24.7.2018 Själbottna Långviken

Engine run: 2h 15 min

45 NM

Kylläpäs otti ankkuri paljon mutaa mukaansa pohjasta! Onneksi oli käytettävissä Utön kelluva septilaituri, joten nostimme ankkurin veneeseen vasta laiturin kautta ja saimme kunnolla puhdistettua ilman kannen sotkemista.

Aamu oli tyyni, ei tuulta oikein nimeksikään. Ja helteinen. Puksuttelimme eteenpäin, pohjoista kohti. Olisin tällä lomalla halunnut paljon kehuttuun Öregrundiin, mutta tuuliennusteet lupaavat vielä torstaihin asti etelätuulta ja sen jälkeen ainakin viikon eteenpäin itätuulta. Voihan ne ennusteet vielä vaihtua, mutta teimme kuitenkin päätöksen, että menemme yli etelätuulella, huomenna tai torstaina. Öregrund jää siis ensi kesään.

Heti kun tuuli hieman heräsi, yritimme purjehtia spinnulla. Niin heikkoa kuitenkin oli, ettei oikein edetty mihinkään, joten laskimme spinnun ja jatkoimme moottorilla vielä hieman. Aika pian kuitenkin yritimme uudestaan purjehtia, ensin hetki genoalla ja lopulta melkeen koko päivä genaakkerilla, kunnes ihan loppumatkasta vaihdettiin tuulen taas voimistuessa genoaan takaisin. Purjeita on siis vaihdeltu! Ja vauhtiakin saatu, pitkään tultiin kahdeksaa solmua genaakkerilla!

Helteisessä päivässä keksittiin vaikka mitä ajanvietettä. Nostettiin lapsille merivettä ämpäriin, upottivat lippalakit veteen ja kaatoivat täyden lippalakin päähänsä. Hauskaa oli! 😀 Eniten minua nauratti, että alkumatkasta tuli itku, kun ampuivat toisiaan vahingossa vesipyssyllä, lopulta olivat molemmat aivan märkiä lippalakkileikin jälkeen. Tänään selvittiin paahtavasta kuumuudesta ilman mitään oireita, varmasti näiden vesileikkien ja todella runsaan juomisen ansiosta. En edes enää osaa laskea, kuinka monta kertaa täytin vesipullot päivän aikana!

Pitkä purjehdus oli. Jaksettiin kuitenkin kohtuullisen hyvin, tultiin Blidön eteläpuolelle luonnonsatamaan. Själbottnassa olisi oikeastaan neljäkin satamaa samalla saarella, me valitsimme saaren itäpuolella olevista kahdesta satamasta Långvikenin. Satamakirjan mukaan helpompi rantautua ja lasten energiataso alkoi olla sitä luokkaa, että pidimme rantautumista aika hyvänä ideana. Illalla kävimme kuitenkin kävellen Båtvikenillä, seuraavalla lahdella saaren itäpuolella, enkä kyllä tiedä, miksi se olisi ollut yhtään sen huonompi, ehkä hieman lyhyempi kallionpätkä, mutta siellä olikin sitten tänään vain yksi vene, kun täällä Långvikenillä on useita.

Heti rantautumisen jälkeen hypättiin taas koko perhe uimaan. Vesi on 26C, mutta viilentää sentään ihanasti! Tosi kirkasta vettä ja paljon rakkolevää, hyvä merkki. Kaiku näytti 1,4m, mutta luultavammin pohjakasvillisuuden vuoksi, ne osuivat jalkoihin uidessakin. Meidän 1,95 syväyksellä päästiin siis hyvin rantaan, ilman pohjakosketusta. Rantakallio on heti jyrkkä, ihan kiva, että meitä oli vastaanottamassa naapuriveneestä, olisi voinut olla muuten aika haasteellista rantautua. Kulkeminen sujui kuitenkin kaikilta hyvin, jopa Hedda pärjäsi itse.

Illalla käytiin vielä leikkimässä metsässä ja kävelyllä rannalla. Hedda piti meille tanssiesityksen ja kerrankin jopa minä sain katsoa esitystä. Ihana esitys olikin! Illalla uitiin vielä uudestaan. Macki viritti matalammalle kalliolle turvaköyden, jonka avulla lapset uskalsivat uida kohtuu rannastakin. Kallio on liukas. Minä kävin veneellä pakkaamassa spinnun ja uin toisten luokse rantaan. Me Oscarin kanssa uitiin paluumatka veneelle. Oscar reipastuu uidessa ihan koko ajan, jaksaa pitkiä matkoja ja alkaa kokeilla erilaisia uintitapoja, selkäuinti on tullut uutena.

