17.7.2018 Borgholm

Engine run: 1,5h

17 NM

Loman ensimmäinen kryssipäivä. Lähdettiin aamupalan jälkeen matkaan, Kalmarsundissa tuuli suoraan vastaan, aluksi jopa 8-10 m/s. Aallokko oli myös aika isoa. Alkumatkan kapeimmat kohdat tultiin moottorilla, Sillåsen majakan kohdalla nostettiin purjeet.

Tämä päivän kryssimiset oli niitä päiviä, kun ei todellakaan voinut purjehduksen lasten kanssa sujuvan täysin kivuttomasti. Johtuisiko siitä, ettei pitkään aikaan ole tarvinnut kryssiä vai mistä, mutta koko ajan kaaduttiin ja pudottiin penkiltä tai lelut putosi. Ja meille ulos huudettiin: “me ei haluta purjehtia vastatuuleen, käännytään toiseen suuntaan! Mennään jonnekin muualle!” 😀 Tarkoitus oli tänään mennä pidemmälle, mutta sen verran rasittavaa jatkuva valitus kajuutasta oli, että luovutimme ja tulimme Borgholmiin.

Borgholmin satama on iso ja paljon vielä mahtuisikin veneitä, ei missään tapauksessa vielä täyteen ammuttu. Jätimme veneen uloimmalle laiturille, ihan rauhan vuoksi. Sisällä näytti olevan vain moottoriveneitä ja rannassa on useampikin ravintola. Ei siis meidän paikka. 😛 Paljon Dehlereitä ollut nyt liikenteessä! Tässäkin laiturissa meitä on kolme melkeen vielä vierekkäin.

Lähdettiin käymään kaupungilla, viime vuonnahan käytiin täällä autolla, syötiin lounas, käveltiin hetki kaupungilla ja jatkettiin matkaa. Käveltiin samalle kävelykadulle ja huh sitä turistien määrää! Pysähdyttiin heti ensimmäisessä jätskikahvilassa – joku Öländ glass tai vastaavaa – mutta se oli kyllä pettymys. Hirveät jonot, hirveä hässäkkä myyjilläkin, ei kuunnellut tilauksia ja itse jätski ei kyllä ollut kummoista. Borgholmin kävijät, malttakaa siis mielenne ja jatkakaa pidemmälle. 😀

Iltapäivällä lapset pääsivät vielä pomppulinnaan. Hyppivät itsensä aivan hikeen, tahmeina ja tukat pystyssä jatkettiin pomppimasta rannalle. Minä kävin hakemassa iltaruuat rannassa tänäkin vuonna olevasta Sillmackanista. Silakkapihvejä taas. Ja maistui kaikille! Vaihdettiin myös palanut ajovalo naapuriveneen miehistön kannustamana, saatiin toimimaan.

Ilta ruokittiin ja ihailtiin sorsia sekä upeaa auringonlaskua. Borgholmen on tosi suosittu turistikohde, ja jotain etelänlomatunnelmaa täällä onkin, mutta jotenkin en siltikään ihan täysin syty. Öölanti on ihanampi niissä pienissä pittoreskeissa kalastajasatamissa ja kylissä.

16.7.2018 Kalmar

Huh, kuumuus vain jatkuu! En kyllä yleensä koskaan valita lämmöstä, enkä tälläkään kertaa varsinaisesti valita, mutta on nyt kyllä ollut kuuma! Aamu otettiin rennosti, koska päivän pääohjelmana oli Kalmarin linna joka aukesi vasta kymmeneltä.

Kuumuudessa lähdettiin kävelemään linnalle. Hienosti jaksoivat lapsetkin vaikka unohdettiin ottaa pyöriä mukaan. Linna oli kyllä upea! Ehdoton koko Kalmarin käynnin kohokohta! Linnanpihalla tapahtui koko ajan jotain kivaa lapsille, ihmisiä oli pukeutunut vanhoihin vaatteisiin, löytyi ritaria, prinsessaa, kuningasta, hovinarria… Mahtoi tosin olla tukahduttava duunipäivä niissä vaatteissa!

