1.10.2017 Kausi 2017 on ohi

Tänä viikonloppuna sitten virallisesti päättyi kausi 2017. Lauantaina nostettiin Galatea. Vielä on hieman siivoiluja jäljellä ja muutamia patjoja veneessä. Macki kävi tänään vaihtamassa öljyt ja öljysuodattimen.

Millainen meidän kausi 2017 sitten oli? Todella hyvä kausi! Kylmä kesähän tämä toki oli, sadepäiviä ei tosin osunut meidän kohdalle kuin muutama, mutta helteisiinkään ei päästy. Muutamana päivänä aidosti shortsipurjehdusta, valtaosa purjehduksista kuitenkin reilusti vaatteita päällä, mutta kivat tuulet ja ei sadetta. Uutta spinnua on käytetty, genaakkerillakin ollaan tultu. Ja minullakin alkaa olla tunne, että luotan itseeni enemmän myös purjehtiessa. Jopa hetkittäin ilman Mackia siis.

Tilastoja vuodelta 2017:

  • 59 yötä veneessä, 73 päivää
  • 1560 NM, tosin kryssejä ei ole huomioitu, vain välimatkoja
  • 100 moottorituntia
  • 231 l dieseliä
  • 6 kaasupulloa
  • 4 punkkia kiinni, Heddalla kaksi, Oscarilla kaksi.

Vähemmän yövyttiin veneessä kuin kaudella 2016. Merimaileja tuli kuitenkin enemmän. Keskimääräinen päivämatkamme näyttäisi olevan noin 20 NM.

Suosituimmat kohteet tälläkin kaudella oli Högholmen ja Elisaari. Sijaintinsa vuoksi nämä molemmat sopivat niin loistavasti viikonlopun viettoon. Högholmenilla tapaa aina ihania NJK:laisia ja aina on yhtä mukavaa viettää rauhallista kesämökkielämää tässä niin upeassa saaressa. Elisaaressa luonto on mitä mahtavin, lampaita, sieniä, metsää, kallioita… Ja monia mukavia treffejä S/Y Fannyn kanssa.

Niin monia ihania paikkoja ollaan käyty, osa vanhoja tuttuja jo, toiset uusia tuttavuuksia. Joitain kauden 2017 kohokohtia tai erikoisuuksi voisin taas nostaa tähän. Helatorstain jälkeistä perjantaita hyödyntäen purjehdimme Tallinnaan ja vietimme siellä ihanan miniloman. Säät todella suosivat ja pääsimme aivan aitoon kesäloman tunnelmaan.

Viikko ennen juhannusta Galatea osallistui ensimmäistä kertaa purjehduskilpailuun, Emäsalon lenkkiin. Veimme lainalapset mukanamme, suurperheenä, veneen Helsinkiin ja tutustuimme samalla upeaan Vallisaareen. Vallisaari ja Kuninkaansaari siis olivat upeita, satama ei niinkään.

Kesälomareissu kesti yhteensä 4,5 viikkoa ja suuntautui länteen, Ruotsin puolelle. Suomen Utössa minä vierailin ensimmäistä mutta en varmastikaan viimeistä kertaa. Utöstä jatkoimme suoraan Ruotsin puolelle, Sanhamniin. Säästimme varmastikin nelisen päivää siihen verrattuna, että olisimme lähteneet kiertämään Ahvenanmaan kautta, mutta kyllä 18h ylitys minulle otti koville. Ruotsin puolella harrastettiin edellisiä kesiä enemmän luonnonsatamia, kiitos kumiveneen! Öland oli meidän kääntymispiste. Jätettiin vene saaren pohjoisosaan ja kierrettiin koko saari autolla. Oli todella järkevä veto, hyvän kokonaiskuvan sai Ölannista. Kolmården oli ihana, siitä puhutaan vieläkin! Suomen puolelle palatessa, Kastelholm ei pettänyt odotuksiani, rakastuin linnaan!

