Kaasupullo vaihdettu, kiitos Bergströmien. Meidän kaasun piti riittää, mutta kesken illallisen laiton loppuikin. Lisää kaasua ei ollut mukana, mutta Fannyssa onneksi oli Galateaankin sopiva extra-pullo! Pelastitte meidän lapset nälältä! 😛
Ihana syyspäivä! Aurinko paistoi ja oli lämmintäkin. Silti selkeä syksyn tuntu, lehdet leijailevat hitaasti värikkäistä puista alas, tuuli tuntuu viileältä ja Oscarin sanoin “kyllä takkipaita (huppari) pitää jo olla!”
Aamiaisen jälkeen lähdettiin ulos, lapset ensimmäisenä, me aikuiset aamukahvin jälkeen. Tarkeni mukavasti ja metsässä oli kiva leikkiä. Lähdettiin kävelylle, lampaat ja lehmät oli jo viety sisätiloihin tai ainakaan niitä ei enää näkynyt laitumilla. Ei paljoa muitakaan ihmisiä, kartanolla taas aamujumppaajia/joogaajia/mitäikinätekevätkään ja muutamia sienestäjiä. Niin rauhallista ja kaunista!
Me kävelimme kartanon ohi metsään ja löysimme sieniapajat. Konsultoimme Linneaa kuvaviestien välityksellä ja löysimme upean saaliin kanttarelleja ja torvisieniä. Isot kiitokset konsultaatiosta! Ehkä meidänkin perheessä vielä opitaan sienestäminen! 😀 Mukanahan meillä ei ollut mitään astioita tai muuta, eväsrepusta saimme yhden pakastepussin irrotettua. Kun sekin pussi tuli täyteen, vuorasimme Heddan pyöräilykypärän paperilla ja keräsimme kypärän täyteen sieniä. Hätä keinot keksii! 😀 Lapset leikkivät metsässä tosi hienosti meidän sienestyksen ajan.
Palattiin satamaan, Macki putsasi sieniä ja minä laitoin lounasta. Juuri kun lounas oli valmis, Fanny tuli. Kyllä oli taas riemua täynnä koko satama! Lounaan jälkeen juotiin kahvit ja syötiin herkullista suklaakakkua Fannylla, hyvää oli! Kiitos!
Lapset kaivoivat kalastusvälineet esille ja alkoivat kalastaa. Ja kerrankin saivat kalaa! Vilma taisi olla onnekkain kalamies, mutta kyllä Heddakin sai, elämänsä ensimmäisen kalan! Hedda ei vaan halunnut olla lähelläkään kalaa, ei edes valokuvan ottamisen aikaa! 😀 Ahvenia tuli ja yksi särki, muutama vähän isompikin ja pieniä. Kaloja käytiin sitten ämpärissä ihailemassa ennen kuin ne päästettiin takaisin vapauteen. Ei niin paljoa tullut eikä sen kokoisia, että olisi voinut alkaa paistamaan. Harmi kyllä. Mutta kyllä riemua riitti!
Käytiin porukalla uimarannalla leikkimässä. Vesi on tosi korkealla ja houkutteli lapsia läträämään. Hedda (kuka yllättyi?!) kävikin kohtuu syvällä kengät jalassa, mutta hämmästyttävän hyvät kengät hänellä, sukat ei kastunut!
Illalliseksi paistettiin sieniohukaisia. Ai että olikin hyvää! Aivan mieletöntä, vaikka itse sanonkin! Vielä joku kermaviili- tai jogurttikastike olisi ehkä kruunannut, mutta toisaalta näin paljaaltaan sienten maku pääsi oikeuksiinsa. Tämä oli ruoka, mitä piti syödä vaikka nälkä ei enää ollutkaan, vain siksi, että maistui niin hyvältä. Ruoka, joka oli enemmän nautintoa kuin ravintoa. Vaikka varmasti siis ravintoarvot ja muutkin ihan kohdallaan, niistä en niin tiedä. 😀 Mutta hyvää oli!
Illalla vielä leikittiin ja kalastettiin laiturilla. Hedda nukahti helposti, olihan päikkärit taas jäänyt väliin. Oscar taas nukahti hetkeksi ennen ruokaa, joten hänelle ei uni meinannut heti tulla. Me aikuiset istuimme iltaa vielä hetken. Viimeistä iltaa näissä merkeissä tälle kaudelle, sillä Fanny nostetaan ensi perjantaina. Isot, isot kiitokset niin upeista hetkistä merellä ja saarissa kaudella 2017! ❤
Meidänkin satamassa kai on ensi lauantaina isojen veneiden nosto, mutta vielä elättelen hieman toiveita kauden pidentämisestä ja oman noston järjestämisestä myöhemmälle ajankohdalle. Ei millään vielä malttaisi lopettaa!
S/Y Galatea's Weblog 