16.7.2019 Västervik: Gläntan ja Gränsö

Yllätimme itsemmekin ja jäimme vielä kolmanneksikin päiväksi Västervikiin! Lähinnä sääennusteiden vuoksi, mutta silti. Aamulla siis tuuli aika kovaa, pohjoisesta ja iltapäivän satoi vettä. Mietimme, että koska emme enää ole tämän etelämmäs menossa, ei välttämättä jaksa lähteä vastatuuleen pariksi tunniksi ähertämään vain istuaksemme sateessa jossain luonnonsatamassa.

Päätettiin siis reippailla aamupäivän, kun ei vielä sataisi. Lähdettiin sillan kaupungista pois päin, kohti Gränsö kanalia. Gränsössä olisi ollut koko niemen kiertävä luontopolkukin, mutta yhteensä tästä veneeltä niemen kärkeen tulee matkaa 7,5 km, joten ei ihan koko lenkkiä lähdetty edes yrittämään. Macki oli kuitenkin tutustunut minua paremmin alueeseen, joten tosi kiva retki saatiin!

Käveltiin aluksi rantaa pitkin, ihailtiin sorsia ja muita vesilintuja sekä tietenkin taloja ja laitureita. Jatkettiin kävelytietä, kunnes tultiin Gläntanin risteykseen. Gläntan on siis Ruotsin kirkon leirikeskus, missä on myös kahvila. Tienvarsikyltti lupasi vohveleita. Risteyksessä ihailtiin lehmiä, tuijotettiin niiden suuriin silmiin ja hämmästeltiin, miten ne kärpäset silmissä ei häiritse niitä. 🙂 Gläntanilla lapset kävivät uimassa, ei tietenkään ollut uimapukuja, eikä pyyhkeitä mukana, mutta koska rohkenivat, annettiin mennä ja kuivattiin Mackin takkiin. 😀 Vohveleita saatiin pyynnöstä jo tuntia aikaisemmin, oikeasti kahvila olisi auennut vasta kahdeltatoista.

Gläntanilta jatkettiin takaisin isolle tielle ja Gränsön kanalin vartta lammasaitaukseen. Lampaat tulivat tekemään tuttavuutta, yksi iso oli jopa hieman turhankin innokas, lähti seuraamaan meitä ja aina välillä juosten puski päälle. Lapsen olisi kyllä kaatanut, sen verran vauhdilla minun jalkoihin törmäsi, joten lopulta tilanne alkoi olla varsinkin Heddan mielestä hieman pelottavakin; polkua pitkin takaa juoksi iso (todella paksu!) lammas, joka päällä puski kenet kiinni sai. Otin lopulta Heddan syliin ja Macki pidätteli lammasta kunnes tultiin aidalle. Loppumatkasta jostain ilmestyi toinenkin lammas, joka sitten teki tuttavuutta Oscarin kanssa. Lapset olivat kuitenkin koko episodin jälkeenkin edelleen sitä mieltä, että meille pitäisi lammas ostaa.

Käveltiin Gränsön linnalle, kauniita maisemia ja hienoja rakennuksia, vieraslaiturikin olisi. Kahvilalla emme tällä kertaa käyneet, vaan päätimme tulla veneelle lounaalle. Hienosti jaksoivat lapset tsempata koko matkan, yhteensä retkelle tuli pituutta ainakin seitsemän kilometriä. Ja hyvä ajoitus, viimeisillä metreillä ennen Galateaa, alkoi sataa vettä. Sitä sitten tulikin enemmän tai vähemmän koko loppupäivän. Uima-allas jäi tälläkin reissulla testaamatta, mutta pääsivät lapset sentään tänään uimaan, kelistä huolimatta!

P.S. Macki on saanut loman ensimmäiset videot leikattua. Osa 1 löytyy täältä ja osa 2 löytyy täältä, käy tsekkaamassa tunnelmat!

15.7.2019 Toinen päivä Västervikissä

Lasten pyynnöstä jäätiin tänään toiseksi päiväksi Västervikiin. Niinpä otettiin tosi laiska aamu, kymmeneen asti valuttiin kaikki pyjamissa, lapset leikkivät ja me luettiin kirjoja ja  juotiin aamukahveja. Kymmenen jälkeen reipastuttiin, puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin ulos.

Lähdettiin Kulbackenille. Unos torn oli toivekohteena ja koska pääsymaksu museoonkaan ei päätä huimannut (lapset ilmaisia, aikuiset 50 SEK/hlö), ostimme liput molempiin. Käytiin ensin katsomassa video Mars Makalös nimisestä purjelaivasta, joka on siis ollut kuningas Erik XIV rakentama mahtava alus, joka sitten sodassa tanskalaisia vastaan on uponnut. Video kertoi sekä laivasta että hylyn löytymisestä ja tutkimisesta. Mielenkiintoista! Museossa oli sitten enemmänkin esineitä muista hylyistä. Toinen näyttely kertoi rautateistä ja taisteluista rautateiden säilymisen puolesta.

