17.6.2017 Kuninkaansaari ja Pyysaari

Engine run: 0,5h

3NM

Kuninkaansaari on Vallisaaressa kiinni oleva pienempi saari. Tai siis kiinni sellaisella kapealla kävelytiellä, juuri vierassataman vieressä. Aamun ohjelmaan kuului Kuninkaansaareen tutustumista. Hellettä heti aamusta! Melkeen tukahduttavan kuuma hetkittäin, mutta ei kävisi mielen vieressäkään valittaa tässä maassa näistä keleistä! 😄


Tällä kertaa retkelle lähti koko porukka. Kivien heittelyä mereen, joutsenten ihastelua, sitten sisälle Kuninkaansaaren metsään! Tunnelma oli kyllä huikea, kaikkialla häikäisevän vihreää, lintujen mieletön konsertti ja täydellinen luonnonrauha! Muutamia turisteja tuli vastaan, mutta oltiin niin ajoissa liikenteessä, että suurimmat massat varmaan miettivät vasta kotonansa retkelle lähtenistä.

Kuninkaansaaresta löytyi myös linnoituksia, muttei ihan yhtä isoja ja vanhoja kuin Vallisaaressa tai Suomenlinnassa. Nämä linnoitukset oli jotenkin uudemman oloisia, betonibunkkereita ja sellaisia. Yhteen tunneliin pääsi jopa sisään ja kiertämään läpi, joka oli kyllä aivan menestys, vaikka hieman porukkaamme aluksi jännittikin!

Kuninkaankierroksen – molemmissa saarissa on iso, helppokulkuinen tie ympäri saaren, Aleksanterinkierros ja Kuninkaankierros – keskeltä löytyi pieni hiekkapoukama. Kaikki uimapuvut ja pyyhkeet oli tietenkin veneellä, mutta menimme silti uimaan, tytöt rohkeimpina. Aika kauan leikimme rannalla ja keräilimme kiviä. Kuuma oli!

Lounaan kanssa onnistuimme paremmin ja saimme kioskilta hodareita, falafeleja ja nachoja tilattua. Hyvin maistuivat!

Puolen päivän maissa lähdimme siirtymään Pyysaareen. Emäsalon lenkin järjestää HTPS, jonka kotisatama on Pyysaaressa. Kipparikokous oli kahdelta, olimme hyvissä ajoin paikalla ja ehdimme siivoilla ja järjestellä venettä. Toki myös sotkea uudestaan, kalastaa ja syödä välipalaakin. 😉

Pyysaaren satama on kyllä niin jännä! Mitään tietoa ei ollut minne kisaveneet voisivat kiinnittyä, niinpä otimme vain jonkun paikan viimeisen laiturin ulkoreunalta. Ja olipas matala laituri! Nyt jos koskaan kävi lähellä “vaimo meressä” -tilanne! 😄

Miehistöä alkoi pikkuhiljaa valua satamaa kohti, lopulta kisaan lähti siis viiden hengen miehistö, Macki, Jan, Igor, Henka sekä viime hetken ilmoittautujana Masse. Kisasta kirjoitetaan erikseen tarinaa, siellä ne näyttävät Emäsaloa lähestyvän, me pidämme peukkuja kotona ja palaamme huomenna aamulla Pyysaloon.

16.6.2017 Vallisaari

 

Engine run: 1,5h

35 NM

Emäsalon lenkin siirtopurjehdus alkoi. Minähän en päässyt mukaan kisaamaan, kun ei saatu lastenvahtia, niinpä sain kolme lasta lisää. 🙂 Lähdettiin siis suurperheenä matkaan, ihanat serkut Alma, Amanda ja Alvar liittyivät miehistöön.

Lähdettiin helteistä kotisatamasta, pakkailtiin tavaroita veneeseen ja jotain pientä puutetta huomattiin, esimerkiksi Heddan kengät. Macki nosti Heddan kotona autoon ja oli unohtanut tarkastaa sellaisen pikkuseikan kuin kengät… No, kai sitä kesällä ilmankin pärjää! 😀

Tuuli oli aluksi aika kevyttä, niinpä ajeltiin moottorilla sen aikaa kun tavarat saatiin järjesteltyä sisällä. Tukahduttavan kuuma kyllä oli sisällä! Nostettiin purjeet Kantvikin väylällä ja suunnattiin kohti itää. Aluksi mentiin sivutuulella, hieman vastaan. Kurssin kääntyessä suoraan myötätuuleen, nostettiin spinnu. Mukavaa menoa oli spinnulla!