Ritaritaistelut oli vähän turhan jännittävää katsottavaa Heddalle, joten me lähdimme tilaamaan ruokaa, pojat tulivat perässä. Lasten annoksen ranskikset oli ihan mielettömän hyviä! Ei meidänkään caesarsalaatti paha ollut, varsinkin lohi siinä oli hyvää! Lounaan jälkeen osallistuttiin prinsessakierrokselle, eli prinsessa kierrätti linnan saleissa ja kertoi historiasta lasten tajuisesti. Ihana kierros olikin! Saatiin paljon tietoa lisää tuon ajan tavoista ja lapsetkin osallistuivat innoissaan. Hedda jopa niin innokkaana, että kuninkaan makuukammarista siirtyi ennen meitä muita valtaistuinsaliin, säikäyttäen oikein kunnolla! Mutta siellä hän vain prinsessan ensimmäisessä rivissä seisoi valmiina kuuntelemaan. 😀

Käytiin linnassa vielä Da Vinci -näyttelyssä. Näyttely on kiertänyt useissa eri maissa ja esittelee siis Da Vincin piirrosten perusteella rakennettuja laitteita. Polkupyörää, sukelluspukua, aseita… Paljon oli Da Vinci keksinyt! Oscar oli myös ihan vakuuttunut, kulki koneelta koneelle; “onko se tällaisenkin keksinyt?!”

Linnalta lähdettiin Krusenstierna Gårdenille. Puutarha siis, missä ilmeisesti on välillä esim. konsertteja. Puutarhan perällä on kahvila, josta ostettiin jätskit. Teki hyvää! Helteessä käveltiin sitten kaupunkia kohti, tavoitteena löytää lelukauppa. Hedda on tsempannut ja nukkunut omassa sängyssä, hän sai palkinnon siitä ja Oscar päätti käyttää omia lomarahojaan nyt täällä. Hienosti mietti kun omista rahoista oli kyse, tutki eri leluja ja kyseli niiden hintoja. Muutaman hylkäsi ihan sen takia, että siihen menisi kaikki hänen rahansa. Lopulta tyytyväisenä osti lelun, mihin käytti vain puolet omasta lomakassastaan. 😀

Tänään oli pizzapäivä. Haettiin veneeseen pizzat, minä kävin vielä kaupassa ja illalla lähdettiin vielä käymään uimarannalla. Minäkin kävin uimassa ja ihanan raikas olo tuli sen jälkeen!

15.7.2018 Helteessä Kalmariin

Engine run: 4h

40 NM

Tankattu 33l

Kaasupullo vaihdettu

Kyllä jatkui Oskarshamnin bileet pitkään! Kahteen asti soittivat musiikkia ja mitä hiljaisemmaksi muu kaupunki kävi, sen häiritsevämmältä musiikki tuntui. Että ihan itselle huomioksi, ei lauantai-iltana Oskarshamniin. :/ Puoli seitsemän aikoihin oltiin siis ihan valmiita lähtemään tankkilaiturin kautta eteenpäin.

Hellettä oli aikaisesta aamusta huolimatta. Lapset heräilivät pikkuhiljaa ja olivat tänään suurimman osan päivästä ulkona. Nämä kaksi ovat kyllä toistensa parhaat ystävykset, Hedda innoissaan hyppi ja löi Oscaria. Oscar siitä vähän hermostumaan, niin Hedda sanoi: “mä vaan tykkään niin paljon Ockista, että löin sitä!” Tunnen tunteen kyllä, mutta torumistahan siitä tietenkin tuli, ettei ketään lyödä. 😀

Tuuli oli niin kevyttä, että ajeltiin moottorilla aamun ensimmäiset tunnit. Tänään on ajettu moottorilla eniten tälle lomalle. Etelää kohti tultiin, Kalmar tähtäimessä. Hiljakseltaan tuuli kuitenkin heräili sen verran, että päätimme nostaa purjeet, spinnulla tänään. Edettiin noin neljän solmun vauhtia, tuuli vaihteli 1-3m/s välillä. Vaikka ei vauhti huimannutkaan, ei siltikään valittamista, bikinipurjehdusta, lapset uittivat jalkoja ja veneitä takana, luin välillä kirjaa… Hellepäivän viettoa.

