8.8.2017 Rödhamn

Engine run: 2h

52 NM

Ennusteet vielä aamullakin vaikuttivat niin hyvältä, että päätimme lähteä ylittämään Ahvenanmerta. Toki tunti nukuttiin pommiin, viideltä oli tarkoitus lähteä, kuudelta Hedda herätti meidät. Hiljaisesta ja rauhallisesta paratiisista lähdettiin, kaunis ja aurinkoinen aamu, ei liikenteessä vielä ketään muita. Ja lämmintä oli heti aamusta!

Lähdettiin pohjoisväylää pois. Paikoin todella kapeita kohtia, mutta hyvin riitti vettä ja leveyttä, päästiin ongelmitta pois. Aamu oli tosi rauhallinen, ei taaskaan tuullut riittävästi, vaan ajettiin aluksi moottorilla. Blidön kohdalla nostettiin purjeet ja loppumatka tultiinkin sitten mukavasti purjeilla aivan Rödhamniin asti.

Aluksi tosin vielä hieman rauhallisempaa vauhtia, tuulta vain noin 4 m/s paikkeilla. Nostettiin genaakkeri ja saatiin hieman enemmän vauhtia. Ohiteltiin kivasti muita veneitä. 🙂 Ja ihailtiin taas ohiajavia lauttoja, todella paljon oli laivaliikennettä näin aamusta.

Tultiin avomerelle ja tuuli alkoi olla jo lähempänä 9 m/s, joten laskettiin genaakkeri, nostettiin genoa ja reivattiin storaa ykkösreiviin. Vauhti pysyi silti samana, yli 7 solmua koko ajan! Aallokko vain oli aika isoa. Macki teki aivan kunnon työn ruorissa koko päivän, ihan hetken minä kokeilin, mutta ei mennyt ihan kauhean hyvin noin isossa aallokossa, olin koko ajan hetken liian myöhässä, joten vene keikkui aivan hirveästi. Niinpä vaihdoimme taas osia. Minulla tämä ylitys oli tosi helppo! Sopivan lyhyt ja kulki mukavasti. Ja kelikin oli ihan täydellinen siitä, että pystyi olemaan ulkona, sisällä lounasta laittamassa ja lapsia palvelemassa kyllä meinasi tulla huono olo. Macki säykäytti minut oikein kunnolla. Oltiin jo Suomen puolella, mutta avomerellä silti. Tulin sisältä ja Macki kehoitti katsomaan syväysmittaria. Minähän siis olin navigoinut ja niin monesti tarkastanut, että reitti toimii. Syväysmittari näytti 3,5m. Säikähdin niin paljon! Nappasin kartan ja aloin tutkimaan, missä ihmeessä ollaan! Oikeastihan syväys oli jotain 190m ja meidän mittari menee ihan sekaisin noin isoissa lukemissa! 😀

Iltapäivällä rantauduttiin sitten Rödhamniin. Satamassa kyllä veneitä ihan mukavasti, mutta ei missään nimessä täyttä. Tähän aikaan alkaa varmaan monessa satamassa jo hiljenemään ja uskoisin, ettei meillä tällä kertaa ole ongelmia mahtua minnekään minne halutaan mennä. 🙂 Rantauduttiin lähes samalle paikalle, kuin viime vuonna, eli kohtaan, jossa vanha ja uusi laituri kohtaavat. Ei kuitenkaan ollut mikään erityisen hyvä valinta, selkeästi matalampaa on tässä päässä, eli jatkossa jos valitsemaan paikkaa pääsee, itäpäähän laituria.

