Engine run:6h
26 NM
Tänään ei ollut mitenkään pitkä matka, mutta raskas ja erilainen kyllä! Lähdettiin jo hyvissä ajoin liikenteeseen, jotta ehdittäisiin kello yhdeksän Nockebyn sillan avaukseen. Niin hyvissä ajoin, että lopulta odoteltiin sillan luona melkein tunti. 😀 Rauhallisessa myötätuulessa tultiin siis pelkällä fokalla ja kelluskeltiin sillan edustalla hiljaisessa, mutta kylmässä kesäaamussa, tänä aamuna oli vain 16 astetta! Mälaren jäi hiljalleen taakse.
Mälarenista sanottakoon, että kokemuksena tosi hyvä. Purjehtiminen oli tosi haastavaa, kun tuulen suunnat ja voimakkuudet tuntuivat tulevan ihan sattuman mukaan mistä tahansa. Lisäksi purjehdusmatkat on lyhyitä, etäisyydet Mälarenin päästä päähän kuitenkin aika maltilliset ja paljon on tuulensuojaisia poukamia ja kapeita väyliä. Luonnonsatamia jopa paikallisten mukaan vain muutamia, sen verran tiukkaan on Mälaren asutettu. Puhumattakaan säikäyttelevistä verkoista… 😀 En ehkä ihan jokavuotiseksi kohteeksi ota, mutta ehdottomasti kannatti poiketa! Kaunista oli ja erilaista.
Nockebyn sillan jälkeen jatkettiin hetki seuraavalle sillalle. Rauhallista edelleen ja vaikka alettiin olla jo ihan Tukholman keskustassa, silti metsää enemmän kuin asuntoja! Mukava huomata, että Tukholmankin kokoisessa kaupungissa on oikeasti luonto näin lähellä! Seuraavaksi tultiin Liljeholmin sillalle ja myöhästyttiin sen sillan avaamisesta vain muutama minuutti! Nähtiin, että se oli vielä auki ja yritettiin saada VHF:llä yhteys siltavahtiin, mutta kukaan ei vastannut heidän kanavalla ja jouduttiin katsomaan, kun silta meni nenän edestä kiinni. Tunnin odotus seuraavaan avaukseen. Keitettiin siis toiset aamukahvit ja kelluttiin rauhallisessa aamussa odottamassa.
Hammarbyslussen on ainoa sulku, minne voi purjeveneellä mennä ja toisaalta kuulemma nyt toinen sulku on jopa pois käytöstä. Muutamia veneitä kellui odottelemassa jo ennen meitä. Tällä kertaa emme joutuneet odottamaan kauaa, sillä Hammarbyslussen toimii aina tarpeen mukaan, mikä näin kesäaikaan tarkoittaa jatkuvaa veneiden virtaa. Kun sulkuportit aukesivat, alkoivat ruotsalaisveneet kaikki rynnätä yhtäaikaa sulkuun, hyvä kun edelliset ehtivät tulla edes pois sieltä! Kunnon ruuhka samoin kun sulut aukesivat toiseen suuntaan, kiireellä pois kaikki yhtäaikaa. Outoa toimintaa! Sulku meni taas kuitenkin hyvin, Ocki toimi hienosti taas miehistönä. Sulun jälkeen oli vielä yksi odotettava silta, Danviksbron. Siinä odotusta oli onneksi enää vain muutamia minuutteja.
Lopultakin oltiin takaisin merellä! Päivä oli lämmennyt kun merelle päästiin ja lopulta tuli ihan helteinen päivä. Miehistö alkoi olla todella nälkäistä ja väsynyttä kaikesta odottamisesta. Tukholma päätettiin jättää tänä vuonna vain ohiajettavaksi, koska viikonloppuisin Tukholman vierassatamat yleensä ovat vähän turhan rauhattomia paikkoja meille. Ihailtiin siis taakse jäävää siluettia ja ohiajettaessa maisemia. Katsottiin muutamia satamavaihtoehtoja, mutta väsyneenä valittiin varma paikka, Vaxholm. Linnéa ja Sixten olivat jatkamassa matkaa Vaxholmista, mutta he ehtivät katsoa meille paikan todella täydestä satamasta, alkuun tultiin heidän kylkeen ja Olivian lähtiessä otettiin heidän mooring line. Satama oli päivällä aivan täynnä, mutta illalla taas olisi mahtunut muutamia veneitä päiväkävijöiden poistuttua.
Kahviteltiin vielä Olivian kanssa ja Olivian lähdettyä käytiin kävelyllä. Vaxholm on kaunis kylä, jotain välimerellistä tässä paikassa on, olen ennenkin tainnut mainita. Päivä oli kuitenkin ollut niin raskas, ettei vaan jaksettu mitenkään kauheasti reippailla. Kaupassakäynti ja veneeseen syömään. Lapset potkivat palloa ja tekivät parkour-videoita rannassa. Laiska ilta meillä. Koska on perjantai, on Vaxholmissa todella paljon porukkaa ja rantaravintolan terassi käytännössä jatkuvasti täynnä. Katsotaan tuleeko rauhaton yö.