19.10.2022 Kajholmen

Engine run: 0,5h
15 NM
Tankattu: 29 l

Tänään oli laituri jäässä, aamulla lämpöasteita +2C. Tänään otettiin töistä iltavuoro ja päätettiin aamulla purjehtia eteenpäin. Hei hei, Helsinki, olit hyvä meille! ❤

Kaunis, mutta kylmä aamu. Purjeet nostettiin Suomenlinnan kohdalla ja otettiin kurssi kohti Sipoota. Minulla oli päällä kaksi villapaitaa, villahousut, kovan kelin vaatteet, villasukat ja saappaat. Pitkään pärjäsikin näin, mutta kyllä lopulta alkoi palella aivan järjettömästi! Tuuli oli aluksi 7-8m/s ja puuskat 10m/s, loppumatkasta jo ihan koko ajan 10m/s. Galatea purjehti kuitenkin hyvin, todella nopeasti oltiin Kajholmenilla.

Virallisesti Kajholmen on jo virallisesti kiinni ja myöhemmin kuultiin, että eilen olivat vielä tyhjäntäneet kaikki vesitynnyrit saunaltakin. Onneksi tähän oltiin varauduttu, joten mitään palveluita ei tarvita. Ulkoiltiin auringonpaisteessa, palaveritkin tarkeni ottaa terassilta tuulensuojasta ja laiturilta auringonpaisteessa. Lapset tosin nauroivat suoraa päin naamaa, etten nyt kameraa ainakaan voi avata, kun pipo oli vielä päässä ja villapaita päällä. 😀

Ennen auringonlaskua ehdittiin vielä käydä koko porukalla kallioilla kävelemässä ja ihailemassa upeaa syksyluontoa. Mielettömän ihana ilma! Paluumatkalla liukastuin kalliolla ja putosin suoraan takapuolelle. Sattui järjettömästi, mutta jalat sentään toimii. Katsotaan miten iso mustelma tulee ja pidetään peukkuja, ettei pahene. Särkylääkettä joutui illalla nappaamaan. Illalliseksi paistettiin vielä pizzat ja nautiskeltiin syksyn tunnelmasta.

21.5.2020 Kajholmen

Engine run: 30 min
34 NM

Rauhallinen yö, mutta aamulla tuuli alkoi tuntua Högholmenin laiturissa. Niinpä lähdimme heti aamusta eteenpäin. Kovan tuulen varoitus, 12 m/s, oli tälle päivälle, nostimme molemmat purjeet ykkösreiviin. Vauhdikas matka saatiin!

Tuuli oli aika puuskaista, 8-13 m/s vaihteli jatkuvasti, joten alkumatka oli vähän raskaampi. Minulle iski se outo pelkofiilis taas, mikä nyt on valitettavasti muutaman vuoden ollut mukana. Ei todellakaan aina tule, mutta juuri tällaiset puuskaiset kovat tuulet. Juteltiin illalla Mackin kanssa, hän selitti tilanteita minulle vielä enemmän, mikä toivottavasti helpottaa seuraavalla kerralla. Järki sanoo, ettei noissa tilanteissa ole mitään pelättävää (olemme tosi tarkkoina, ettemme lähde liian kovaan keliin, otamme ennemmin varman päälle), mutta se tunne on ikävä. No, ehkä se taas harjaantuu tästä. Ja tänään huomasin, että mitä enemmän teen, sitä vähemmän pelkään. Kävin mm. kannella kiristämässä storan snörppiä, eikä silloin pelottanut. 😀

Joka tapauksessa, purjehdus oli siis ennen kaikkea Mackille raskas, kun minä olin alkumatkan hyödytön. Loppumatkasta tosiaan tajusin ton tekemisen vaikutuksen ja aloin purjehtimaan, jolloin loppumatka oli minullekin huomattavasti mukavampi. Alkumatkan pilvetkin kaikkosivat, tuuli tasoittui hieman ja aurinko pääsi jopa lämmittämään. Eli loppumatka korvasi alkumatkan epämukavuudet ja kokonaisuus jäi plussan puolelle. Viidessä tunnissa tultiin vastatuuleen Högholmenilta Kajholmenille, aika hyvä suoritus!

Tämä on meidän molempien ensimmäinen kerta Kajholmenilla. Ohi ollaan purjehdittu, kerran Solveiglla ja Charlottalla silloin kun oltiin idässä kesäloma. Mutta tällä kertaa siis tultiin ihan perille asti ja rantauduttiin. Paljon on porukkaa, mutta täällä onkin jotkut talkoot huomenna. Kovan tuulen jälkeen oli mukava tulla laguunin suojaan, aurinkoiseen ja lämpimään. Meidän rantautuminen oli kuulemma päivän paras, hienosti Oscar on siis oppinut! 🙂

Ihana saari! Lapsille paljon leikkimistä ja meille kaikille tutkittavaa, kaunista saaristoluontoa. Käytiin kiertämässä ihanat kalliorannat, nähtiin joutsen pesimässä, löydettiin muutamia munankuoria ja tietenkin tikkataulua ja leikkimökkiä. Lapset leikkivät pitkään keskenään leikkimökissä ja järjestivät meille kevätjuhlat. Naapuriveneen kippari ihmettelikin, miten hienosti meidän lapset leikkii, kun me vain makasimme auringossa kannella ja luimme kirjoja.