Valderøya ja Mauseidvåg

 

Ensimmäinen pääsiäispäivä ei ollut aivan yhtä aurinkoinen kuin muut päivät. Selkeästi kuitenkin paremmat kelit kuin viime vuonna, tällä reissulla ei ole ollut yhtään sadepäivää! Tänään oli kuitenkin selkeästi vähän kylmempi ja pilvisempi päivä.

 

Me Mackin kanssa lähdimme aamupäivällä valloittamaan Mariannen asunnon viereisen huipun. Lapset ja Marianne jäi kotiin laittamaan lounasta. Heddalla on ollut välillä vähän ääni käheänä ja yskittänyt, joten ajateltiin, että hän voisi hetken ihan lepäilläkin kotona. Oscarkaan ei jaksanut lähteä mukaan, joten me menimme siis kahdestaan käymään pienellä aamulenkillä. Lunta satoi muutamia hiutaleita, mutta hyvin nopeasti loppui paleleminen jyrkässä nousussa! Metsän läpi noustiin huipulle, josta mahtavat näkymät Valderøyaan ja Ålesundiin. Kaunista, vaikkakin harmaata. Viime vuonna valloitettu Storhornet oli tänä vuonna lumessa! Kiva oli löytää tuttuja paikkoja ylhäältä katsottuna.

 

Lounaan jälkeen pakattiin koko porukalle eväitä taas reppuihin ja lähdettiin retkelle. Ajettiin Moaan, jossa tavattiin Aasta Marie ja Øivind, jotka saatiin mukaan retkellemme. Ja upeaan paikkaan osasivatkin meidät viedä! Iltapäivän retki suuntautui siis Mauseidvågille. Maasto tällä kertaa helppokulkuista ja ilma oli jo lämmennyt. Retken aikana aurinkokin löysi esiin pilvien takaa, eli ei kerrassaan mitään valittamista keksitty. 😉 Käveltiin kohtuullisen isoa metsätietä kuulumisia vaihtaen ja saavuttiin korkealle kalliolle, meren äärelle. Maisemat aivan uskomattoman upeat! Mahtavissa maisemissa syötiin eväitä ja Øivind kertoi meille paljon lähialueista, hänen lapsuudenkylänsä näkyi retkipaikallemme. Lapset keksivät vaikka kuinka monta leikkiä, jaksoivat koko retken ihan uskomattoman hienosti!

 

Retken jälkeen saimme vielä kutsun Aasta Marien ja Øivindin kotiin. Nautimme herkullisia pullia ja kuuntelimme – ja taisipa osa vähän testatakin – erilaisia kitaroita ja kontrabassoa. Ihania ystäviä Mariannella täällä on! Tuhannet kiitokset vielä kerran!

 

Pääsiäinen 2018 – Ålesund

Koittihan se pääsiäinen lopultakin ja lähdimme famon luokse Norjaan. Vain päivää aikaisemmin kuin vuosi sitten lähdimme! Tällä kertaa kuitenkin koko porukalla jo menolentokin ja kaikki sujui tosi hyvin, vaihto Oslossa oli helpompi kuin lentoemäntä antoi ymmärtää. Lasku Ålesundiin oli kaunein koskaan näkemäni lasku! Lumihuippuiset vuoret, Ålesundin kaupunki ja meri. Oih! Vieressä istuvan norjalaisrouvan kanssa yhdessä päiviteltiin, ruotsi-norja-englanti sekoituksella. 🙂 Mariannen kotona tuttuun tapaan odotti ihanat maisemat olohuoneen ikkunasta sekä täydellinen palvelu iltapalan ja valmiiden sänkyjen merkeissä. Ihanaa olla täällä! ❤

 

Ne luontopolut ja retket. Niitä tänne taas tultiin hakemaan, niinpä pakkasimme heti ensimmäisenä aamuna, pitkäperjantaina, eväät reppuun, perhe autoon ja lähdettiin seikkailulle. Ajettiin tällä kertaa pidemmälle ja Lepsøyan saarelle. Oikeasti saari jopa näkyy Mariannen kodista, mutta koska tunneleita ei suoraan mene, eikä autolauttoja, kesti matkustaminen saarelle noin 45 minuuttia. Ajettiin Haramin kuntaan ja sieltä lautalla Lepsøyan saarelle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli aamulla lähellä nollaa, mutta iltapäivällä jo lähes kymmenessä asteessa! Huumaavaa talven jälkeen tämä lämpö!

