28.7.2017 Ölanti autolla

Tänään on sitten autoiltu, koko päivä. Ja koko Ölanti läpi, pohjoisniemestä eteläniemeen, länsireunaa alas ja itäreunaa takas ylös. Pituuttahan saarella on kuulemma sieltä pohjoisniemestä eteläniemeen 145 km ja leveimmillään saari on 16 km leveä.

Aloitettiin ensin kiertämällä pohjoisen lenkki, eli käytännössä katsomassa Norra udd ja Nabbelundin satama, ihan pohjoisosassa tie teki vain pienen silmukan ja sitten lähdettiinkin kohti etelää. Autosta kuului heti alkuun joku kummallinen ääni, varmaankin jarruista, Macki renkaita päivän aikana tunnusteli joka pysähdyksellä ja tarkkaili ääntä, mutta kasassa auto sentään päivän kesti! 😀

Bödassa pysähdyttiin aivan ihanassa leipomossa kahvilla. Kaffestuga, samassa paikassa siis kahvila ja leipomo. Myivät myös aamiaispaketteja, jos tämän olisi tiennyt, olisin jättänyt aamiaisen veneessä väliin. Hyvät cappuccinot ja pullat saatiin, mukaan ostettiin leipää ja keksejä.

Ajeltiin isoa tietä alaspäin. Oikeastaan koko saaren kiertää yksi iso tie, josta sitten joka niemennokkaan lähtee pieniä kärrypolkuja. Tien varrella oli todella paljon pieniä kyliä ja joka kylässä oli oma kirkko. Näin pikaisella, päivän läpileikkauksella sanottakoon, että uskomattoman paljon kirkkoja, karavaanareita ja leirintäalueita sekä tuulimyllyjä. Ja niin uskomattoman söpöjä pieniä taloja ja kiviaitoja! Mielettömän kaunista!

Poikettiin isolta tieltä etsimään uimarantaa, mutta vaikka ihan tuoreeseen turistikarttaan oli merkattu uimaranta, oli tiellä kuitenkin Privat-kylttejä, joten palasimme isolle tielle.

Puolen päivän aikoihin olimme Borgholmissa, jätimme auton parkkiin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Toki ihan ensimmäiseksi Borgholmissakin eksyimme satamaan ja kävimme vilkaisemassa, miltä Borgholmin satama näyttää. Ihan jos ei satuta purjehtimaan sinne, niin tiedämmepä ainakin. 🙂 Lounaaksi söimme silakkapihvejä rannassa, sellaisesta ruokakärrystä. Silakkapihvit oli hyviä, perunamuussi taisi olla mummonmuusia, mutta hintakin oli niin halpa, että annettakoon anteeksi. 🙂

Borgholmissa oli kuuma!! Alkoi olla jo ihan tukahduttavan kuuma, lapset vähän kitisivät kuumuutta ja minullakin iski päänsärky, joka kyllä onneksi helpotti särkylääkkeellä. Kävelimme kävelykatua läpi ja ihailimme taloja. Taas samanlaisia vanhoja, söpöjä taloja, kuin mitä koko saari on täynnä. Kaunis kaupunki. Borgholmin linna ja Solliden, eli se kuninkaallisten kesänviettopaikka, jäi meiltä välistä, nähtiin vain ohi ajaen ne. Porukka oli sen verran väsynyttä ja lapset kinusivat uimarantaa..

Seuraavaksi siis etsittiin ranta. Ekerumin leirintäalueella (yllätys, yllätys, taas yksi leirintäalue!) olikin tosi lapsiystävällinen ranta. Matalaa tosi pitkälle, molemmat lapset pystyivät huoletta uimaan käsipohjaa. Meidän lapsethan on aina ollut aika arkoja uimaan, vesi kylmää ja ilma kylmää. Mutta tänään innostuivat molemmat oikein kunnolla. Hyppivätkin laiturilta matalaan veteen. Lopuksi nostettiin vedestä kaksi tärisevää, mutta onnellista lasta.