Minulta on useamminkin kyselty vinkkejä veneruokiin. On tosi vaikeaa antaa mitään erityisiä vinkkejä, koska me syödään tosi samalla tavalla kuin kotonakin, välillä eineksiä tilanteiden mukaan, mutta lähes samanlaisia ruokia laitetaan kuin kotonakin. Tänään oli lounaaksi – vaikka itse sanonkin – tosi herkullinen pasta limoncello. Maistui! Heddalla oli taas sana hallussaan; halusi hirveästi auttaa minua ja pyysin siivoamaan pöydän, jotta voidaan syödä siinä. Totesi: “en mä voi, mulla on liian pienet aivot siihen” 😀

Lounaan jälkeen, Kalmarsundin kapeimmassa kohdassa (vain kolme merimailia leveä muuten!) tuuli sitten kuoli kokonaan, joten laskimme purjeet ja tulimme loppumatkan moottorilla. Öölannin silta oli jännittävä kokemus, lapset miettivät onko olemassa niin korkeaa purjevenettä, ettei mahtuisi sillan alta (sillan korkeus siis 42m, vapaa purjehduskorkeus 38m), Galatea kuulemma just mahtui. 😀 Kaunis silta se oli! Pituutta sillalla siis on reilu kuusi kilometriä.

Kalmariin tultiin iltapäivästä. Valittiin laituripaikkaa rauhallisemmasta, vähän kauemmasta laiturista. Mokasin rantautuessa ja saatiin naarmu Galatean kylkeen. Harmittaa aivan mielettömän paljon!! Harmista huolimatta lähdimme koko porukalla satamakonttoriin ja kaupunkia katsomaan. Sunnuntai, joten lähes kaikki kaupat kiinni. Kivalta kaupungilta näytti! Ihania vanhoja taloja. Löysimme avoimen sushipaikan, joten illallinen oli helposti päätetty. Taas maistui kaikille, 32 sushia katosi hetkessä.

Käveltiin puiston kautta satamaan. Oli niin kuuma! Kun tultiin veneelle, oli minulla tunne, että pakko saada jotain ihan jääkylmää juotavaa, joten lähdin uudestaan hakemaan, eksoottisesti mäkkäristä jääkahvit ja mansikkapirtelöt jälkiruuaksi.

Huomenna aloitetaan Kalmarin linnasta, monenlaista ohjelmaa siellä pitäisi olla, katsotaan, mitä kaikkea keksitään.

14.7.2018 Oskarshamn

Engine run: 2h

25 NM

Helle oli jo heti aamusta painostava laguunissamme. Macki ja Oscar heräsivät hieman meitä aikaisemmin ja lähtivät kumiveneellä seikkailulle lähisaariin. Olivat käyneet Klintemålan satamassa, idyllisen näköisessä kylässä. Toivat tuliaisiksi marmeladia ja vaahtokarkkeja. Aamulla vielä tiskattiin, syötiin aamiainen ja pakattiin kumivene, eli todella rauhallinen aamu olikin. Peilityyntä. Niin kaunista, mutta ei lupaavaa päivän legiä ajatellen. 😀

Todella mutainen pohja oli! Ankkuriköysi niin pitkältä matkalta niin mutainen, etten ole koskaan nähnyt! Ensin köyden ja sitten kannen pesussa meni minulta alkumatka. Kun pahimmat jäljet saatiin pestyä, päätettiin silti kokeilla purjehtimista. Ja onhan siinä jotain hienoa saada 1,9m/s tuulella vene kulkemaan kuitenkin 3,4 solmua! 😀 Parhaimmillaan tämän päivän vauhti taisi olla neljän solmun paikkeilla, tuuleen nähden siis ihan hyvä purjehdus. Sinilevää ensimmäistä kertaa havaittu tänään. 😦

Lounasaikaan alkoi kuitenkin mennä turhan hitaaksi, vähäinenkin tuuli kuoli, joten käynnistettiin moottori ja siivoiltiin loppumatka. Oltiin aluksi ajateltu tänään menevämme Påskallavikenin satamaan, mutta edessämme muodostui ukkospilviä, jotka jäivät seisomaan Påskallavikenin yläpuolelle. Hetki seurattiin, jatkavatko matkaa, mutta koska eivät, käänsimme kurssin kohti Oskarshamnia.

Lapset tulivat ulos kun lähestyimme Oskarshamnia. Ja mikä riemu kannella syntyikään, kun huomasivat satamassa tivolin! Taas tivoli, kuten viime vuonnakin! Vuorossa oli siis tivolia tänäänkin. Näpäkkä tunnin reissu oli, ei raaskittu ostaa hirveästi lippuja, sillä aika arvokasta touhua oli. Tosin sama kinuaminen lisälippuihin olisi ollut, kuinka paljon tahansa olisi ostettu. Ja lopulta lapsetkin kyllä olivat tyytyväisiä käyntiin. Tivolikäynnin yhteydessä pesin myös pyykkiä, tällä kertaa toimi kuivaajakin. 😀 Oskarshamnin pyykkitupa on loistava, ei vuorojen varailua, kaksi isoa pesukonetta ja kerrankin tehokkaat kuivausrummut.