23.7.2018 Utö

Engine run: 45 min

30 NM

Myötätuuli jatkuu! Lähdettiin aamupalan jälkeen, lasten vielä nukkuessa, matkaan. Hyvin onnistui jyrkältä kalliolta lähtö, mutta pakko todeta, että onneksi ei tuullut! Lähdettiin väylää eteenpäin, tuttuja, kauniita maisemia. Sävösundissa oli sama Arcona laiturissa, mikä on ollut joka kesä, käyköhän koskaan purjehtimassa?

Sävösundin jälkeen nostettiin purjeet, genaakkeri heti ylös. Alkuun oli aika kevyttä tuuli, mutta päivän aikaan vaihteli aika paljonkin, puuskissa parhaimmillaan 11m/s, mutta enimmäkseen 5-7m/s välillä. Mukavalla vauhdilla ja mukavan vaihteleva purjehdus. Kun tultiin Landsortin pohjoispuolen kapeisiin kohtiin, laskettiin hetkeksi genaakkeri ja tultiin genoalla. Isommalle väylälle tullessa vaihdettiin taas genaakkeriin.

Miettiin, mennäänkö Nynäshamniin vai Utöön. Nynäshamnissa olisi houkutellut Nynäshamn Rökeri ja ne savustetut katkaravut. Mutta koska purjehdus oli niin kivaa, päätimme tehdä lounaan veneessä ja jatkaa vielä hetki Utöön asti.

Utössä oli täyttä, totta kai, aina! Saatiin kuitenkin paikka Norra Persholman puolelta. Aika hyvin mahtui vielä meidän jälkeenkin tulleet veneet, mutta ahdasta ja meteliä on. Lapsiperheitä tosi paljon, onhan tämä lapsille tosi kiva saari. Meidän lapset huomasivat jo rantautuessa leikkipuiston ja innostuivat taas ihan mielettömästi. Maltettiin kuitenkin siivota vene ja lähdettiin sitten puistoon. Macki kävi ostamassa uuden kaasupullon, eli taas on kaksi täyttä kaasupulloa käytössä olevan lisäksi. Ei pitäisi kaasun loppua. 😀

Illalliseksi ostettiin kalakaupasta lohta, savustettua ja graavia, ja tultiin veneelle keittämään perunat. Oli hyvää! Illallisen jälkeen palasimme vielä leikkipuistoon. Lapset leikkivät ihanasti keskenään, mutta myös muiden lasten kanssa. Kätevää todellakin tämä kaksikielisyys, ei väliä oliko suomalaisia vai ruotsalaisia lapsia, leikkiin mahtui silti. ❤

22.7.2018 Aspöfladen

Engine run: 1,5h

42 NM

Lopultakin oikein kunnon purjehduspäivä! Tälle päivälle minulle ei ollut mitään tavoitteita sataman suhteen, ei määränpään suhteen, ainoastaan halusin vain purjehtia. Ja se kyllä tänään onnistuikin!

Purjeet nostettiin heti, Oscar heräsi jo ennen lähtöä ja söi meidän kanssa aamupalaa ulkona. Hedda jatkoi vielä uniaan. Vaihtelevaa oli tuuli, alkuun saatiin ihan mukavat vauhdit lempeässä lounatuulessa, puolen päivän aikoihin heikkeni, kunnes kuoli kokonaan. En ole koskaan ennen nähnyt tuulimittarin näyttävän 0,0m/s, tänään kuitenkin näytti! Joten jouduimme ottamaan noin 45 minuuttia moottorilla välillä. Oxelösundin kohdalla tuuli taas heräsi, joten jatkoimme purjehdusta. Nyt tuuli oli kuitenkin kääntynyt kaakkoistuuleksi.

Päivän nähtävyys oli tänään Kejsaren. Merimerkki, missä on kruunu päässä. Tätä ihmettä ihailtiin viime vuonnakin, Oscar väitti jopa muistavansa viime vuodelta merkin. Kiva purjehdus oli tänään! Purjeet laskimme lopulta, kun väylä alkoi käydä niin ahtaaksi ja totesimme, että voisimme tänä vuonna pysähtyä joka vuosi ohi ajamassamme Aspöflandenilla.