Ihania hetkiä ollaan taas saatu viettää merellä ystävien kanssa, kiitos siitä teille kaikille! ❤ Kiitos Bergströmit monista treffeistä, teidän kanssa on aina niin mukavaa! Kiitos Alamäet mukavasta päivästä, tuon päivän jälkeenhän tekin ostitte veneen. 🙂 Kiitos Fammo Högholmen-päivästä, lämmintä ja mukavaa meillä oli! Kiitos Weckströmit, ensi kaudella purjehditaan enemmänkin yhdessä! Kiitos Emäsalon lenkin kisamiehistölle, sijoitusta tärkeämpää on hyvä kokemus. 😉 Kiitos Rönnbackat mukavasta Tammisaaripäivästä! Kiitos mummo, vaari, Vellamo ja Vilja synttäripurjehduksesta! Kiitos Eki, Hanna, Emma ja Frida vieraanvaraisuudestanne! Kiitos Linnea ja Sixten Nynäshamn-päivästä. Ne katkaravut ja Linnea sinun leivät! ❤ Ja kiitos lainalapsillemme, Alvarille, Amandalle ja Almalle kesän molemmista reissuista, isosiskoille ja isoveljelle on aina tilaa veneessämme!

Kautta 2018 odotellen. Tästäkin talvesta varmasti selviämme, näin syksyisin sydämeni silti aina hieman särkyy, mutta parsiutuu taas kasaan kevään ensimmäisten suolaisten tuulten hoidossa. Blogi hiljenee taas varmasti jonkin verran, mutta jotain päivityksiä voisi yrittää talvenkin aikana kirjoitella. Kiitos myös teille lukijani, toivottavasti olette viihtyneet seurassamme kaudella 2017, toivottavasti seuraatte mukana myös kaudelle 2018. 🙂

24.9.2017 Kauden 2017 viimeinen purjehdus; Jussarö-Siuntio

Engine run: 3,5h

35 NM

Aurinkoinen, mutta tuulinen sunnuntai. Tuuli idästä, joten vastatuulta ja kryssikotimatka edessä. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen, purjeet nostettiin heti ja lähdettiin kryssimään. Lapset vuorottelivat taas, sisällä ja ulkona. Hyvin pärjäsivät kovassakin tuulessa. Alvar osallistui purjeiden nostoonkin ja yhdessä minun kanssani nosti storan.

Kivaa kryssimistä! Koko ajan tekemistä, kun kohtuu kapeaa väylää tultiin, sisäkautta siis. Tuuli oli taas aika kova ja aallokkoakin alkumatkasta jonkin verran, tultiin ykkösreivillä. Mukavan lämmintäkin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lounasta venytettiin vähän pidemmälle, koska minäkin halusin kryssiä ja Barösund oli kuitenkin tulossa. Hyvällä ruokahalulla kaikki sitten söivätkin, kaksi santsikertaa melkein kaikille! Ja tyhjentelin siis tänä viikonloppuna aika huolella varastoja ja tänäänkin syötiin ihan pussimakaroneja, joita oli veneessä varamuonana ollut. Kommentit oli ihan loistavia, Alma totesi: ” sä oot kyllä tosi hyvä kokki!” ja Alvar: “oli mulla nälkäkin, mutta mä otan siksikin lisää, että tää on niin tosi hyvää!” 😀

Barösundin jälkeen ei enää nostettu purjeita vaan alettiin pikkuhiljaa purkaa venettä. Aivan uskomattoman haikeaa, että tässä tosiaan tämän kauden purjehdukset oli! Vielä en ole laskenut öitä enkä maileja, pitää tehdä sellainen postaus tässä kauden päätteeksi, kerätä myös kauden 2017 muistoja kokoon. Huh, mielettömän haikeaa! Ei millään haluaisi vielä lopettaa, mutta Suomen kesä ja venekerhon aikataulut nyt vaan on tällaiset. Minähän haaveilin vielä lokakuunkin purjehduksista, että olisi tilattu oma nosto marraskuun alkuun, mutta Macki palautti maanpinnalle ja muistutti, että satamasta suljetaan vedet aika pian viimeisen noston (eli 7.10.) jälkeen.

Kotisatamaan rantauduttiin kolmen aikaan, hyvinkin jo riisutulla veneellä. Maija tuli hakemaan lapsia ja joutui siinä samassa auttamaan purjeiden kantamisessa ja viikkaamisessa sekä tavaroiden roudaamisessa. Vieläkö jatketaan viimeisen purjehdusviikonlopun perinnettä? 😉

Ensi lauantaina siis nosto. Sitä ennen vielä veneen tyhjennystä ja toivottavasti ehdin siivotakin vielä kun vene on vedessä, joka vuosi nimittäin haaveilen lämminvesivaraajan hyödyntämisestä ja aina myöhästyn. Ehkä tänä vuonna! Ehkä varaan perjantai-illan Galatean siivoukselle.