Lapset sain matkalla päiväunille lupaamalla, että se joka lepää hetken, pääsee uimarannalle. Niinpä lähdimme heti ensitöiksemme rantaan. Lapset kävivät uimassa ja leikkivät hiekkaleikkejä. Laiturille oli nostettu myös liukumäki, josta sitten voi liukua suoraan mereen. Syväys liukumäen kohdalla ei ollut kuin polvenkorkuinen, Heddallakin riitti jalat pohjaan. No, Oscar sitten innokkaana lähti, että haluaa mennä laskemaan mäkeä. Lähdin kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan, että olen lähellä nostamaan, jos säikähtääkin, eikä saa jalkoja alleen. Ja oi että sain kyllä päivän naurut! Vieläkin naurattaa, kun ajattelen näkyä! 😀 Poika laski innoissaan alas, mutta ei ottanut jaloilla ollenkaan vastaan, vaan aivan istuma-asennossa upposi kokonaan pinnan alle. Sai kyllä heti itse jalat pohjaan ja ponnistettua ylös, pärski vettä ja räpytteli silmiä – ja alkoi itsekin nauramaan! Niin hauskan näköistä ja selkeästi yllättyi itsekin, mitä tapahtui! 😀 Hedda laski myös, mutta häntä sentään pidin käsistä kiinni, enkä päästänyt ihan yhtä estottomasti veteen.

Illalla käytiin vielä koko porukalla kävelyllä. Luotsituvalle, rannalle aaltoja katsomaan ja museolle. Aallot olivat jo päivästä jonkin verran rauhoittuneet, ei enää niin isoja. Tuuli kuitenkin ja edelleen ihan mukavasti löivät rantaan. Museo sijaitsee siis saaren luoteisrannalla, entisessä radiomajakkatalossa. Museossa kerrottiinkin, miten radiomajakat ovat toimineet ja muutakin tämän alueen historiasta. Mielenkiintoista!

Ja niin kaunistahan täällä on! Ihastuin jo ensisilmäyksellä viime vuonna ja nyt ihastus vain syveni. Nimensä veroisesti saari on punainen, punaista kalliota, punaisia kiviä, punainen hiekkatie. Kanervikkoa, joka nyt kukki täydessä kukoistuksessaan, ihanat valkoiset rakennukset, jotka näkyvät kauas merelle ja joita kohti voi ottaa suuntaa jo Ruotsin puolelta tänne purjehtiessa. Tykkään tosi paljon! Rödhamn! ❤

26.7.2016 Paluu Suomeen – Rödhamn

Engine run:  4 h 15 min

67 NM

Tänään aloitettiin aamu jo tosi aikaisin, herätyskello soimassa viideltä ja lähtö. Lapset onneksi jatkoivat vielä nukkumista, minäkin kävin vain lähdön ulkona ja ihailemassa hienoa aamusumua, mutta menin sitten jatkamaan unia. Tai unia ja unia, en meinannut saada unta, siis mitä?!! Vanhuus tosiaan tullut!

IMG_4361

IMG_4365

IMG_4369

IMG_4382

Seitsemän jälkeen alkoi sitten myös meidän muiden aamu, kun Macki oli ensin nauttinut hiljaisuudesta ja aamuluonnosta ensimmäiset tunnit. Purjeet oli nostanut, mutta tuulta oli sen verran heikosti ja vaihtelevasti, että moottori oli silti käynnissä. Mysattiin lasten kanssa sängyssä hyvä hetki, ihanat aamuriehumiset! ❤

IMG_4385

IMG_4386

Kun lopulta selvittiin Mackin seuraksi ulos, oli sumu hälvennyt ja tullut taas lämmin. Koko Ahvenanmeri tultiin yli shortseissa ja lyhythiaisella paidalla! Oli aivan täydellinen keli ylitykseen, kuutisen metriä sekunnissa etelätuulta, lämmintä ja hyvä vauhti! Aivan mielettömän kivaa! Aika paljon oli muitakin matkalla yli, molempiin suuntiin. Kiva purjehdus oli! Lapset olivat välillä sisällä (en ymmärrä, miten pystyivät olla siellä, kuuma!), välillä ulkona. Hedda todisti, että seisaalleen voi nukkua, nojasi oviaukkoon, minä olin ruorissa ja sanoin Mackille, että toi nukahtaa tohon, ole valmis ottamaan koppia, kun jalat pettää alta. No, Macki haki jotain sisältä ja kun tuli ulos, oli tyttö jo täydessä unessa! 😀

