reitti oli kävellä, vaikkakin raskas! Ennen portaiden alkuakin köveltiin jo ylämäkeä ja kun tuntui, että oltiin noustu jo tosi pitkään, luki portaissa 160. porras! 😀 Päästiin kuin päästiinkin ylös ja voi että olikin upeat maisemat yli Ålesundin! Niin upeat maisemat! Tummat vuoret taustalla, meren syvät värit, pilvet eri korkeuksissa vuoria syleillen… Aivan rakastuin!

Syötiin Fjellstuassa aivan mielettömön hyvät kalakeitot! Niin hyvää, että mahdollisesti näen untakin vielä siitä! Niin hyvää, että mahdollisesti jo sen takiakin tulen palaamaan vielä tänne! 😉 Jätskit (ja mulle suklaakakkua) sekä espressot upeissa maisemissa kruunasivat vielä elämyksen. Kyllä kelpasi!

Kyllä, viimeistään tämän päivän myötä olen aivan rakastunut Norjaan! Ja valmis muuttamaan tänne! Mikä sinänsä on jännää, koska aikaisemmat suosikkini, Italia ja San Francisco ovat molemmat olleet ennen kaikkia lämpimiä ja kesäisiä. Mutta Norja nyt on lumonnut minut kauneudellaan. Ja näiden ihmisten ihanalla asenteella, vaikka en olekaan mikään maailman reippain ihminen, voi että pidän tästä, että kaikkialla ulkoillaan, ollaan poluilla ja ravintoloihin mennään hellyhansenit päällä! Mun paikka! 😉

1.4.2017 Aprillia sadepäivänä

Sadetta, kuten ennusteet lupasivatkin. Harmaata ja märkää heti aamusta, niinpä otettiin pitkä ja kiireetön aamu. Vähän yritin opettaa Oscarille aprillipäivän taikaa, mutta vielä hieman huonolla menestyksellä, ehkä itsekään en jaksanut kauheasti vaivaa alkaa näkemään jekutuksille. 🙂 


Aamulla ihmeteltiin ohi menevää sukellusvenettä! Ensimmäinen kerta kun näin sukellusveneen liikenteessä, Suomenlinnan Vesikossa lapsena olen käynyt, mutta ihan aito toimiva sukellusvene ajoi nyt ikkunan ohi. Sukellusveneen perään tuli vielä iso sotalaivakin, joten ihmeteltävää riitti. 


Lounaan jälkeen lähdettiin ostoskeskukseen Moaan. Todella sokkeloinen ostoskeskus olikin! Aina vaan uusia siipiä ja käytäviä jotka vaan jatkuivat ja jatkuivat! Lapsille löytyi ulkovaatteita, Oscarille uusi takki ja Heddalle haalari. Ja merinovillaiset kerrastot molemmille, itsellenikin harkitsin, mutta jätin vielä kauppaan. Ois ne kyllä varmasti kivat itsellekin purjehdukselle…


Mariannen ystävä Aasta-Maria tuli miehensä kanssa pizzalle ja tapaamaan meitä. Mukava oli tavata! Kyllä on sanottava, että fammolla on hyvä olla täällä, kaunis koti upealla paikalla ja ihania ystäviä. ❤ 

31.3.2017 Ålesund

Koittihan se viimeinkin! Nimittäin loma Norjaan fammon luokse. Ennen purjehduskauden alkamista ja vielä ei oikein satamassakaan voi mitään tehdä, joten tosi hyvä aika lomailla.

Iltalennot Amsterdamin kautta lyhyellä vaihdolla kuulostivat tosi hyvältä kun ajatellaan, että väsyneitä lapsia on kantamassa kaksi aikuista. Mutta sitten Mackille yllättäen tulikin työmatka Osloon tiistai-keskiviikoksi, eikä hänen tietenkään kannattanut kotiin välissä lentää, joten me lensimme sitten lasten kanssa keskenämme… Hyvin loppujen lopuksi meni, toki Ålesundiin lasku ja kentällä piti vähän molempien itkeä, olihan kello meidän aikaa jo puolen yön. Ja Heddaa varten lainattu kantorinkka jäi matkan varrelle. Lapset kuitenkin olivat niin reippaita, että viimeiset hetket tsemppasin lupaamalla että saavat valita yhdet uudet lelut.