17.9.2017 Aurinkoinen syyssunnuntai

Engine run: 3h

16 NM

Tankattu 42l

Aurinkoa riitti tällekin päivälle. Sunnuntai valkeni todella kauniina. Kosteutta oli aamusta melkoisesti, mutta nopeasti aurinko kuivatti paikat. Macki aloitti aamun kannen pesulla, voi kai sitä niinkin haluta tehdä ennen aamupalaa! 😀 Me muut sentään otimme oikean marssijärjestyksen, ensin aamupalat, sitten lapset ulos laiturille ja itse kahvikupin kanssa perään. Tosin Macki oli se aikainen mato, joka kyllä ehti samaan rytmiin meidän muiden kanssa kahvi-osiossa. 🙂

Lapset leikkivät yhdessä pitkin laituria ja metsää, uittelivat veneitä, melkeen kahlasivat itsekin ja tietenkin kalastivat. Tänään ei kyllä kala napannut, ehkä olivat vielä nukkumassa. 🙂 Pikkuhiljaa alkoi Elisaari tyhjentyä. Me otimme normaalin setin, eli lounas vielä Elisaaressa, lounaan jälkeen kotia kohti.

Käytiin Barösundissa tankkaamassa. Kauppa oli jo kiinni, mutta lossi nähtiin ja riemuittiin siitä. Tuuli oli heikkoa koko päivän. Ihan hetkittäin kävi 3m/s, jolloin toki kävi mielessä purjeiden nosto, mutta sitten taas tippui alle kahden. Tultiin siis moottorilla. Vaikka aurinko paistoikin ja rannassa sekä spreikan alla olikin todella lämmin, ruorin takana alkoi kuitenkin loppumatkasta palelemaan. Minä ajoin muuten, Macki tuli Vormön itäpäässä ruoriin.

Todella ihana viikonloppu takana! Mieli on levännyt. Mukana silti pieni haikeus, kausi alkaa lähestyä loppuaan. Luimme satamassa tarkemmin, ei ensi viikonloppuna olekaan isojen veneiden nosto, vaan 30.9. Luultavammin siis vielä yksi viikonloppu jäljellä. Joka henkäyksellä ja joka silmäyksellä tallennan näitä hetkiä pitkän ja pimeän talven varalle. Talvella suljen silmäni ja palaan Galatean kannelle, tunnen meren tuoksun ja tuulen, auringon…

Mutta ei siis mennä vielä asioiden edelle, hyvä viikonloppu oli nyt ja nautitaan kaudesta loppuun saakka! 😀 Illalla löydettiin Oscarista vielä punkki, laskuissa jo meinaa seota, oisko kesän neljäs, kaksi molemmilla lapsilla. 

3.9.2017 Vesisadetta kotimatkalla

Engine run: 2h

10 NM

Kotimatka. Tänään oli ihan puhtaasti vain suoriutuminen kotiin, ei muuta.

Lähdimme jo kahdeksan aikoihin, aamupala syötiin matkalla. Satoi hiljakseltaan vettä, eikä tuullut. Iltapäiväksi oli kuitenkin ennustettu kovaa itätuulta, siksi lähdimme jo niin aikaisin matkaan. Niin isot kiitokset vielä Fannyn miehistölle; leivästä (miten voikaan unohtua?!), yöpaikasta, mutta ennen kaikkea loistavasta seurasta! ❤

Kotimatka meni pakkaillessa ja Mackilla kantta pestessä. Tuulta ei ainakaan täällä maissa huomannut iltapäivällä, ei mitään myrskyyn viittavaa. Koska olimme niin ajoissa jo kotona, kävimme Oscarin kanssa kahdestaan leffassa Mackin ja Heddan viettäessä laatuaikaa kotona.

20.8.2017 Kotimatka

Engine run: 15 min

10 NM

Ihanan aurinkoinen ja lämmin aamu! Aamupala sitlodanissa, se täydellinen paikka ihmisen nauttia aamupalaa! ❤ Otettiin rennosti, tiskattiin, tyhjennettiin kumivenettä ja kello oli taas melkein yksitoista, kun käytiin kiittelemässä s/y Stellan miehistöä seurasta. Mukava oli tutustua!