Stendörren, Aspö, Aspöflanden, millä nimellä sitten kutsutaankaan. Ilmeisesti Stendörren on näiden saarien yhteisnimitys ja Aspöflanden on keskus. Todella suosittu satama aivan väylän varrella. Paljon oli veneitä tänäänkin ja kun myöhemmin tultiin, oli parhaat paikat tietenkin varattu. Meille jäi jyrkän kallion korkein kohta, mutta hyvin hoidimme maihinnousut ilman haavereita. Pidetään peukkuja vielä huomiselle lähdöllekin! 😀 Aspöflandenin pohja on muuten sellainen, että ankkuri tarttuu heti ja ankkurin voi jättää lähellekin. Me jätimme ehkä turhan kauas ja yksi vene jo ankkuriköyden yli ajoikin, ilman mitään vahinkoja onneksi.

Aspöflandenilla on riippusilta saaren ja mantereen välissä. Sitä pitkin kävelimme vastarannalla olevaan luontohuoneeseen. Kivasti oli kerrottu paikallisista eläimistä, kasveista, Itämeren tilasta ja Itämeren suojelusta. Lapsille paljon katseltavaa ja kokeiltavaa. Normaalisti saisi myös vettä luontohuoneen luota, mutta nyt on niin kuivaa, että eivät voi pitää vesihanoja auki, vaan antavat tarvittaessa luontohuoneesta sisältä. Kahvila on myös, me emme tänään siellä asioineet.

Hellettä tänäänkin, joten kuuman retken jälkeen, päästyämme takaisin veneelle, menimme taas uimaan. Minä ja Oscar olimme juuri uimassa, kun naapuriveneestä huomasivat hylkeen uivan samassa lahdelmassa! Olemme siis uineet hylkeen kanssa! Heddan suurin tapahtuma puolestaan oli parmesania syövä kala. Nämä molemmat suuret uutiset piti tietenkin vielä iltapalan jälkeen soittaa fammolle.

21.7.2018 Fyrudden

Engine run: 3h

16 NM

Tankattu 45l

Jos eilen auringon uuvuttamat lapset menivät ajoissa nukkumaan, ja me saimme nauttia rauhallisesta illasta, heräsivät he tänään aivan luvattoman aikaisin! Olemme tottuneet jo liiankin hyvään, ennenhän nämä kuuden herätykset olivat luksusta. 😀

Aikaisin päästiin siis lähtemään, vaikka tiedossa ei ollutkaan mitään kivaa purjehduspäivää. Kaikkien ennusteiden vastaisesti tuuli olikin kääntynyt pohjoistuuleksi, onneksi jäimme ankkuriin kelluskelemaan, huomattavasti mukavampi  yö niin. Tuuli siis suoraan vastaan ja väylä on edelleen tässä kohtaa kapea ja kivikkoinen, ei oikein tilaa kryssiä. Moottorilla tultiin siis koko päivä. Toivottavasti huomenna päästään purjehtimaan! Kaunis reitti silti oli taas. Lilla-Källskär oli aivan täynnä merimetsoja! En ole koskaan nähnyt niin paljon kerralla, edes Kantvikin väylän saaret eivät ole näin täynnä! Niitä oli koko saari täynnä, taivas täynnä ja viereisenkin saaren ranta mustana. Uskomattoman paljon! Stora-Källskär näyttäisi mielenkiintoiselta kylältä, olen sitä ennenkin ihaillut, mutta valitettavasti satamakirja kertoi, ettei oikein paikkoja pysähtyä siellä ole, joku kalasavustamo, jonka ehkä jonain vuonna otan tutkimuksen kohteeksi, saako sieltä pysähtyä ostamaan kalaa. 🙂

Puksuteltiin hellekelissä Fyruddenille. Pidin tätä taas hieman pakollisena pysähdyksenä, järkevää tankata ja käydä kaupassa, mutta Fyrudden osoittautui positiiviseksi yllätykseksi!

Lounas syötiin kahvilassa, yläkerrassa olisi ollut ihan ravintolakin, mutta se oikeastaan paljastui meille vasta kun oltiin jo ruoka syöty. Ihan hyviä katkarapuleipiä saatiin silti lounaaksi ja sen verran isoja oli, että riitti kaikkien nälän sammuttamaan. Illallista yritin tilata ravintolasta, mutta falafelit oli loppu, joten palasin veneeseen ja teimme yhteistyönä lihapullia.

