22.7.2017 Rånö

Engine run: 3 h

33 NM

Tankattu 28 l

Ei nyt tietenkään mikään yllätys ollut, mutta bileet perjantai-iltana Sandhamnissa kyllä oli! Joka veneestä eri musiikit kaikuivat yli sataman, ihmiset lauloivat ja nauroivat aivan estottomasti, kunnes kahdeltatoista kaikki meteli lakkasi. Satamasta kertoivat aamulla, että yhdeltätoista on hiljaisuus, vaikka tunnin myöhempään todellisuudessa, silti aika vaikuttavaa, että se meteli loppui kerrasta. Aamulla sitten oli hiljaista satamassa! 🙂

Aamu oli harmaa, mutta ihan yllättävän lämmin. Muutama pisara vettäkin tuli, mutta aika nopeasti aurinko alkoi pilkistellä ja ilma lämmetä. Tultiin aluksi moottorilla, sen verran kapeita kohtia oli ja taas vastatuulta. Runmärön ja Långholmenin välisestä kapeasta kohdasta tultiin. Navionics näyttää 3 metrin syvyyttä siihen kohtaan, mutta ei kyllä ihan koko aikaa ollut niin syvää, kahdessa metrissä kävi, ei mitään pohjakosketusta, mutta hyvä tietää, 2m syväyksellä päästiin, paljon siitä enemmän, en kyllä lähtisi kokeilemaan. Kaunis tuo kapea kohta kyllä on! Molemmilla puolin ihania punaisia huviloita! ❤

Runmärön jälkeen nostettiin purjeet ja ihan mukavalla sivutuulella päästiin purjehtimaan. Mukava purjehdus, lämmintäkin! Hedda on ollut vielä hieman heikossa kunnossa, vähän väliä nukahtelee, vatsa on sekaisin ja ajoittaista tyytymättömyyttä ilmassa. Mutta sitten taas vuorotellen on tosi iloinen ja reipas oma itsensä. Lapset olivat tänään aika paljon ulkona. Nostin heille ämpärillä vettä ja leikkivät vesileikkejä. Ei paljoa tarvita!

Tuuli kuitenkin kävi niin heikoksi, että ajoimme taas loppumatkan moottorilla. Tultiin Rånön luonnonsatamaan, Utön viereen. Aika paljon on veneitä, sekä kallioihin kiinnittyneenä, että ankkurissa. Me jäimme ankkuriin ja pumppasimme kumiveneen. Meidän jälkeen tuli vielä monta venettä lisää, aika pelottavan lähellekin ankkuriin yksi brittivene, toivottavasti ei törmätä!

Macki jäi veneelle lepäämään ja leikkaamaan videoita (olettehan käyneet katsomassa edellisistä postauksista videoita? Ne ovat tulleet sinne vähän kirjoituksista jäljessä), me lähdimme lasten kanssa Rånöön kumiveneellä. Kävi ilmi, että täällä olisi joku kyläkin, kauppaa ja jopa ravintolaa. Me kuitenkin tyydyimme leikkimään metsässä ja kallioilla sekä uimaan. Aluksi kuitenkin kävimme hieman seikkailemassa metsässä ja on kyllä mahtava, miten nämä kaksi keksivät leikit yhdessä, miten niiden mielikuvitus (okei, Oscarin lähinnä, vielä) alkaa kehitellä mitä hienoimpia juonia leikkeihin!

Rantaan tulimme kumiveneen viereen uimaan. Kallioiden välissä hiekkaranta, pienen pieni, mutta riitti meille aivan hyvin. Ilta-auringossa oli vielä lämmin ja lapset uivat innoissaan. Oscar opastikin minua: “äiti se ensin tuntuu kylmältä se vesi, mutta sitten kun siellä vaan on, ei se yhtäkkiä olekaan enää kylmää!” 🙂