Tänään herättiin kuitenkin yllättävän aikaisin. Hyvin nukutti fammon ihanassa asunnossa, mutta lyhyeksi yö jäi. Ja voi että tämä asunto ja paikka onkin upeita! Olohuoneen seinä esimerkiksi on ikkunaa kokonaan ja maisema on kuin upea, jatkuvasti muuttuva taulu! Asunto on rinteessä ja maisema avautuu merelle ja Ålesundin kaupunki näkyy vastarannalla. Taustalla vuoria. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta laitan silti jonkun kuvan. Henkeäsalpaavan kaunista!

Näille meidän lomapäiville on luvattu aika huonoa keliä, sadetta lähes joka päivälle. Tänään kuitenkin aurinko pilkoitteli pilvien raosta eikä satanut, joten lähdimme aamiaisen jälkeen ulos. Koska se kantorinkka tuli vasta illalla, mentiin tämän päivän kävelyt tsempillä ja välillä kantaen. Yllättävän hyvin jopa Hedda jaksoi kävellä! Mentiin tähän lähelle Utom fjellet -polulle. Täällä on ulkoilureittejä paljon ja ne on merkitty Stikk UT! -merkinnällä. Reitteihin voi tutustua ja esimerkiksi suunnitella retkiä täällä. Utom fjellet oli helppokulkuinen reitti, sopi siis kaksivuotiaallekin. Ei kauhean pitkään kävelty, mutta käytiin kiipeämässä luolaan. Tosi jännä paikka! Sisällä oli luolan kattoon kirjoiteltu, mutta kirjoituksia oli jopa vuosilta 1910 ja 1951!

Vaihdettiin autolla paikkaa ja ajettiin lähes neljän kilometrin tunnelia pitkin Alnesiin. Ja miten kaunista! Juuri sellaista kun ensimmäiseksi ajattelee kun Norjasta puhtaan. Niitä värikkäitä taloja, pientä kalastajakylää meren äärellä. Mentiin majakalle, suuren meren äärelle! Niin kaunista ja rauhallista! Lounasta ei yrityksistä huolimatta saatu, joten ajoimme takaisin kotiin lounaalle. Heddakin sai otettua kunnon päiväunet ja saatiin kaikki hetki levättyä.

Iltapäivällä lähdettiin taas liikenteeseen. Ajateltiin lähteä kauppakeskukseen, mutta naapurit kertoivat, että tunneli oli suljettu onnettomuuden takia, ja sen avaamisessa voisi kestää kauankin. Vaihdettiin siis lennossa suunnitelmia ja hypättiinkin lauttaan ja lähdettiin tutustumaan Ålensundin keskustaan. Todella kätevä lauttakuljetus olikin! Noin viidessä minuutissa yli, eikä mitään parkkipaikan etsimisiä tai muuta! Ja jännittävää seikkailua tietenkin. 🙂 Keskustassa lapset saivat lelunsa ja sen myötä me rauhan kuljeskella turistina pitkin kaupunkia. Aivan parasta sellainen päämäärätön haahuilu! Käveltiin Ålesundin vanhinpaan osaan ja siellä käytiin kahvilla ihanassa käytettyjen tavaroiden kaupassa. Macki löysi hienot art deko -kalvosinnapit ja me muut löydettiin espressot ja pillimehut. 😉

Syötiin vielä grilliruokaa katukeittiöstä. Ja ajatelkaas! Tarkeni syödä ulkona! Ja vieläpä ilman pipoa! Kyllä vaan kevät on pidemmällä, satakoon vaan vaikka koko loma, mutta täällä tarkenee ilman pipoa!