Kävimme kävelyllä niemen ympäri. Löysimme uimarannan, jossa teimme pysähdyksen, teki hyvää helteellä! Kauniita pieniä mökkejä, suurin osa varmasti kesähuviloita, niin ruotsalaista idylliä! ❤ Jos en purjehtisi, haluaisin viettää kesät juuri näin.

20.7.2018 Långö-Trässö

Engine run: 3,5 h

36 NM

Tällä viikolla se on tapahtunut, viikonpäivien unohtaminen. Todellinen lomafiilis! 😀 Blogia varten muistaa jotenkin aina päivämäärät (tarkastaa iltaisin), mutta viikonpäivistä ei mitenkään pysy kärryillä! 😀

Hellettä koko päivän, jopa painostavaa. Kuumaa sisällä veneessä, kuumaa ulkona. Ei varjoa oikein missään. Tänään ehkä lapset oli hieman liikaakin auringossa, kun sisällä vaan oli niin tukahduttava olo. 😦 Illalla paljon juotavaa, syötävää ja aikaisin nukkumaan.

Lähdimme yhtä aikaa Fannyn kanssa, he Öölantiin, me pohjoista kohti. Tuuli oli tosi heikkoa, pitkin päivää välillä yritimme purjehtia, sitten taas ajelimme moottorilla. Loppumatkasta saatiin sen verran mukavasti tuulta, ettei maltettu jäädä ensimmäisen suunnitelman mukaiseen paikkaan, vaan jatkoimme väylää eteenpäin. Kaunista oli taas. Helteisessä veneessä ja hiljaisessa sivutuulessa käytimme kaiken luovuutemme löytääksemme lapsille paikat, jossa voisi hieman levätä ja johon vähän tuulisi tai purjeet muodostaisi varjoa.

Tultiin Långö-Trässön satamaan. Tässä on vierekkäin vaikka kuinka monta saarta ja satamakirjassakin monta satamaa. On mistä valita. Tuuli oli kuitenkin ennusteiden mukaan tekemässä jännän käännöksen, itätuulesta pohjoistuulen kautta länsituuleksi. Ennusteiden mukaan pitäisi lähipäivinä kääntyä etelätuuleksi, saa nähdä päästäänkö hyötymään. Osittain tuulen takia päätimme jäädä tänään vain ankkuriin. Lapset hieman vastustelivat, mutta tyytyivät kun kerroimme, että voi ankkurissakin uida. Eilisen jälkeen ilmeisesti muodostui normiksi hypätä heti veteen kun satamaan päästään. 😀 Tänään matkan varrella oli ensimmäistä kertaa Ruotsin puolella ihan levälauttojakin, jännitimme kaikki onko perillä, mutta onneksemme kirkas vesi oli ja pääsimme taas uimaan! Koska ankkurissa vene liikkuu paljon enemmän ja virtaustakin oli toisella tapaa kuin eilen, laitoimme köyden ja fendarin merkiksi, minne asti Oscar saa uida ja mitä kautta pääsee takaisin veneelle vaikka voimat loppuisivat. Ja tietenkin minä olin koko ajan joko vedessä tai perässä vahtimassa. 4,6m syväys, mutta ei Oscaria enää syvät vedet hirvitä. 🙂

Ilta otettiin rauhallisesti, lapset sisällä auringolta suojassa, minä kirjan ja suklaalevyn kanssa ulkona. Ah ihanaa! Niin rakastan näitä luonnonsatamia ja niiden rauhaa. Nytkin, kello on puoli kymmenen ja istun ulkona kirjoittamassa tätä. Hellemekossa edelleen, ihastelen jatkuvasti vaihtuvaa maisemaa, pastellisävyistä tummemmaksi. Kuuntelen kalojen hyppimistä ja nautin Galatean hitaasta liikkumisesta ankkuriköyden varassa. Elämä on hyvää! ❤

19.7.2018 Ävrö

Engine run: 3,5h

20 NM

Loman ensimmäinen kokonaan moottoripäivä. Tuuli oli aluksi tosi heikkoa ja suoraan vastaan. Oskarshamnin alueen väylät tosi kapeita, kivikkoisia ja varoittelevat, ettei merikartat aina pidä paikkaansa, joten väyliltä ei kannata näillä vesillä poistua. Niin oli väylä pohjoiseen Påskallavikistäkin, lähdettiin ensin ihan rannan myötäistä väylää, mutta huomattiin – onneksi heti aluksi – että Navionicsiin reitin matalin kohta oli merkattu 1,6m, vaikka en pystynytkään löytämään sitä kohtaa. Emme kuitenkaan lähteneet tarkastamaan, vaan käännyimme ulommalle reitille. Kaunis reitti moottoroidakin! Viime vuonna tällä samalla reitillä saatiin yksi kesän hauskimmista purjehduksista tuulen ollessa silloin myötäinen.

