1.8.2017 Arkösund Snedskär

Engine run: 2h

39 NM

Kaasupullo vaihdettu

Hedda herätteli meitä tänään jo kuuden jälkeen, tosin itse jatkoi sitten vielä unia jopa yhdeksään asti. Mutta meidät sai hereille ja päätimme jo seitsemän jälkeen nostaa ankkurin ja lähteä purjehtimaan. Poukamaamme paistoi aurinko hetken, kun herättiin, mutta lähes saman tien keli muuttui harmaaksi ja heitti muutaman sadepisarankin. Ei kuitenkaan pahemmin kastuttu, koko päivän todella tummat pilvet seurasivat meitä, ilma oli jopa painostavan kuuma, mutta ei siltikään ukkonen yllättänyt.

Alkumatka mentiin moottorilla, purjeet nostettiin kyllä heti, mutta ei sitten kuitenkaan tuuli ihan riittänyt. Kun lopulta Kvädön kohdalla päästiin purjehtimaan, tulikin lopulta kiva purjehdus. Galatea kulki hyvin ja reitti oli taas sopivan vaihteleva. Keli oli aamupäivällä aika huono, iltapäivällä sitten muuttui jo aikaisemmin mainituksi painostavan kuumaksi. Tuuli loppumatkasta jopa 11 m/s, mutta tuuli ei tuntunut kovalta, niin mukavasti Galatea eteni!

Paljon oli liikennettä! Ja kiviä! Evert Tauben mukaan yksi maailman kauneimmista, mutta vaarallisimmista väylistä. Ja ei välttämättä väärässä ole ollut, niin kaunistahan se on puikkelehtia siellä kallioiden ja kivien välissä, mutta kyllä välillä meinaa hermostuttaakin, että mahtuuko tosta oikeasti! 😀

Arkösundin edustalla ihailtiin Kejsaren-merimerkkiä. Kuulemma kirous seuraa, jos menee tuhoamaan Kejsarenia, parempi, ettei siihen mene sitten törmäilemään. 😉

Meillähän on Linnealta ja Sixteniltä lainassa satamakirja tälle alueelle, oma kirja meillä on vain Arholma-Landsort. Tämä lainakirja on vanha, mutta tähän asti kaikki on pitänyt aika hyvin paikkaansa. Mutta nyt ei tosiaankaan enää pitänyt. Kirjan mukaan Arkösundissa olisi neljäkin vierassatamaa. Ensimmäisen löysimmekin, NSS:n kotisataman, mutta se oli aika avoin tänään puhaltaneelle etelätuulelle. Seuraavaksi kirjan mukaan oli kaksi vierekkäin, Kajen ja Badholmen, siellä olikin vain kyltti, että vierassatama on muuttanut, ei mitään tietoa minne. Nettisivutkin muuten vielä veivät tänne samaan Badholmeniin, joten en osannut edes epäillä kirjaa tällä kertaa. Ajettiin eteenpäin ja niemen takaa löytyi vielä kaksi satamaa, joista Snedskärille tultiin. Tämä on myös venekerhon oma satama, mutta missä vieraat saavat yöpyä merkityille paikoille. Ja paikat oli merkitty näkyvästi, hyvät puomipaikat, satamamaksu 100 SEK ja rauhallinen satama. Loppujen lopuksi hyvä vaihtoehto! Vettä ei ole, mutta pärjäämme kyllä vielä ilman. Illalla kävimme vilkaisemassa vielä sen viimeisenkin sataman, leirintäalueen vierellä olevan sataman, sielläkin oli kyltti, tällä kertaa kertoi, että vierassatama on lopettanut.

Paistettiin pannukakkua veneessä. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin pannaria ja hyvin onnistui! Ruuan ja pannarin jälkeen kumivene oli pumpattu ja lähdimme tutustumaan Arkösundin kylälle. Ajoimme kumiveneellä aivan pieneen satamaan, kylän reunalle, sidoimme kumiveneen laituriin ja lähdimme etsimään kylää.

Arkösundia on hirveästi kehuttu, miten kaunista ja upeaa siellä on. Pakko kyllä sanoa, että en ehkä aivan ymmärrä, mistä ne kehut tulee. Tai sitten me ei vaan löydetty oikeille mestoille. Kylällä oli toki muutama ravintola ja kahvila, minigolfia. Vierassatamassa – kyllä, se ensimmäinen, etelätuulelle avoin satama, oli sitten virallinen vierassatama – oli kalakauppa. Jossain parin kilometrin päässä olisi ollut uimarantaa. Ei varsinaisesti siis tarvetta millekään pidemmälle pysähdykselle täällä.

Ajeltiin kumiveneellä takaisin omaan satamaan ja todettiin, että ihan hyvä vaihtoehto oli. Lapset leikkivät hetken rannalla leikkipuistossa. Minä kiertelin hieman ihailemassa ympäristöä. Illalla kävin vielä nauttimassa mahtavasta auringonlaskusta kallioilla. Kaunista kyllä on!