Oli kuuma koko päivän! Salamoi ja tivolin aikana tuli pari tippaa vettäkin, mutta ei helpottavaa ukkosta tullut. Illallisen jälkeen me käytiin Oscarin kanssa kahdestaan lenkillä. Syötiin jätskit puistossa ja kiersimme vähän kaupunkin. Illalla saatiin vielä seurata tulipalon sammuttamista vastarannalla, pizzeria paloi! Oscar huomasi ensin savun ja sen jälkeen alkoi tulla savua entistä enemmän ja paloautoja paikalle.

Tivoli metelöi yhteentoista asti ja rantabaarissa soitetaan vielä sen jälkeenkin musiikkia aika kovalla. Eli mikään rauhallinen satama tämä ei ole, mutta hyvä pyykkipysähdys ja lapset tietenkin innoissaan tivolista.

 

13.7.2018 Stora Vippholmen

Engine run: 30 min

52 NM

Siihen nähden, että Visbyn satamakonttori aukeaa kello 8 ja meiltä oli check-out tekemättä, oli ihan hyvä suoritus, että olimme ulkona aallonmurtajalla jo 7:58. 🙂 Ei siis superaikaista aamua, mutta suoraan purjehtimaan. Nähtiin satamasta lähtiessä Mackin entinen työkaveri, purjeita nostettiin vierekkäin, mutta he olivat lähdössä Öölantiin, me mantereelle. 

Nostettiin ensin genoa, mutta aika pian huomattiin, että genaakkeri toimisi paremmin tähän keliin. Tuuli alkumatkasta ihan mukavasti, 6-8m/s ja vauhtiakin genaakkerilla saatiin 7-8 solmun välillä. Hyvin sujui purjehdus! Otettiin waypoint Västervikin eteläpuolelta, sieltä jotain luonnonsatamaa katselemaan.

Helposti meni taas ylitys, lapset olivat melkeen koko matkan sisällä, Hedda teki pistoja ulos. Rauhallinen ja mukava purjehdus. Genaakkeri laskettiin parin tunnin purjehduksen jälkeen, tuulen kulma oli muuttunut sen verran, että turhan raskaaksi kävi purjehtia sillä. Loppumatkasta taas tuuli tyyntyi, 4-5m/s, mutta silloin oli niin vähän enää matkaa jäljellä, että tultiin genoalla hieman rauhallisempaa vauhtia. Menomatkalla nähtyjä hävittäjiä ei tällä kertaa lentänyt Gotlannin taivaan yllä. 🙂 

Purjehtimaan päästiin ihan perille asti. VHF:stä kuultiin, että Västra Eknön – jota muuten alunperin suunnittelin tämän päivän satamaksi – oli joku meripelastusoperaatio menossa. Hälyttivät apua ja meripelastajat vastasivat. Hetken kuluttua tuli meidän takaa myös tosi kovaa poliisivene vilkut päällä. Actionin jälkeen me tulimme kivaan luonnonsatamaan. Oikeastaan tässä on monta saarta ja monta rantautumispaikkaa yhdessä, ensimmäisenä nimenä nyt satamakirjassa on Stora Vippholmen, joten kutsuttakoon siksi. 🙂 

Me jäimme ankkuriin lahdelle (siksikään en ole varma, minkä saaren nimeä pitäisi käyttää), Hedda ja Macki pumppasivat kumiveneen sillä aikaa kuin minä tein ruokaa. Ruuan jälkeen käytiin viemässä roskat – yhdestä saaresta löytyy roskiksia, toisesta ulkohuussi – ja kumiveneellä kiertelemässä näitä saaria. Aika paljon on veneitä, mutta toki vielä paljon mahtuisikin, sen verran monta rantautumispaikkaa täällä on. Ja niin kaunista! Nämä Ruotsin luonnonsatamat on kyllä aivan huikean kauniita paikkoja! ❤

Lasten pettymykseksi tänään ei rantauduttu eväiden kanssa minnekään saareen, joten tarjoilin heille omilta tarjottimilta iltapalan kansiluukusta kannelle. Meillä Mackin kanssa oli myös ihan mielettömän herkullinen tapastarjotin iltapalaksi, ihania juustoja ja fuet-makkaraa sekä tietenkin kestokesäherkku; vesimelonia!