Tuulta saatiin päivän mittaa hieman lisää ja olisi varmasti paikoin pystynyt purjehtimaankin, mutta meillä oli tänään kiire tapaamaan ihania ystäviä. Voi sitä riemun määrää, kun väylältä pystyi näkemään kahdestakin kohtaa Fannyn!

Tapaamispaikaksi oltiin sovittu luonnosatama Ävrö. Ävrö on sopivasti väylän varrella, mutta sisään saarten suojaan ajetaan pitkähköä kanavaa pitkin. Kapeita kohtia, väylällä karttojen mukaan kivikin, mutta hyvin pääsi keskellä ajamalla 2m syväyksellä perille. Rantauduttiin pienelle saarelle Ekholmenille, veneet vierekkäin, rantaan ja toisiinsa kiinni. Lapset aloittivat yhteiset leikit aivan hetkessä.

Tänään on sitten uitu! Jos aikaisemmin on molempien veneiden lapsia yritetty houkutella uimaan, tänään yritettiin houkutella pois vedestä! Oli kuuma, lähes tukahduttavan kuuma, joten me aikuisetkin ollaan käyty useampaan otteeseen meressä. Merivesi todella lämmintä! Oscar innostui uimaan kellukkeiden kanssa, ei oikeakaan uimataito kaukana varmastikaan ole. Hedda pelkäsi aluksi aika paljon, halusi mukaan, pelastusliivit päällä, mutta jännitti. Itki jännitystä ja itki kun nostettiin pois merestä. Kuitenkin päivän mittaa hänkin rohkaistui ja lopulta suostui roikkumaan selässäni kun uin ja itsekseen tikkailla. Ylpeä olen lapsistani! Vilma uskaltautui myös uimaan, Oscarin esimerkin perässä. Lopulta kahdestaan uivat vaikka kuinka kauan. Illan tullen piti tosiaan pakottaa merestä ylös.

Paistettiin lettuja tänään. Huomattiin pari päivää sitten, ettei olla vielä kertaakaan tällä lomalla paistettu lettuja ja sovittiin lasten kanssa, että juhlistetaan Fanny-tapaamista letuilla. Iso taikina tehtiin, mutta kaikki myös syötiin kahdeksan hengen voimin!

Haikaroita on nähty paljon, samoin minkki kävi uimassa. Paarmoja on paljon! Kaunis luonnonsatama, yllättävän tyhjä myös. Iltaan mennessä oli vain meidän kahden veneen lisäksi kolme venettä tullut koko satamaan. Kaunis ilta oli ja uskomattoman lämmintä! Kymmeneen asti istuttiin Fannyn sitlodassa iltapalalla ja mukavia jutellen. Kymmeneltä hyttyset pakottivat meidät sisätiloihin. Isot kiitokset Fannyn miehistölle, miten ihana päivä meillä olikaan teidän kanssa! Uimakuvista ja mereltä otetusta kuvasta kreditit Markus Bergströmille, kiitos niistäkin!

18.7.2018 Påskallavik

Engine run: 2h

20 NM

Lomallakin, ainakin näin pitkällä lomalla, tulee joskus niitä päiviä, jotka jäävät muistojen helminauhaan tummempina helminä. Tänään oli sellainen.

Lähdettiin Borgholmenista aamulla lasten vielä nukkuessa. Alamme lähestyä Fannyn kanssa toisiamme, joten suunnitelma oli tänään purjehtia mahdollisimman lähelle ja huomenna vain pieni matka jonnekin samaan paikkaan jo hyvissä ajoin. Meillä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan ja pakollinen huoltotauko. Viimeisin septityhjennys ei ollutkaan onnistunut ja huomasimme Borgholmista lähdettyämme, että tankki vuotaa peräpeiliin. Kirjaimisesti paska homma! Niinpä otimme suunnan mahdollisimman nopeasti seuraavaan satamaan, missä septityhjennys löytyi, eli Påskallavikiin. Kaikki suomenkielisethän lukevat tämän paikan nimen ja huomaavat ironian. 😀

Kalmarsunden ylitettiin moottorilla, koska tuuli aivan suoraan vastaan ja halusimme päästä mahdollisimman nopeasti perille. Kun tultiin Påskallavikiin vievälle sisäväylälle, nostimme purjeet ja saatiin loppumatkaksi aivan sairaan hauska purjehdus, mutkitteleva reitti, koko ajan toimintaa.