Hedda nukahti autoon ja nukkuikin koko matkan eteläkärkeen asti. Saaren eteläosassa on iso luonnonsuojelualue, mutta me emme tänään lähteneet sinne patikoimaan. Siellä varmasti yksistäänkin patikoidessa saisi monta päivää kulumaan. Eteläkärkeen sen sijaan pysähdyimme ja nousimme autosta. Eteläkärjessä on siis Ottenbyn luonnonsuojelualue. Ja siellä aivan kärjessä on Långe Jan -majakka ja luontokeskus. Otteby on todella tärkeä etappi linnuille, joten luontokeskuksessa kerrottiin paljon linnuista. Suosikki oli lentosimulaattori, jossa itse sai käsiä heiluttamalla ja vartalon liikkeillä lennettyä pikkulintua Etelä-Afrikkaan. Majakkaan ei jaksettu kiivetä, olisi maksanut erikseen ja lisäksi eteläkärjessä tuuli tosi kovaa, joten en halunnut lasten kanssa lähteä ylös tuuleen seikkailemaan.

Paluumatkalle jatkettiin sitä isoa tietä, eli käännyttiin Ölannin itäpuolta kiipeämään pohjoiseen. Pysähdyimme Gräsgårdin satamassa, kartan mukaan siellä olisi saaren pittoreskein kalasatama. Koska ruoka-aika alkoi taas olla käsillä, päätimme kokeilla, löytyisikö kalasatamasta kalaa. Ja löytyihän sieltä! Satamassa tosin olivat veneet jo parkissa ja kalastajat viikonlopun vietossa, mutta mikäpäs muukaan sataman vierestä löytyi kuin leirintäalue! Ja grilli, jossa oli kalaruokia myynnissä. Ostettiin fish&chips ja olihan kyllä hyvää! Todella tuoretta kalaa! Ja taas todella halvalla! Kannatti poiketa! 😛 Ja satamakin oli toki kaunis.

Loppumatka oli kyllä kieltämättä aika lailla paluumatkaa. Porukka oli aika väsynyttä, lapsetkin katsoivat iPadilta videoita takapenkillä ja minäkään en enää ihan jokaista kirkkoa ja tuulimyllyä jaksanut kuvata. 🙂

Mukava päivä. Todellakin kannatti vuokrata auto ja ajella läpi Ölannin. Vaikka paljon ajettiinkin, tehtiin kuitenkin aika paljon ja aika pitkiäkin pysähdyksiä, eikä ole sellainen olo, että olisi vain istunut autossa koko päivän. Illalla Macki laittoi lapset nukkumaan ja minä kävin vielä katsomassa luonnon järjestämän näytöksen, auringon laskun mereen. Paljon oli ihmisiä rannalla sekä aallonmurtajalla, komea oli show!

27.7.2017 Byxelkrok

Engine run: 0,5 h

30 NM

Aikainen purjehtija pyykit pesee vai miten se nyt menikään. Tämä aamu tosiaan alkoi kello neljältä pyykkituvassa. Eipä ollut paljoa elämää satamassa siihen aikaan! Viideltä, kun kävin siirtämässä pyykit kuivausrumpuun, lähti ensimmäinen innokas purjevene merelle. Mehän olimme melkeen jo päättäneet jäädä Västervikiin toiseksikin päiväksi, käydä tutustumassa vaikkapa linnaan tai jopa lähteä bussilla Astrid Lindgrenin maahan, pitää välipäivä purjehtimisesta. Mutta sääennusteet olivat muuttuneet ja luvattiinkin ihan hyvää purjehduskeliä, joten merellehän me lopulta lähdettiin.