12.7.2018 Autoilemassa Gotlannissa

Tänään haluttiin nähdä muutakin Gotlannista kuin Visby, joten vuokrasimme auton. Satamakonttorista sai helposti auton vuokraan, tosin aivan yhtä romua autoa oli tarjolla kuin viime kesänä Öölannissakin. 😀 Tällä kertaa alle saatiin Saab, jolla lähdettiin valloittamaan saarta.

Minä toimin kartturina, vaikka Macki heti alkuun totesikin, että Maria ja kartta ei yleensä ole mikään paras yhdistelmä. Päätettiin lähteä ensin saaren poikki itärantaa katsomaan ja sen jälkeen ihan etelään. Fårösund ja Fårö olisi ollut hienoja, mutta ne jätettiin nyt sille varalle, jos innostumme purjehtimaan sinne.

Saaren poikki ajettiin aika tylsää tietä, metsää ja välillä pieniä taajamia, ei edes idyllisen näköisiä ihania kyliä. Tässä vaiheessa olin jo antamassa Öölannille voittoa 100-2 (koska Visby). Muutamien mutkien jälkeen tultiin Ljugarniin ja totesimme, että on sopivasti lounasaika. Ajettiin rantaan ja Ljugarnin satamaan, mistä löytyi kalakauppa, vohveliravintola ja sisustuskauppa. Käännyttiin ensin kalakaupan puoleen ja sieltä saikin sopivasti lounasta. Lapset tilasivat taas savustettuja katkarapuja, me kylmäsavustettua lohta. Ja oli kyllä täysosuma annokset! Jälkiruuat nautittiin vohvelikahvilassa. Nyt maistettiin paikallista jäätelöäkin, lapset tilasivat pelkät jäätelöt, me Mackin kanssa puolitimme vohveliannoksen, jossa päällä oli sopivasti kaksikin jäätelöpalloa. Oli hyvää!

Vatsat täynnä ja tyytyväisinä jatkoimme matkaa. Maisemat hieman paranivat, mutta vieläkin oltiin aika paljon metsässä. Ajeltiin aivan saaren eteläosaan, Burgsvikin ohi jatkettiin, lähes kärkeen asti, Hoburgeniin. Ja sieltä lopulta löydettiin minun bucket listilla olleet raukit! Eli meren hiomia kalkkikivimuodostelmia (määritelmä Wikipediasta). Niitä halusin ehdottomasti nähdä, enkä joutunut pettymään! Tämän päivän ehdoton kohokohta oli Hoburgen!

Käveltiin ylös rinnettä, kallion reunalle asti. Lapset kiipeilivät ja keksivät jo pikaisen kotileikinkin raukeilla. Kerrassaan henkeäsalpaavat maisemat ja uskomattomia muotoja! Niin tykkäsin! Paljon oli muitakin turisteja, mutta eipä sekään oikein haitannut, niin kaunista vain oli! Polku vein lopulta alas merenrantaan ja sielläkin jatkui samanlainen omituinen, mutta ihastuttava kauneus! Kiviä kivien perään, kalliota, missä näkyi kerrostumia, raukkeja vielä rannallakin. Lapset jaksoivat mielettömän hienosti kävellä ja kiipeillä kivillä.

Autolle palattuamme oltiin kaikki kävelystä, kiipeilystä ja helteestä väsyneitä. Etsittiin kartasta uimaranta ja ajeltiin eteläkärjen itäosaan. Kiva ja sopivan loiva ranta. Niin hienoa hiekkaa, että lopulta oli hampaat ja korvatkin hiekassa! Syötiin taas hieman eväitä rannalla, jäätelönmyyjältä saatiin vesipullotkin täytettyä.

IMG_1330

Paluumatka ajeltiin vain suorinta tietä Visbyyn. Aikuisia jo väsytti päivä, lapset jotenkin oudosti jaksoivat silti riehua autossa. Illallinen haettiin Österdahl Bryggasta, satamakonttorin vierestä. Ravintola oli saanut kehuja ja mainittiin myös Gotlannin parhaat ravintolat listalla. Me emme kuitenkaan olleet ihan ravintolakunnossa, joten menin kysymään, voiko tilata mukaan. Aluksi kokki pahoitteli, ettei enää anna mukaan, sen verran paljon lautasia häneltä oli hävinnyt. Harmittelin, mutta silloin kokki keksi ehdottaa, että jos haen veneestä omat lautaset, tekee meille kyllä annokset mukaan.