Aloin valmistautua rantautumiseen, kun Oscar huusi minua piikistä. Olin jo vastaamassa; “sä tiedät, että kun me rantaudutaan, minä keskityn siihen ja tulen katsomaan kun ollaan rantauduttu”. Päätin kuitenkin käydä katsomassa mitä tapahtui ja sisään päästyäni kuulen, että Oscar huutaa: “äiti ne molemmat lamput höyryää!” Hän oli laittanut piikissä molempien lukulamppujen päälle hanskat ja vielä hanskojen päälle ja lamppujen välille virittänyt kaulaliinan. Säikähdin niin paljon! Hanskoihin oli jo palanut reiät, en uskalla edes ajatella, mitä oli tapahtumassa! Kyllä puhuttiin ja pitkään lasten kanssa, ettei lamppuihin koskaan laiteta mitään päälle. Uskon, että säikähtivät molemmat ja oppivat kerrasta!

Kun saatiin septi tyhjennettyä, teimme päätöksen, että nyt riittää tältä päivältä ja jäädään tähän. Satama on siis paikallisen venekerhon kotisatama ja näin sesongin aikana antavat kerhon jäsenten paikkoja vieraspaikoiksi. Rantauduttiin ja siivoiltiin, laitettiin ruokaa. Kun huoltotauosta puhutaan, käytiin myös kaupassa ja pestiin pyykkiä, taas kerran tosin niin surkea kuivausrumpu, että liputuspäivä menossa veneessä. Tänään ei onnistunut oikein mikään!

Päivän ainoa onnistuminen ja osuma ehkä olikin sitten vierailu taiteilija Arvid Källströmin talolla. Aikaisemmin en ollut kuullutkaan tällaisesta taiteilijasta, mutta satuttiin kävelyllä törmäämään punaiseen taloon, jonka ympärillä oli valtavia betoniveistoksia. Pitkin puutarhaa löytyi uusia ja uusia teoksia. Yhdessä vajassa oli galleria, jossa oli jonkun muun taiteilijan maalauksia, muuten vaikutti olevan tämän Källströmin töitä. Ateljeessa kävimme ja lopulta sisään punaiseen taloon, missä oli kahvila. Källström on asunut tuossa kyseisessä talossa ja talon sisällä kerrottiin Källströmin elämästä ja samassa selvisi, että satamassa vastarannalla seisova iso mies-patsas on myös hänen töitään.

17.7.2018 Borgholm

Engine run: 1,5h

17 NM

Loman ensimmäinen kryssipäivä. Lähdettiin aamupalan jälkeen matkaan, Kalmarsundissa tuuli suoraan vastaan, aluksi jopa 8-10 m/s. Aallokko oli myös aika isoa. Alkumatkan kapeimmat kohdat tultiin moottorilla, Sillåsen majakan kohdalla nostettiin purjeet.

Tämä päivän kryssimiset oli niitä päiviä, kun ei todellakaan voinut purjehduksen lasten kanssa sujuvan täysin kivuttomasti. Johtuisiko siitä, ettei pitkään aikaan ole tarvinnut kryssiä vai mistä, mutta koko ajan kaaduttiin ja pudottiin penkiltä tai lelut putosi. Ja meille ulos huudettiin: “me ei haluta purjehtia vastatuuleen, käännytään toiseen suuntaan! Mennään jonnekin muualle!” 😀 Tarkoitus oli tänään mennä pidemmälle, mutta sen verran rasittavaa jatkuva valitus kajuutasta oli, että luovutimme ja tulimme Borgholmiin.

Borgholmin satama on iso ja paljon vielä mahtuisikin veneitä, ei missään tapauksessa vielä täyteen ammuttu. Jätimme veneen uloimmalle laiturille, ihan rauhan vuoksi. Sisällä näytti olevan vain moottoriveneitä ja rannassa on useampikin ravintola. Ei siis meidän paikka. 😛 Paljon Dehlereitä ollut nyt liikenteessä! Tässäkin laiturissa meitä on kolme melkeen vielä vierekkäin.