Museorakennuksessa oli myös Naturrum. Stendörrenillä on myös vastaava, siellä kävimme viime vuonna. Ihan mielettömän kiva paikka taas! Tosi hyvin esillä tämä paikallinen luonto ja meri. Lapset tutkivat ja pelasivat, pääsimme myös näkemään kalojen ruokintaa. Opas oli tosi mukava, kertoi paljon meille ja lapsille, juteltiin myös purjehduksesta ja eroista suomalaisessa ja ruotsalaisessa purjehduskulttuurissa. Kehuttiin ruotsalaisten luonnonsatamia. Opas haaveili joskus purjehtivansa vielä Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon.

Unon torni olikin sitten se, mitä oltiin odotettu. Niinpä kiipesimme kaikki 98 porrasta (aivan, miksi eivät rakentaneet vielä kahta?!) huipulle ja ihailimme maisemia. Aurinko oli ehtinyt mennä museokierroksemme aikana pilveen, ilma oli kuitenkin vielä helteinen. Lounaalla kävimme Kulbackenin kahvilassa. Oli hyvät ruuat ja tosi kaunis miljöö!

Illalla sitten ukkosti ja satoi, vietimme suurimman osan illasta veneessä. Kävimme lasten kanssa hakemassa pizzat ja kaupassa, rankkasade yllätti meidät tullessamme, joten olimme aivan läpimärkiä! Onneksi kesäsade oli lämmin!

14.7.2019 Västervik

Engine run: 1h

14 NM

Tankattu 34l

Kerrankin aurinkoinen ja lämmin aamu! Satamakonttori aukesi kahdeksalta ja avainkortti piti palauttaa ennen lähtöä, joten olimme tasan kahdeksalta tankkaamassa (aika matalaa tankkien luona!) ja palauttamassa korttia. Lapset nukkuivat vielä kun lähdettiin.

Tuuli oli kevyttä, vaihteli 1-4m/s, mutta pystyttiin purjehtimaan kuitenkin. Aurinkoinen ja lämmin, rauhallinen sunnuntaipurjehdus. Me istuimme lasten kanssa kannella ja osallistuin heidän junaleikkiin. Sinänsä helppo leikki, istua vain nauttimassa auringosta ja ehdotella välillä paikkoja, minne junalla mennään. 😀 Mukava matka ja hienosti keliin nähden Galatea kulki.

Tultiin Västervikiin tänään. Pari vuotta sitten käytiin edellisen kerran, tykkäsin kaupungista jo silloin. Ja sama tunne vain vahvistui, tosi kaunis kaupunki tämä on! Vierassatama on muuttunut, joten Hamnguide 8:n tiedot eivät pidä paikkaansa. Nykyään vierassatama on linnan raunioiden vieressä, satama-altaaseen tullessa vasemmalla puolella. Satamassa on kävelyaisat, kerrankin leveillä väleillä. Hassusti fasiliteetit on kuitenkin entisellä paikallaan, eli tosi pitkä kävelymatka vessoille ja suihkuun. Satamamaksu hoidettiin verkkosivujen kautta. Satamakapteeni sentään oli neuvomassa paikalle ja opastamassa nämä kaikki.

Syötiin lounasta ja lähdettiin kaupungille. Helteinen päivä. Lapset jaksaa joka jätskikioskin tai edes jätskimainoksen kohdalla kinuta jäätelöä, tänään hellyin ja syötiin torilla jätskit puuveneitä katsellen. Testattiin turisti-infon säkkituolit, kierreltiin kaupungilla ja vietettiin ihan liian pitkä aika lelukaupassa, tarkkaan miettien, paljonko omista kesälomarahoista viitsiikään tänään tuhlata. Molemmat löysivät lopulta jotain pientä. Minäkin ostin peliin menon rauhoittamiseksi pari peliä, domino testattiin jo illalla.

Otettiin falafelit ja kebabit mukaan veneeseen ja illallisen jälkeen käytiin vielä Kulbackenilla kävelyllä, Unon tornia ihailemassa. Oscar muistaa kyllä paikan, käveltiin Kulbackenille, niin sanoi: “täällä oli joku mun nimen paikka! Kun me viimeksi löydettiin kaikki mun nimet (Oskarshamn, Waldemarsvik ja Unos torn!)”

Iltaan asti oli ihanan lämmintä, Mackin mielestä ehkä liiankin kuumaa, mutta minä vain nautin!

26.7.2017 Västervik

Engine run: 0,5h

35 NM

Harmaa aamu, puolesta päivästä alkaen taas hellettä, sama tuttu kuvio taas tänäänkin kelin suhteen. Ja samaa myötätuulta jatkettiin, tänään vain tosi ison aallokon kanssa. Jatkettiin väylää etelään, nostettiin purjeet heti, taas sama virsikirja puomilla -rikaus, tosi toimivaksi osoittautui päivän aikana.