Lähdimme kotimatkalle, Oscar nukahti sisään, Hedda hetken kuluttua ulos. Hedda toki hetken kävi ohjaamassakin. Me nostimme purjeet heti ja kyllä taas kulki Galatea niin mukavasti! Varauduimme kryssiin, mutta tuulikin juuri täydellisestä suunnasta, sivutuulta, pääsimme Upinniemeen tosi hyvällä vauhdilla ja todella kivuttomasti! Mietimmekin, jatkaisimmeko eteenpäin ja tulisimme kotiin vasta alkuviikosta. Pääsemme siis juhlimaan häitä pohjanmaalle ensi viikonloppuna, joten kotiin olisi silti tultava ja sukuloimaan ja juhlimaan lähdettävä.

Käännyimme silti Kantvikin väylälle kotisatamaa kohti. Ja ihan hyvä ratkaisu vaikutti olevan, sen verran innokkaasti lapset sitten koko loppupäivän leikkivät naapurien kanssa, iltaan asti. Kantvikin väylällä tuuli suoraan takaa. Emme kuitenkaan enää noin lyhyeksi ajaksi jaksaneet spinnua nostaa, vaan purjehdimme virsikirjaa. Mukavasti kulki näinkin.

Koko matkan tuuli noin 6-7 m/s, paitsi Pickalan lahdella sitten alkoi lähestyä jo 10 m/s, juuri sopivasti rantautumista ajatellen! 😉 Kaikki meni kuitenkin hyvin, saatiin rauhassa purjeet laskettua ja rantauduttua ilman mitään häslinkiä.

Ensi viikonlopusta tulee sitten ensimmäinen viikonloppu sitten huhtikuun, ettemme ole merellä. Huimaa! Syy on toki mitä mukavin, veljeni häät. Kesäloman purjehdukset todennäköisesti nyt kuitenkin oli tässä, yritän saada aikaiseksi vielä koostetta kesälomasta viime vuoden tapaan.

14.8.2017 Kotiin 32 päivän jälkeen

Engine run: 1h

75 NM

Tuttuun Taalintehtaan tapaamme, lähdimme ajoissa liikenteeseen ja tultiin kotiin asti. Joku vissiin voisi kertoa, että on tossa matkan varrella kivoja paikkoja pysähtyä, myös tähän suuntaan tullessa. 😉 Kuuden maissa heräsimme, puoli seitsemältä oltiin liikenteessä. Kaunis aamu, hienoa sumuakin!

Alkumatka tultiin kuitenkin moottorilla, tuuli oli sen verran kevyttä. Minä menin takaisin sisään jatkamaan vielä hetkeksi unia. Kauaa en tosin ehtinyt nukkua, heti seitsemältä Oscar tuli innoissaan haastamaan Afrikan tähteen. Pelattiin sitten aamupalalla pari peliä.

Aamupalan jälkeen nostettiin purjeet ja minäkin kömmin ulos. Aurinko paistoi, mutta aamu oli aika viileä. Päivän mittaa sitten lämpeni, lopulta tarkeni ihan shortseissa ja ilman hupparia. Suomi-olosuhteita siis parhaimmillaan! 😀

Oli kyllä tosi hyvä purjehdus! Olimme ensin hieman ajatelleet jäädä Munckshamniin, mutta niin mukavasti kulki Galatea, ettei vaan malttanut lopettaa! Hangon kohdalla nostettiin spinnu ja pidettiin hauskaa spinnun kanssa. Tuuli vaihteli kevyen aamun jälkeen 7m/s paikkeilla. Ja parhaimmillaan saatiin myötätuuleenkin nyt nopeusmittari ylittämään kahdeksan solmua! Lounaan jälkeen molemmat lapset nukahtivat päikkäreille ja Galatea vain lensi! Todella hauskaa! Jonkin verran muitakin liikenteessä, kivaa oli ohitella spinnun kanssa. Pidettiin myös takana tuleva 40-jalkainen genaakkerilla tuleva vene kaukana, ei saavuttanut meitä!

Barösundissa laskettiin spinnu, vaihdettiin genoaan, mutta pidettiin spinnupuomi silti. Aivan suoraan myötätuulta ja Barösundin mutkat ja saaret takasivat, että tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat aika paljon.