Lähdettiin käymään kaupungilla, viime vuonnahan käytiin täällä autolla, syötiin lounas, käveltiin hetki kaupungilla ja jatkettiin matkaa. Käveltiin samalle kävelykadulle ja huh sitä turistien määrää! Pysähdyttiin heti ensimmäisessä jätskikahvilassa – joku Öländ glass tai vastaavaa – mutta se oli kyllä pettymys. Hirveät jonot, hirveä hässäkkä myyjilläkin, ei kuunnellut tilauksia ja itse jätski ei kyllä ollut kummoista. Borgholmin kävijät, malttakaa siis mielenne ja jatkakaa pidemmälle. 😀

Iltapäivällä lapset pääsivät vielä pomppulinnaan. Hyppivät itsensä aivan hikeen, tahmeina ja tukat pystyssä jatkettiin pomppimasta rannalle. Minä kävin hakemassa iltaruuat rannassa tänäkin vuonna olevasta Sillmackanista. Silakkapihvejä taas. Ja maistui kaikille! Vaihdettiin myös palanut ajovalo naapuriveneen miehistön kannustamana, saatiin toimimaan.

Ilta ruokittiin ja ihailtiin sorsia sekä upeaa auringonlaskua. Borgholmen on tosi suosittu turistikohde, ja jotain etelänlomatunnelmaa täällä onkin, mutta jotenkin en siltikään ihan täysin syty. Öölanti on ihanampi niissä pienissä pittoreskeissa kalastajasatamissa ja kylissä.

16.7.2018 Kalmar

Huh, kuumuus vain jatkuu! En kyllä yleensä koskaan valita lämmöstä, enkä tälläkään kertaa varsinaisesti valita, mutta on nyt kyllä ollut kuuma! Aamu otettiin rennosti, koska päivän pääohjelmana oli Kalmarin linna joka aukesi vasta kymmeneltä.

Kuumuudessa lähdettiin kävelemään linnalle. Hienosti jaksoivat lapsetkin vaikka unohdettiin ottaa pyöriä mukaan. Linna oli kyllä upea! Ehdoton koko Kalmarin käynnin kohokohta! Linnanpihalla tapahtui koko ajan jotain kivaa lapsille, ihmisiä oli pukeutunut vanhoihin vaatteisiin, löytyi ritaria, prinsessaa, kuningasta, hovinarria… Mahtoi tosin olla tukahduttava duunipäivä niissä vaatteissa!

Ritaritaistelut oli vähän turhan jännittävää katsottavaa Heddalle, joten me lähdimme tilaamaan ruokaa, pojat tulivat perässä. Lasten annoksen ranskikset oli ihan mielettömän hyviä! Ei meidänkään caesarsalaatti paha ollut, varsinkin lohi siinä oli hyvää! Lounaan jälkeen osallistuttiin prinsessakierrokselle, eli prinsessa kierrätti linnan saleissa ja kertoi historiasta lasten tajuisesti. Ihana kierros olikin! Saatiin paljon tietoa lisää tuon ajan tavoista ja lapsetkin osallistuivat innoissaan. Hedda jopa niin innokkaana, että kuninkaan makuukammarista siirtyi ennen meitä muita valtaistuinsaliin, säikäyttäen oikein kunnolla! Mutta siellä hän vain prinsessan ensimmäisessä rivissä seisoi valmiina kuuntelemaan. 😀

Käytiin linnassa vielä Da Vinci -näyttelyssä. Näyttely on kiertänyt useissa eri maissa ja esittelee siis Da Vincin piirrosten perusteella rakennettuja laitteita. Polkupyörää, sukelluspukua, aseita… Paljon oli Da Vinci keksinyt! Oscar oli myös ihan vakuuttunut, kulki koneelta koneelle; “onko se tällaisenkin keksinyt?!”

Linnalta lähdettiin Krusenstierna Gårdenille. Puutarha siis, missä ilmeisesti on välillä esim. konsertteja. Puutarhan perällä on kahvila, josta ostettiin jätskit. Teki hyvää! Helteessä käveltiin sitten kaupunkia kohti, tavoitteena löytää lelukauppa. Hedda on tsempannut ja nukkunut omassa sängyssä, hän sai palkinnon siitä ja Oscar päätti käyttää omia lomarahojaan nyt täällä. Hienosti mietti kun omista rahoista oli kyse, tutki eri leluja ja kyseli niiden hintoja. Muutaman hylkäsi ihan sen takia, että siihen menisi kaikki hänen rahansa. Lopulta tyytyväisenä osti lelun, mihin käytti vain puolet omasta lomakassastaan. 😀

Tänään oli pizzapäivä. Haettiin veneeseen pizzat, minä kävin vielä kaupassa ja illalla lähdettiin vielä käymään uimarannalla. Minäkin kävin uimassa ja ihanan raikas olo tuli sen jälkeen!