IMG_0167

DSC_0545

DSC_0548

DSC_0552

DSC_0554

Ja Oscarin lippis tippui mereen! Oli uittamassa venettään ja nukahtamaisillaan kaiteeseen nojaten. Olin juuri menossa hakemaan häntä pois sieltä, niin pää notkahti ja lippis osui kaiteeseen ja lähti tuulen mukaan. Voi sitä katkeraa itkua! Harmitti poikaa niin paljon! Lupasin, että ostetaan uusi lippis, kun kauppa tulee kohdalle. Itki raukkaparka: “Just tän takia mä sanoin sulle, että pitäis ostaa mullekin lippis!”, tarkoittaen, kun Heddalle ostettiin ja ihmetteli, miksi hän ei saanut lippistä. 🙂 Ja vielä myöhemmin päivällä vastaantulevaa purkkaria katsellen: “Ai meneekö toi Ruotsiin, onko Ruotsi tuolla? Mä voisin sanoa sille, että hakee mun lippiksen!” Voi rakasta, Altsu-serkun perintölippis sentään! 🙂

DSC_0558

DSC_0572

DSC_0578

DSC_0588

IMG_0171

Tultiin Rödhamniin, joka on kuulemma itsestään selvä paikka levähtää joko ennen tai jälkeen Ahvenamerta. No, me ei olla siltikään aikaisemmin täällä käyty, nyt Linnea ja Sixten olivat varailemassa meille paikkaa ja odottelemassa meitä. Luvattiinpa lettujakin Suomeen paluun kunniaksi! Kalliot tosiaan on punaiset ja luotsimökki näkyy kauas merelle. Satama täynnä, ankkurissakin paljon veneitä. Ankkurissa olevatkin kuulemma maksavat pientä satamamaksua, perustelevat sen roskismaksuna.

DSC_0599

IMG_0183

IMG_0184

Rantauduttiin, mutta niin oli karikkoista laiturin reunimmaisena, ettei vedetty keulaa ihan laituriin asti, vaan hoidettiin kulku Sixtenin ja Linnean veneen kautta. Ja saatiinhan me lettuja! Niin hyvää oli ja niin hauska oli nähdä pitkästä aikaa, päästä vaihtamaan kuulumisia!

IMG_0173

IMG_0175

IMG_0178

Lapset nauttivat kalliokiipeilystä, Heddakin esitteli parhaat ja uhkarohkeimmat temppunsa. 🙂 Macki ja lapset löysivät uimarannan, jonne tehtiin vahdinvaihto ja minä jäin vielä lasten kanssa niin, että uivat varmaan lähemmäs kahta tuntia! Tosi kiva ranta olikin. Näytti olevan isompienkin suosiossa, kun laiturilta pystyi ihan kunnolla hyppimään. 🙂

IMG_0182

IMG_0186

Ilta vielä nautittiin Linnean leipomia herkullisia sämpylöitä teen ja kahvin kera meidän veneessä. Oscar kävi Linnean kanssa kumiveneellä soutamassa ja ystävystyi näin kertaheitolla. Ei enää mitään ujosteluja eikä arasteluja, nyt ollaan parhaita ystäviä! Iltanukahtaminen oli hieman haastavaa molemmilla lapsilla, elämme varmaan kaikki vielä Ruotsin ajassa, molemmat nukkuivat aika paljon päivällä ja iltaan asti oli niin kivaa ohjelmaa, että vauhtia ei meinannut saada pysähtymään. Toivottavasti nukkuvat nyt yön kunnolla!

IMG_0190

DSC_0609

IMG_0196

IMG_0197

Kiitos Linnea ja Sixten kaikesta; paikasta, letuista, sämpylöistä, mutta ennen kaikkea seurasta ja lasten leikittämisestä! ❤