Huomenna varmaan lähdetään täältä. Stockholmveckan lähestyy ja satamassa alkaa jo nyt olla aika rauhatonta meno ja paljon isoja moottoriveneitä. Meidän aika ehkä siirtyä alta pois. 🙂 Mutta ihana, ihana on Gotlanti! En osaa sanoa lopulta, kumpi parempi Gotlanti vai Öölanti, joten suosittelen molempia!

11.7.2018 Visby

Jos eilen jo rakastuin ensi silmäyksellä Visbyyn, olen tänään ollut entistä vakuuttuneempi. Ihana kaupunki tämä on! ❤

IMG_1268

Aamu alkoi minulla mastossa. Ajovalo ei jostain syystä toimi, joten se piti mennä ylös irrottamaan. Ei kuitenkaan näyttänyt ihan suoraan palaneelta, mutta haettiin Watskista kuitenkin uusi ja pitää kokeilla uudella lampulla. En siis edes ihan ylös asti mennyt, eikä edes tuullut paljoa, mutta on se silti aika jännittävä tilanne olla ylhäällä, ainakin näin korkeanpaikankammoisena.

Laiskan aamun jälkeen lähdettiin kaupungille. Käveleskeltiin hetki ympäriinsä, mutta alkoikin jo olla lounasaika. Mentiin jonottamaan Creperies & logiin, kuuleman mukaan sieltä saisi hyviä lettuja. Jonotettiin jonkin aikaa ja suosittu paikka näytti olevan, koko ajan jono vain kasvoi, viisaimmat olivat tajunneet tehdä pöytävarauksen. Letut olivatkin lopulta hyviä, ei ehkä mitään ylisanoja aiheuttanut, mutta täyttäviä ja hyviä.

Lounaan jälkeen lähdettiin taas vaeltelemaan kaupungille, ilman mitään tarkempaa päämäärää. Käytiin tuomiokirkossa, en tiedä onko kaikissa keskiaikaisissa kirkoissa samanlaiset, mutta täällä isot kyntteliköt sai vedettyä alas kynttilöiden sytyttämistä varten. Kätevää! Kirkko oli kaunis, lasimaalaukset upeita.

Kirkolta jatkettiin portaat ylös ja upeat maisemat merelle yli Visbyn avautuikin mäen päältä! Niin ihania punaisia kattoja ja raunioita. Käveltiin kaupungin muurille asti ja taas en voinut kuin ihailla kaikkia taloja. Söpöjä pieniä, rapattuja taloja kiinni kaupungin muurissa, rakastan!

Kävelystä ja helteestä väsähtäneenä oli jo aika etsiä kahvilaa. Emme malttaneet etsiä idyllistä kahvilaa, niinpä otettiin vain joku kahvila turistialueelta, ei idyllinen, mutta cappuccinot kelvolliset. Vielä jäi saamatta Visbyn jäätelö, mitä useammasta suunnasta on kehuttu.

Kahvin jälkeen lähdettiin museoon. Meillä on nyt veneessä luettavana Mauri Kunnaksen Viikingit tulevat ja ei olisi voinut osuvampaa kirjaa tälle Gotlannin reissulle sattua! Kaikkea, mitä olemme kirjasta lukeneet, näimme nyt museossa. Oscar tiesi itse kertoa, mitä riimukirjoitukset ovat, millaisia laivoja viikingeillä olikaan ja mitä reittejä kulkivat. Vaikka suurimmat pisteet lasten mielestä tietenkin menivät museon toisen kerroksen Skepp & Skoj -leikkipaikalle. Siellä viihtyivät leikkimässä hyvän tovin. Ja saivat leikkikaverinkin ihan hetkessä, kätevää, kun puhuvat paikallista kieltä. 🙂

Illalla yritettiin vielä ottaa koko perheen leffailtaa, mutta se päättyi kuten kaikki leffaillat nykyään, Heddaa alkoi pelottaa ja itkettää. Me menimmekin sitten Heddan kanssa hyttiin lukemaan kirjoja poikien katsellessa leffaa. “Kirjat onkin paljon kivempia kuin leffat!” nyyhkytti Hedda.

 

10.7.2018 Gotlantiin!

Engine run: 2h

70 NM

“Hullu vaimo, raskas elämä”, totesi Macki aamulla ja lähti toteuttamaan jälleen yhtä unelmaani. 😀 Gotlantiin! Siitä olemme monena vuonna puhuneet, mutta aina on ollut jotain, Stockholm veckan, tuulet ihan väärästä suunnasta tai muuta. Mutta tänään kaikki osui kohdilleen.