Purjeiden nostamisen jälkeen vasta aamupalaa miehistölle. Lapset jäivät ensin sisälle, mutta olisikohan hieman huonoa oloa tullut aallokosta, Oscar meni ihan vaisuksi ja makaamaan sohvalle, Hedda aloitti kuuluvan kitinän. Saatiin molemmat ulos ja johan helpotti. Kerran luettiin yhdessä Findus och Pettson ja sen jälkeen olivatkin lapset taas valmiit leikkimään. Kannelle ei sentään tämän päivän aallokossa päästetty.

Tosi kaunis reitti oli! Aika paljon oli avointa selkää, täällä päässä Ruotsia saaristo on aika kapeaa, avomeri alkaa nopeasti. Välillä kuitenkin sukellettiin saariston suojaan ja paikoin mentiin todella kapeitakin kohtia! Vaikka isot aallot ei niin mukavia olekaan, mageen näköisiä ne olivat kallioihin lyödessään!

Tultiin Västervikiin puolen päivän jälkeen. Purjeet laskettiin vasta aivan Västervikin edustalla. Västervikissä on monta satamaa, meidän valintamme oli Skeppsbrofjärden. Ihan siitä syystä, että heillä näytti olevan pesutupa sekä kävelymatka keskustaan. Perillä tosin selvisi, että lähes kaikki satamat ovat ihan vierekkäin, että olisi se sama kävelymatka ollut muillakin. Satamassa mukavaa ja ystävällistä palvelua, satamakapteeni oli ohjaamassa laituriin. Lisäksi tässä satamassa olisi oikeasti jopa uima-allas! Ihan sellainen etelän sininen uima-allas, ei vaan itse ainakaan vielä innostuttu altaalle löhöilemään, niinpä ei mainostettu sitä lapsillekaan. 🙂 Poijut on tosi lähellä laituria, poijuhakaa ei voitu laittaa ollenkaan, vaan pelkästään köysi poijusta läpi ja takaisin veneeseen. Riitti kuitenkin kiristämään, kovaa tuultakaan ei ole luvattu ja satama on onneksi hyvässä suojassa. Illalla viereen tuli todella amatoori Maxi 999, törmäsivät meihin, ehkä sai jalan väliin, mutta kylkeen kiinni tulivat kuitenkin. Köydet heiltä puuttui kokonaan, koko vene ajelehti minne sattuu, kun kiinnittivät poijua kiinni. Lisäksi vene vuotaa jotain polttoainetta veteen, koko veneen ympäristö on nyt ihan öljyssä!

Västervikin kaupunkiin lähdettiin sitten iltapäivällä tutustumaan. Ja todella kaunis kaupunki tämä onkin! Lapset ottivat pyörän ja potkulaudan mukaan ja jaksoivat tosi hienosti koko kaupunkireissun. Ostettiin Oscarilla kotiin jääneiden uimahousujen tilalle uudet, Heddalla alkureissusta mereen tippuneen lippiksen tilalle uusi, Mackin mereen pudottamien vesipullojen (2 kpl!!) tilalle uusia pulloja… Varustetäydennystä! 😀 Käytiin pizzalla ja ehdittiin myös ihailla kaupunkia. 1800-luvun kaupunki, kauniita vanhoja rakennuksia on säilynyt paljon.

Paluumatkalla veneelle tutustuttiin myös Stegholmsin linnanraunioihin, lapset tykkäsivät tunneleista ja käytiin vielä sataman lähellä olevalla Kulbackenilla. Kulbacken on siis paikallinen Seurasaari. Ulkomuseorakennuksia oli vähemmän kuin Seurasaaressa, mutta lisäksi Kulbackenilla on museo, joka kylläkin oli kiinni jo. Ihania vanhoja rakennuksia ja ennen kaikkea ihanan tervattuja veneitä. Ah sitä tuoksua! Kiivettiin näköalatornille asti, joka sekin tietenkin oli jo suljettu. Mutta tykeissä silti riitti ihmeteltävää, samoin maisemissa.

Veneelle palatessa oltiin sitten todella väsyneitä. Pienet iltavillit lapset nyt tietenkin ottivat, mutta aikaisin nukahtivat molemmat. Aallokot, helle ja kaupungilla kiertely on vienyt ehkä aikuistenkin voimat ja silmät alkavat painua umpeen. Kello laitetaan silti soittamaan 3:45, sillä kaikki järkevät pesutupavuorot perjantaihin asti oli jo varattu, joten meillä on nyt sitten pesuvuoro aamulla 04-06. zZZzzzZz, mitäpäs sitä lomalla muutakaan aamuisin tekisi?! 😀