Macki oli ensin suunnitellut Högholmenia ensimmäiseksi yöpymiseksi, mutta minä tahdoin eteenpäin. Emäsalon lenkin kipparikokous on lauantaina klo 14 Pyysaaressa Itä-Helsingissä, joten järkevämpää jatkaa perjantaina jo vähän lähemmäs. Katseltiin paikkoja Kirkkonummelta ja Espoon saaristosta. Gåsören lähestymisestä ja syväyksestä ei saatu ihan tarkkaa selvyyttä. Solveiglla joskus käytiin siellä, mutta muistikuvat satamasta ja lähestymisestä oli molemmilla aika hatarat. Lisäksi mietittiin Stora Herröä, mutta siitä emme saaneet selvyyttä, millä puolella saarta satama on.

Päätimme sitten jatkaa Helsinkiin asti ja Vallisaareen. Helsingin edustalla isojen laivojen väylää ylittäessä Alvar halusi mennä kannelle istumaan, aallot on hänen mielestään niin hauskoja. Hedda, joka tänään on liittynyt myös Altsu Fan Clubiin, halusi seurata perässä. Minäkin päätin sitten lähteä varmistamaan, että Hedda pysyy aaltojen tullessa paikallaan. No, yksi iso laiva sitten menikin, jonka aalloista päästiin nauttimaan oikein kunnolla; Galatea nousi toisen aallon päälle ja sukelsi suoraan seuraavan aallon alle! Keula veden pinnan alapuolelle, kannelle vettä oikein niin paljon, että me kaikki kolme liuimme veden mukana reunalle! Ja aivan läpimärkiä olimme tietenkin myös! Kyllä saatiin koko veneessä kunnon naurut ja kertomista kotiinkin! 😀

Vallisaarihan siis on Suomenlinnan vieressä. Kustaanmiekan kapean väylän vastaranta, juuri se, mistä ruotsinlaivat menevät. Vallisaari on aikaisemmin ollut sotilassaari, joka on vasta viime kesänä avattu yleisölle. Vesibusseja tulee kauppatorilta, vierassatama on saaren itäpuolella. Laituri, jonka toisella puolella on poijut koko matkalta, suojaisemmalla sisäpuolella vain neljä poijua ja loput pienille veneille aisapaikkoja. Laiturimaksu on 15e/yö, päiväkäyntikin kuulemma maksaa jotain. Laituriin ottaa aika paljon ohi kulkevan vilkkaan liikenteen aallot, keinuttaa ihan koko ajan ja aika voimakkaastikin välillä. Lisäksi näistä kaupunkiristeilyaluksista kuuluu aika voimakasta musiikkia kohtuullisen usein, joten satama sinänsä ei ole mikään rauhan tyyssija. Vettä tai sähköä ei laituriin tule, suihkuja tai saunoja ei ole, puuceet löytyy. Satamakahvilassa on grillikioski tyyppinen ravintola, jonka ruokalista vaikutti mielenkiintoiselta. Valitettavasti emme päässeet testaamaan sitä, sillä olimme ihan hakemassa iltapalaa sieltä, mutta olivatkin lopettaneet ruuan laiton jo ennen sulkemisaikaa. Suomalaista asiakaspalvelua taas parhaimmillaan, kävin ensin kysymässä moneen asti ovat auki ja ruokalistaa. Kertoi kauniisti mitä lista pitää sisällään ja että ovat auki yhdeksään. Puoli yhdeksältä mentiin tilaamaan iltapalaa, niin sama myyjä taivasteli: “voi että, olen jo tiskannut kaikki tarvikkeet, ei enää voida tehdä ruokia! Ois tietenkin voinut sulle sanoa silloin…” Joo, ois ollut kiva.

Saari sen sijaan on mielenkiintoinen ja kaunis! Söimme jätskit satamakahvilassa, palkitsimme lapset, jotka olivat pärjänneet hirveän hyvin koko pitkän päivän. Jätskien jälkeen jakauduimme ja pojat lähtivät veneelle ja laiturille kalastamaan, me tytöt lähdimme tutkimaan saarta. Kaunista, tosi kaunista oli! Ja tytöt kyllä yllättivät minut, jopa Hedda jaksoi kävellä tosi pitkäsi vaikka oli pitkä päivä takana. Kierrettiin Aleksanterinkierros, joka periaatteessa kiertää koko saaren, lukuun ottamatta eteläosaa saaresta, joka jostain syystä on vielä ehdottomasti kiellettyä liikkumasta. Esitteessä kerrottiin, että Vallisaaressa liikkuminen on turvallista, mutta maaperässä on vielä räjähteitä jostain onnettomuudesta johtuen. Ehkä se onnettomuut on tapahtunut siellä eteläosassa.

Löysimme myös linnoituksia, vastaavia kuin Suomenlinnassa, kauniit maisemat Helsinkiin ja merelle. Vielä enemmänkin olisi voinut tutkia ja seikkailla, mutta aikaisemmin mainittu iltapalatyhjäarpa houkutteli palaamaan satamaan.

Pitkä, mutta mukava päivä takana. Huomenna kohteena sitten Palma de Pyy. 🙂