Harmaa aamu taas, mutta ei kylmä. Lähdettiin taas etelää kohti. Västervik on todella suojassa, noin kolmen mailin sisäväylän päässä, joten siellä ei todellakaan tiennyt vielä mitään sääolosuhteista. Tultiin Grönön ja Spårön välisestä todella kapeasta salmesta, virsikirjalla mukavassa myötätuulessa. Nopeusrajoitus salmessa on neljä solmua, me tulimme neljää ja puolta, ylinopeutta purjeveneellä! 😀

Salmen jälkeen aloin miettiä reittiä, mihin tänään purjehdittaisiin. Ja melkeenpä suoran viivan sai vetää Ölantiin, joten heitin ilmoille ehdotuksen, että mentäisiinkö jo tänään Ölannin puolelle. Ja niinhän me mentiin! Avomerta oli tällä reitillä, Västervik-Byxelkrok, noin parikymmentä merimailia. Aallokkoa oli kyllä taas, ei kuitenkaan ihan yhtä pahaa kuin eilen. Helposti olisi varmaankin tällä tuulella päässyt myös Visbyyn, mutta itse olin jo niin ajatellut, että jätetään Gotlanti väliin ja mennäänkin Ölantiin, että en edes osannut ajatella Visbyä vaihtoehtona!

Genaakkerilla tultiin koko avomeripätkä. Mukava ja helppo ylitys, jopa lämmintä, t-paidalla tarkeni koko ylityksen! Aallokko tietenkin vähän kiusasi ja kymmenisen astetta enemmän sivutuulta, niin olisi tullut vielä mukavammin. Mutta ei valittamista tällä kertaa. 😛 Kahden aikoihin iltapäivällä saavuimme jo Byxelkrokiin.

Byxelkrokin satama on siis Ölannin pohjoisosassa. Ihan pohjoiskärjessä olisi myös Nabbelundin satama Grankullavikenillä, mutta se satama menee jo vähän itäpuolelle Ölantia. Tänne siis tultiin, suojaisa satama isojen betonilaitureilla, avoin lounaistuulelle (SW), mutta nyt on luvattu kevyttä tuulta, kääntyy kyllä etelään yölle, mutta kaakkoistuuleksi (SE). Reunimmainen laituri toimii samalla aallonmurtajana. Satamassa oli vielä hyvin tilaa  kun me saavuimme, mutta iltaa kohti alkoi täyttyä ja lopulta illalla kiinnittivät jo kylkikiinnitykseen kolmattakin venettä. Kaikki kuitenkin mahtuivat sisään, ketään ei käännytetty pois. Pohjassa on kasvillisuutta niin paljon, että melkeen häijyä teki, kun epäilytti syväys. Riitti silti.

Heti satamassa on mukavan pieni tori, paljon punaisia vanhoja rakennuksia, joissa myydään niin käsitöitä, designia kuin ruokaakin. Vähän jäi kaihertamaan yksi kello, voi olla, että se pitää vielä noutaa sieltä mukaan…

Käytiin jätskillä, piheinä ostettiin ICAsta jädet ja syötiin ne puiston pöydässä. 😀 Jätskien jälkeen lähdettiin käymään rannalla kävelemässä, tosi hieno ranta! Aivan sileitä kiviä, samanlaisia kuin Jurmossa, sekä tosi hienoa hiekkaa. Päivä oli lämmin, mutta aika pilvinen. Ei otettu mitään rantakamoja mukaan, vaan käytiin vain kävelemässä. Hedda nyt tietenkin kävi vähän kahlaamassa, ei malttanut pysyä poissa merestä, vaikka aallot aika isoina rantaankin löivät.

Huomiseksi vuokrattiin auto. Tulee siis päivä ilman purjehdusta, johan tässä kuusi päivää putkeen purjehdittiinkin. 🙂 Ajateltiin autolla käydä kiertelemässä Ölantia, varsinkin jos saaren itäpuolta kävisi autolla vilkaisemassa, sinne nyt kun ei kuitenkaan purjehtimaan lähdetä, ainakaan tällä lomalla. Ja autolla varmaan saadaan aika hyvää kuvaa, mitä tämä saari oikeastaan onkaan. Nyt vaikuttaa lupaavalta, jo täällä Byxelkrokissa on kaunista, mitä kaikkea huomenna sitten löydämmekään!