Kotisatamaan tultiin kuuden jälkeen iltapäivällä. Näköjään aika lailla 12 tuntia Taalintehdas-Siuntio purjehdus ottaa. Hitaampi alkumatka rokotti sen, että kaikesta hauskanpidosta huolimatta matka-aika ei huomattavasti parin vuoden takaiseen parantunut. Eikä oikeastaan Charlottallakaan tehtyyn matkaan verrattuna. Mutta tärkeintä olikin tämä täydellisen hauska purjehdus!

32 päivää tämän vuotinen pitkä lomapurjehdus kesti, lähdettiin 14.7. ja palattiin 14.8. 🙂 Videoita eri paikoista on vielä tulossa, Mackilla jäänyt vähän leikkaamiset rästiin. Niitä on nyt jo ilmestynyt vanhempiin postauksiin. Lapset olivat innoissaan kun tunnistivat kotisataman! Ja innoissaan, kun tultiin kotiin ja tunnistivat kotikulmat. Ja tunnissa saivat ensimmäisen huoneen jo siihen kuntoon, ettei meinannut nukkumaan mahtua! Taitolaji kai toikin! 😀

9.7.2017 Synttäripurjehdus Tammisaaresta kotiin

Engine run: 4h

45 NM

Tänään oli mun synttärit. Ja miten muuten voitaisikaan synttäreitä juhlistaa kuin lähtemällä merelle, tänään saatiin vielä vieraitakin mukaan! Mummo, vaari, Vilja ja Vellamo tulivat aamulla Tammisaareen, josta lähdimme aurinkoisessa, lähes helteisessä kelissä purjehtimaan Siuntioon.

Alkumatka tosin mentiin moottorilla, sen verran pitkä matka oli edessä, ettei sentään kryssimään jaksettu lähteä. Heti kuitenkin kun päästiin kääntämään kurssia kohti itää, nostettiin purjeet. Ensin genoa, mutta lähes heti vaihdoimme sen genaakkeriin. Olisi varmaan voinut purjehtia spinnullakin, ainakin paikoin olisi kulkenut sillä paremmin.

Saimme kuitenkin mukavan genaakkeripurjehduksen. Leppoista ja lämmintä. Tuuli oli koko päivän todella kevyttä, pyöri siinä 3 m/s paikkeilla ja saaristosta johtuen oli tosi vaihtelevaa. Välillä päästiin mukavaan vauhtiin, parhaimmillaan jopa yli kuuden solmun, mutta sitten jouduttiin taas jonkun saaren takia bläkään ja yritettiin etsiä tuulta. Mutta seurustella ehdimme ainakin, lämmintä ja mukavaa oli viettää hellepäivää yhdessä merellä! 🙂

Isä hoiti genaakkeria, Macki ohjasi, Vilja ja Vellamo toimivat loistavina kansimiehinä, genaakkerin nostot ja laskut hoituivat yhteistyöllä. Ehtivät tytöt myös hauskuuttaa lapsia ja auttaa ruokien kanssa, loistavia tehopakkauksia! ❤

Koko päivän purjehdus olikin, vaikka loppumatka ajettiinkin moottorilla. Miehistö kuitenkin vakuutti olevansa tyytyväinen päivään. Minä ainakin olen. Kiitos loistavasta syntymäpäivästä niin omalle miehistölle, Mackille, Oscarille ja Heddallekin ja myös vieraileville tähdille, äidille, isälle, Viljalle ja Vellamolle. Kiitos, teitte synttäristäni täydellisen! ❤

1.7.2017 Siivouspäivä

Viikonlopuksi ennustettiin kovaa tuulta, jopa myrskyä. Puhuttiin 20m/s tuulesta ja 7 metrin aalloista. Niinpä me jäimme perjantaina poikkeuksellisesti kotiin. Tuuli ei tosin ainakaan meillä kotona niin pahalta edes tuntunut, joten en ole vieläkään varma, oliko se järkevä päätös. 🙂

Tänään oli pakko päästä kuitenkin edes satamaan ja meren äärelle. Niinpä otimme tänään Galatean siivouspäivän. Ihan hyvää kyllä teki siivota sekä sisältä että ulkoa, pääsääntöisesti minä siivosin sisällä ja Macki kiillotti ulkona.