15.7.2018 Helteessä Kalmariin

Engine run: 4h

40 NM

Tankattu 33l

Kaasupullo vaihdettu

Kyllä jatkui Oskarshamnin bileet pitkään! Kahteen asti soittivat musiikkia ja mitä hiljaisemmaksi muu kaupunki kävi, sen häiritsevämmältä musiikki tuntui. Että ihan itselle huomioksi, ei lauantai-iltana Oskarshamniin. :/ Puoli seitsemän aikoihin oltiin siis ihan valmiita lähtemään tankkilaiturin kautta eteenpäin.

Hellettä oli aikaisesta aamusta huolimatta. Lapset heräilivät pikkuhiljaa ja olivat tänään suurimman osan päivästä ulkona. Nämä kaksi ovat kyllä toistensa parhaat ystävykset, Hedda innoissaan hyppi ja löi Oscaria. Oscar siitä vähän hermostumaan, niin Hedda sanoi: “mä vaan tykkään niin paljon Ockista, että löin sitä!” Tunnen tunteen kyllä, mutta torumistahan siitä tietenkin tuli, ettei ketään lyödä. 😀

Tuuli oli niin kevyttä, että ajeltiin moottorilla aamun ensimmäiset tunnit. Tänään on ajettu moottorilla eniten tälle lomalle. Etelää kohti tultiin, Kalmar tähtäimessä. Hiljakseltaan tuuli kuitenkin heräili sen verran, että päätimme nostaa purjeet, spinnulla tänään. Edettiin noin neljän solmun vauhtia, tuuli vaihteli 1-3m/s välillä. Vaikka ei vauhti huimannutkaan, ei siltikään valittamista, bikinipurjehdusta, lapset uittivat jalkoja ja veneitä takana, luin välillä kirjaa… Hellepäivän viettoa.

Minulta on useamminkin kyselty vinkkejä veneruokiin. On tosi vaikeaa antaa mitään erityisiä vinkkejä, koska me syödään tosi samalla tavalla kuin kotonakin, välillä eineksiä tilanteiden mukaan, mutta lähes samanlaisia ruokia laitetaan kuin kotonakin. Tänään oli lounaaksi – vaikka itse sanonkin – tosi herkullinen pasta limoncello. Maistui! Heddalla oli taas sana hallussaan; halusi hirveästi auttaa minua ja pyysin siivoamaan pöydän, jotta voidaan syödä siinä. Totesi: “en mä voi, mulla on liian pienet aivot siihen” 😀

Lounaan jälkeen, Kalmarsundin kapeimmassa kohdassa (vain kolme merimailia leveä muuten!) tuuli sitten kuoli kokonaan, joten laskimme purjeet ja tulimme loppumatkan moottorilla. Öölannin silta oli jännittävä kokemus, lapset miettivät onko olemassa niin korkeaa purjevenettä, ettei mahtuisi sillan alta (sillan korkeus siis 42m, vapaa purjehduskorkeus 38m), Galatea kuulemma just mahtui. 😀 Kaunis silta se oli! Pituutta sillalla siis on reilu kuusi kilometriä.

Kalmariin tultiin iltapäivästä. Valittiin laituripaikkaa rauhallisemmasta, vähän kauemmasta laiturista. Mokasin rantautuessa ja saatiin naarmu Galatean kylkeen. Harmittaa aivan mielettömän paljon!! Harmista huolimatta lähdimme koko porukalla satamakonttoriin ja kaupunkia katsomaan. Sunnuntai, joten lähes kaikki kaupat kiinni. Kivalta kaupungilta näytti! Ihania vanhoja taloja. Löysimme avoimen sushipaikan, joten illallinen oli helposti päätetty. Taas maistui kaikille, 32 sushia katosi hetkessä.

Käveltiin puiston kautta satamaan. Oli niin kuuma! Kun tultiin veneelle, oli minulla tunne, että pakko saada jotain ihan jääkylmää juotavaa, joten lähdin uudestaan hakemaan, eksoottisesti mäkkäristä jääkahvit ja mansikkapirtelöt jälkiruuaksi.

Huomenna aloitetaan Kalmarin linnasta, monenlaista ohjelmaa siellä pitäisi olla, katsotaan, mitä kaikkea keksitään.