 

Ajatuksena oli ensin lähteä luontopolulle, jossa olisi peikkoja lapsille etsittävänä Ajoimme kuitenkin väärälle puolelle saarta, eli jos joskus haluat mennä peikkoja etsimään, aja saaren pohjoisrannalla menevälle tielle. Me menimme eteläkautta länsipuolelle, mutta ei se huono vaihtoehto sekään ollut. Aurinko paistoi tälle rannalle ja löysimme sieltäkin Stikk ut -polun. Ei mikään varsinainen lasten reitti, mutta hyvin pärjäsivät lapset ja aikuiset! Koko reitti meni meren rannassa, alkumatka matalalla varvikossa, loppumatka todella mahtavilla kallioilla, välillä jopa aika jyrkissä ja kapeissakin kohdissa. Ei käyty koko reittiä, vaan pysähdyttiin suojaisaan kallion levennykseen, auringonpaisteeseen, syömään eväitä. Eväiden jälkeen käännyttiin takaisin autolle.

 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihastelemaan Skodjen siltoja. Vanhoja, tosi upeita siltoja, harmillisesti opaskylteistä puuttui tarinat. Kerrottiin vain, että sillat on kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja älä tuhoa niitä, mutta eivät vaivautuneet kertomaan miksi ne ovat tärkeitä. Kauniita kuitenkin olivat! Maisemat silloilta henkeäsalpaavat ja mahan pohjasta kouristavat!

 

Illalla kävimme vielä lasten kanssa pikaisesti viereisen koukun pihalla seikkailupuistossa. Hurjia kiipeilyjä ja kaunis kuutamo nousi. Oudon paljon lapsilla riittää virtaa, aikuiset aivan poikki ja lapset vain jaksavat juosta!

 

Lankalauantaina pääsiäispupu oli käynyt asunnolla ja lapset saivat tolkuttomasti herkkuja aamiaisen jälkeen. Sen verran tolkuttomasti, että mahdollisesti äiti-verottajan pitää hammashoidollisista syistä puututtava asiaan. 😉 jälkeen lähdimme kaupunkiin. Ei nyt varsinaisesti tarvetta shoppailuille, mutta todettiin, että tänään on ainoa arkipäivä, joten parhaat mahdollisuudet että kaupungissa olisi mitään paikkoja auki. Aluksi olikin tosi hiljaista kaupungilla, mutta pikkuhiljaa vilkastui, liikkeitä aukesi ja turistejakin alkoi virrata kaupunkiin, satamassa oli yksi iso risteilyalus. Me lähinnä kävelimme ja ihastelimme kaupunkia, mukaan tarttui Heddalle housut ja minulle takki. Mutta kyllä Ålesund vaan on kaunis kaupunki! Joka vuosi samat kuvat sillalta kanavalle, mutta on se vaan niin kaunista! Tällä kertaa käytiin majakallakin kuvaamassa kaupungin suuntaan. Ihastuttavaa!!

Koska ilma oli kuin morsian (hieman viileähkö tosin), lähdimme Sunnmøren museolle. Kyseessä on siis paikallinen Seurasaari, eli ulkoilmamuseo, jonne tuotu eri puolelta Norjaa eri aikojen rakennuksia. Todettiin, että kyllä on entisaikojen ihmiset ollut pieniä – tai pihejä ovien kanssa – oviaukkojen perusteella. Hedda innostui joutsenista ja sorsista, vielä kierroksen päätteeksi kävi niitä katsomassa. Hautausmaalla oli koskettava kulmaus, vain lapsien hautoja. Oscar kyseli paljon hautakivistä ja totesi lopuksi: ”olisi kyllä ollut parempi jos ne olis elänyt aikuiseksi asti.” ❤ Museon kahvilasta ostettiin vielä jätskit ja kaakaot jotka nautimme terassilla. Oi että mä nautin!