Koska matka tosiaan on pitkä, mistä suunnasta tahansa lähestyy Gotlantia, lähdimme ajoissa liikenteeseen. 5:20 olimme jo irti laiturista, samaan aikaan lähti toinenkin vene, kohti Gotlantia myös, mutta Fårön ilmeisesti. Kaunis aamu oli, linnut lauloivat uskomattoman paljon, aurinko nousi Landsortin takaa.

Nostimme genaakkerin. Alkumatkasta tuuli oli vähän turhankin kevyttä, mutta sinnillä jatkoimme hiljakseltaan etenemistä. Tuuli heräsikin ja saatiin genaakkerilla tosi kivat vauhdit. Navigointihan tänään oli helppoa, tasan yksi waypoint, ei saaria, ei kiviä, ei merimerkkejä. 😀 Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen tuuli kääntyi sen verran vastaan, että laskettiin genaakkeri ja tultiin loppumatka genoalla. Tuuli vaihteli, samoin vauhti. Mutta hienosti jaksettiin kaikki, eden minulla ei tullut loman toisellakaan ylityksellä tuskaa. 🙂 Pari viimeistä tuntia kyllä ylityksissä on aina ne pahimmat, maata näkyvissä, muka niin lähellä, mutta silti vielä niin kaukana.

Tultiin Visbyyn kuuden aikoihin, satamakapteeni oli kumiveneellä opastamassa. Oli jopa valinnan varaa paikoissa, tultiin laituriin poijupaikoille, kun ei edes tiedetty, mitkä paikat olisi hyvät. Musiikkia ja juhlintaa päiväaikaan, mutta ainakin nyt illalla vaikuttaa rauhalliselta.

Tänään käytiin keskustassa pienellä kävelyllä. Lapset saivat purkaa energiaa ja me pääsimme hieman ottamaan ensimakua Gotlannista. Ja niin kaunista! Rakkautta ensisilmäyksellä! Olisin taas voinut kuvata jokaisen talon ja kadun! ❤ Täällä viivymme ainakin nyt muutamia päiviä, tosin sunnuntaina alkaa Stockholm veckan, joten todennäköisesti tahdomme silloin pois alta.

9.7.2018 Landsort

Engine run: 15 min

30 NM

Synttärikortteja lapsilta, genaakkeripurjehdusta ja ihana ihana Landsort. Kyllä kelpasi tänään taas saada mittariin yksi vuosi lisää. 🙂

Lähdettiin heti aamusta Dalarösta eteenpäin. Dalarö Skans houkutteli taas, kun siitä ohi purjehdittiin, joskus vielä mennään sinne! Dalarö Skans on siis Dalarön edustalla oleva linnoitus, jossa on laituri ja kalliokiinnityksiä. Varsinaista satamaa ei ole, eikä linnoitus ole päivittäin auki, vaan siellä on tilausravintola. E-Type yritti kuulemma avata sinne ravintolaa, mutta asiakkaita ei vain ollut tarpeeksi. Ystävällinen matkailuopas eilen kyllä lupasi, että voisi soittaa omistajille, että tulisivat avaamaan linnoituksen ja näyttämään paikkoja. Nyt vielä ei tilaisuuteen tartuttu, vaan purjehdittiin ohi, mutta ehkä joskus…

Heti aamupalan jälkeen vaihdettiin genaakkeriin ja tultiin mukavaa vauhtia etelää kohti. Utöön tai Nynäshamniin emme vaan raaskineet vielä pysähtyä vaan jatkoimme eteenpäin. Utön jälkeen tuuli hieman vaihteli ja mietimme, joko laskemme genaakkerin, mutta kulki niin mukavasti eteenpäin, että mielummin tehtiin pari jiippiä kuin laskettiin. Genaakkerin avulla ohiteltiin muita veneitä, mikä osoittautuikin sitten rantautuessa hyväksi ratkaisuksi.

Purjeet laskettiin vasta ihan Landsortin edustalla. Landsortin satamahan ei ole mikään älyttömän iso, satama-allas on kohtuullisen ahdas ja satama on todella suosittu, eli lähes aina on täyttä. Hämmästykseksemme kuitenkin jopa poijuissa oli tilaa! Täällä on siis ihan muutama poiju ja loput ankkuripaikkoja. Ilmeisesti ajoitus, yhden aikoihin, oli hyvä ja aamulähtijät ehtivät alta pois ja uudet turistit tulivat meidän perässä tasaisena jonona. Ihan huippupaikka siis saatiin. Vaikka satama on ahdas, tehdään tilaa kyllä tosi hyvin. Ihan pieniinkin väleihin otetaan aina vene, ihan hiljakseltaan, käsin siirretään molemmista ympäröivistä veneistä uusi tulija perille.