Aika kylmä ja harmaa päivä. Lapset onkivat (ei saalista), pyöräilivät ja söivät metsämansikoita.

Huomenna lähdetään päiväretkelle, ja jotta päästään heti aamusta matkaan, jäimme veneeseen yöksi.

25.6.2017 Juhannuksen päätös – kotiinpurjehdus

 

Engine run: 30 min

10 NM

Aamupäivä vietettiin taas mökkeillen Högholmenilla, leikittiin ja nautittiin auringosta. Aika kylmä tuuli puhalsi heti aamusta asti, ettei varsinaisiin hellefiiliksiin päässyt. Veneitä taas lähti pikkuhiljaa aamupäivän aikana, mutta tulipa yksi uusikin, jossa sopivasti oli Oscarin ikäinen poika ja toinen vuoden ikäinen. Oscar sai siis hetkeksi kaverin ja aika nopeasti leikit käynnistyivätkin.

Lounaan jälkeen mekin lähdimme matkaan. Tuuli oli yltynyt, nostimme purjeet, mutta heti ykkösreivillä. Tuuli vaihteli koko matkan 9-12 m/s välillä, myös aallot oli aika kovat. Lapset menivät heti sisälle, vähän näytti jo, että kova keli pelotti, mutta vakuuttelivat, ettei pelottavaa ollut. Nukahtivat kyllä molemmat, joten saattoi se olla väsymystäkin.

Meillä oli kiva purjehdus! Ihan mielettömän hauskaa! Vauhti pysytteli koko ajan seitsemän solmun yläpuolella, käytiin 8 solmussakin! Ja kuitenkin aika vaivattomasti mentiin, ei mitenkään äärirajoilla-fiilis ollut, pelkästään hauskaa. Tähän hauskuuteen oli hyvä päättää juhannus. Mielettömän mukava juhannus meillä olikin!

28.5.2017 Kotimatkan genaakkeripurjehdus

 

Engine run: 3,5h

55 NM

Kapteeni piti jälleen lupauksensa ja niinhän me seitsemältä lähdettiin! Tosin Macki selvisi ihan itsekseen jopa lähdön ja me saimme jatkaa unta. Hedda nukkui jopa puoli yhdeksään! Alkumatka oli taas aivan tyyntä, joten menetimme nukkuessamme moottorimarssia. No okei, ehkä kaunista ja rauhallista aamua ja aamun Tallinnan laivat. 🙂

Sopivasti aamiaisen jälkeen oltiin sen verran ulkona, että päätettiin nostaa purjeet. Aluksi nostettiin normaalisti genoa, mutta sen verran mukava myötätuuli oli, että vaihdettiin lähes heti genaakkeriin ja tultiin koko matka sillä.

Lapset leikkivät enimmäkseen sisällä, heillä oli niin kivat leikit, että päätettiin olla stressaamatta ulkoilemisesta. Käväisivät toki (puolipakotettuna) ulkona, josta heidät pelasti nopea, mutta rankka sadekuuro. Sen jälkeen olikin salonkiin rakennettu maja ja söivät jopa lounaan majassa. 🙂 Välillä takakajuutasta kuului niin kummallisia ääniä, että oli aivan pakko käväistä katsomassa mitä he siellä tekevät. Tekivät kuperkeikkoja, kallistuksen vuoksi olikin hyvä alamäki, joten onnistui tosi vauhdikkaatkin kuperkeikat! 😀

Kaiken kaikkiaan oli kiva purjehdus tänään! Aika lämmintä jopa ihan keskellä Suomenlahtea. Ja rantautuminen oli jo lähes tuskallisen kuumaa kaikissa varusteissa! Tuuli yltyi pikkuhiljaa, enimmäkseen vaihteli siinä 5-7 m/s paikkeilla. Vauhti taas oli tasaista 7-8 solmun välillä.

Genaakkerilla päästiin myös koko Kantvikin väylä. Joka merkillä mietittiin, että joko nyt lasketaan, mutta sitten pystyikin jatkamaan. Ja pientä skabaa tietenkin taas, saavutettiin ja voitettiin Kantvikiin matkalla oleva Dufour 405. 🙂 Vaikka koko ajan mentiin hyvää vauhtia, oli purjehdus silti jotenkin niin vaivatonta! Pakko kyllä kehua Galateaa, on se kyllä hyvä vene purjehtimaan!