Vuokrasimme pyörät ja lähdettiin – kuten viimeksikin – saaren eteläosaan, siihen varsinaiseen Landsortiin siis. Tämä saari kyllä muistetaan, ennen lähtöä varmisteltiin monta kertaa, missä avaimet on ja kiiteltiin onneamme, ettei enää vaippojen tarvitsijaa ole kyydissä. 😀 Hyvin jaksoi Oscar pyöräillä. Hedda istui kyydissäni ja huuteli sieltä: “hyvin menee! Helposti jaksaa!” ja suunnitteli jo, miten voisimme ostaa tämän pyörän ja istuimen ja mihin laittaisimme ne veneessä. 🙂

Tultiin saaren eteläosaan, ajeltiin kylän läpi ja käytiin ostamassa suklaata kioskista, ihmeteltiin meripelastajia ja ajettiin majakalle. Yhtä kaunis oli majakka ja näkymät majakalta edelleenkin! Siellä majakan juurella syötiin suklaata, lapset leikkivät bunkkereissa ja tykeillä.

Illallisen jälkeen minä selvitin laskun aikana sotkuun mennyttä genaakkeria ja miehet siivosivat veneen ja tiskasivat. Juotiin synttärikahvit ja syötiin keksejä. Oscar oli tehnyt synttärisankarille parhaimman löhöilypaikan, eli sohvan nurkkaan kerännyt kaikki tyynyt, joten sain juoda synttärikahvit puolimakuullani.

8.7.2018 Hellepäivä Dalarössä

Pyykit pysyivät kannella, eikä lintujakaan ollut käynyt sotkemassa. Pyykkiepisodi siis päättyi hyvin ja puhdasta vaatetta saatiin taas kaappeihin. 🙂

Aamusta asti oli jo tosi hellettä, Mackin laittama aamiainen nautittiin ulkona. Lapset syöttivät sorsia. Jokaisen leipäpalan kohdalla Hedda huusi: “jos haluu!” 😀 Aamiaisen jälkeen lähdettiin kaupungille. Tullhuset oli auki ja menimme katsomaan sinne. Mielenkiintoisia huoneita Dalarön historiasta ja lähivesille uponneista aluksista. Museossa oli myös ystävällinen työntekijä, joka kertoili tarinoita ja antoi lapsille lastenkirjoja mukaan.

Jatkettiin käveleskelyä ja päädyttiin muutaman mutkan kautta Dalarö Lanthandeliin. Eilenkin pyörähdettiin siinä ovella, mutta silloin se oli jo mennyt kiinni. Samassa paikassa on siis ruokakauppaa, kukkakauppaa ja kahvilaa. Ihana paikka! Ehdottomasti kannattaa mennä käymään, jos Dalarössä käytte! Jo näiden kahden takia kannattaa Dalaröön tulla; Dalarö Bageri ja Dalarö Lanthandel!

Syötiin siis lounas Lanthandelissa. Lapset halusivat myös savustettuja katkarapuja. Myyjä vielä alkoi varmistella, että niissä on siis kuoret, mutta vakuuteltiin, että kyllä nää tietää mitä tilaavat. 😀 Ja niin hyvin menikin lounas! Pihalla oli yksi lastenpöytä, mihin halusivat mennä istumaan kahdestaan. Ensimmäiset ravut Oscar kuori Heddalle, mutta totesi kai, ettei itse ehdi syödä ollenkaan ja opetti Heddan kuorimaan itse. Jokaisen kolmevuotiaan tarvitsema taito. 😛

Kauppakäynnin jälkeen (taas varaudutaan lähtemään luonnonsatamiin tai muihin kaupattomiin paikkoihin) lähdettiin rannalle. Dalarössähän on tosi lapsiystävällinen ranta, pitkään matala ja tarpeeksi kapea, jotta omat lapset pysyy näkökentässä. Kauan viihtyivätkin vedessä, ihana hellepäivä! Illalliseksi tacoja veneessä, jonka jälkeen käytiin vielä lasten kanssa leikkipuistossa. Ihana Dalarö, täällä kyllä viihtyy!